Tutkimuksessa on tarkoitus kuvailla potilaiden kokemuksia resilienssistä ja minäpystyvyydestä noin vuosi suolistosyöpäleikkauksen jälkeen. Tutkimuksen osallistujiksi voivat hakeutua vähintään 18-vuotiaat henkilöt, jotka ovat saaneet suolistosyöpädiagnoosin noin vuosi sitten. Suolistosyöpä on yksi yleisimmistä syövistä maailmassa. Suomessa diagnosoidaan yli 4500 uutta suolistosyöpätapausta joka vuosi. Osalla ihmisistä on parempi kyky selvitä muuttuneista elämäntilanteista. Heillä on periksiantamattomuutta, uskoa omiin kykyihinsä ja tulevaisuuteen: heillä on hyvä resilienssi ja koettu minäpystyvyyden tunne. Resilienssi tarkoittaa omien voimavarojen sekä tarjolla olevien ulkoisten resurssien tunnistamista ja hyödyntämistä vaikeassa elämäntilanteessa. Koettu minäpystyvyys puolestaan tarkoittaa yksilön käsityksiä omasta selviytymiskyvystään tällaisessa tilanteessa. Minäpystyvyys on yhteydessä myös resilienssiin, sillä resilienssi edellyttää minäpystyvyyttä, joka puolestaan on yhteydessä potilaan omahoitotaitoihin. Sekä resilienssi että minäpystyvyys ovat yhteydessä parempaan elämänlaatuun. Tarkoituksena tutkimuksessa on kuvailla potilaiden kokemuksia resilienssistä ja minäpystyvyydestä noin vuosi suolistosyöpäleikkauksen jälkeen. Tutkimuksen osallistujiksi voivat hakeutua vähintään 18-vuotiaat henkilöt, jotka ovat saaneet suolistosyöpädiagnoosin noin vuosi sitten. Tutkimushaastattelut on tarkoitus toteuttaa alkuvuodesta 2026. Mikäli kiinnostuitte tutkimuksesta, pyydämme Teitä lähettämään yhteystietonne sähköpostitse tutkija Saija Sihvolalle lisäinformaation saamiseksi ja tutkimukseen osallistumista koskevaa suostumusprosessia varten. Ilmoittakaa tutkijalle lähettämässänne sähköpostiviestissä seuraavat henkilötietonne: kiinnostuksenne osallistua tutkimukseen nimenne kotiosoitteenne syntymäaikanne puhelinnumeronne sähköpostiosoitteenne Tarvitsemme näitä tietoja ainoastaan suostumusprosessiin, joka pyydetään Teiltä sähköisesti. Tutkimusaineistoon näitä henkilötietojanne ei talleteta. Suostumuksen jälkeen Teidän kanssanne sovitaan haastatteluajasta. Saija Sihvolan sähköpostiosoite: saija.sihvola@uef.fi Tutkimusryhmä: Terveystieteiden tohtori Saija Sihvola // Professori Tarja Kvist // Dosentti Lauri Kuosmanen // Professori Kirsi Honkalampi // Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos // Filosofinen tiedekunta, Kasvatustieteiden ja psykologian osasto

Artikkeli on alun perin ilmestynyt Finnilco-lehdessä 3/2025. Teksti: Aino Hokkanen Kuvat: Pixabay, Maia Pekin kotialbumi Suoliston ja virtsaelinten alueelle kohdistuvat suuret leikkaukset vaikuttavat monin tavoin leikatun arkeen. Kehon ja sen toimintojen muuttuminen voi vaikuttaa niin seksuaalisuuteen, minäkuvaan kuin parisuhteeseen. Apua leikkauksen jälkeisiin haasteisiin voi tuoda esimerkiksi lääkitys, apuvälineet tai seksuaaliterapia. Maia Pekki työskentelee Helsingin yliopistollisessa sairaalassa urologisena sairaanhoitajana ja seksuaaliterapeuttina. Hänellä on kokemusta erityisesti miespotilaista, ja siksi myös tässä artikkelissa keskitytään enemmän miesnäkökulmaan. Pekin mukaan seksuaalisuudesta keskusteleminen on melko luonnollista urologian osastolla, sillä siellä muutenkin hoidetaan intiimialueiden vaivoja. Moni potilas on jo tutkimuksiin hakeutuessaan voittanut häpeän, eikä enää ujostele seksuaalisuudesta puhumista. Osalla potilaista ei ole suuria odotuksia leikkauksen jälkeiselle elämälle, riittää että säilyy hengissä. Elämänlaadulliset seikat ovat kuitenkin varsin oleellisia, mikäli elämää saa jatkaa. Aina ei valitettavasti ole itsestään selvää, että vaikutuksia elämänlaatuun käytäisiin läpi ennen leikkausta. Hoitoneuvotteluissa on pitkään ollut tapana keskittyä paljolti siihen, että itse leikkaus onnistuu. – Meillä kuitenkin pidetään tosi tärkeänä, että tapamme kertoa leikkauksesta olisi myös elämänlaatuun liittyvä. On niin paljon asioita, mitkä vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin, Pekki toteaa. Itse diagnoosi on monille shokki – sen saadessaan ihminen usein käy tunteiden vuoristoradan läpi. Siinä hetkessä potilas ei välttämättä pysty sisäistämään kaikkea kerrottua tietoa. Pekin mukaan urologialla onkin pohdittu, milloin olisi oikea aika puhua seksuaalisuudesta. Hän on myös huomannut, että usein potilaat itse ottavat seksuaalisuuden puheeksi vasta myöhemmin leikkauksen jälkeen, kun suurin fyysinen toipuminen on takana. Osa potilaista taas haluaa puhua asiat perusteellisesti läpi ennen leikkausta. Pekin mukaan entistä useampi potilas myös uskaltaa itse kysyä urologilta seksuaalisuudesta, vaikka se olisi vaikeaa. Monen on kuitenkin helpointa tarttua ammattilaisen esittämään kysymykseen. – Koen, että kysyminen kuuluu meidän ammattilaisten rooliin. Pekin polilla seksuaalisuuteen liittyvistä asioista kysytään myös vanhemmilta ihmisiltä – seksuaalisuudella kun ei ole yläikärajaa. Erektiohermojen toipuminen vie aikaa Miessukupuolisilla suoliston ja virtsatie-elinten alueelle kohdistuvat leikkaukset vaikuttavat seksuaalisuuden näkökulmasta yleisimmin erektion toimintaan. Leikkauksen vaikutukset erektioon riippuvat siitä, miten laaja toimenpide on. Lääkärit pystyvät jossain määrin myös ennustamaan vaikutusten laajuutta. – Hermot toipuvat hitaasti. Vaikka niitä on varottu leikkauksen aikana, ne aina ottavat nokkiinsa siitä, että kudoksia venytetään ja häiritään, Pekki huomauttaa. Noin kahden vuoden päästä leikkauksesta voidaan sanoa, mikä on loppuelämän tilanne erektion suhteen. Jos erektiohermojen toiminta ei silloin ole palautunut, on harvinaista, että se enää palautuisi. Pekin mukaan palautumiseen vaikuttaa paljon myös se, mikä erektion kunto on ollut ennen leikkausta. Yli 60-vuotiailla pelkästään ikä voi aiheuttaa muutoksia erektiossa, sillä vanheneminen vaikuttaa verisuonistoon. Myös perussairaudet, kuten diabetes, verenpaine- ja sepelvaltimotauti vaikuttavat verisuoniin ja siten myös erektioon. – Toki tulokset ovat aina yksilöllisiä. Joskus hermojen toiminta ei palaudu, vaikka potilas olisi ollut perusterve ennen leikkausta. Vaikka hermot palautuisivat hiljalleen, leikkaus usein heikentää erektion voimakkuutta ainakin hetkellisesti. Yleisimmin erektiohäiriötä hoidetaan tablettilääkityksellä, johon voi pyytää reseptin lääkäriltä. – Siinä on tiettyjä rajoituksia, jos on vaikka sydäntapahtumia ollut menneisyydessä. Ja esimerkiksi nitroja ei saisi käyttää samaan aikaan, Pekki muistuttaa. Suun kautta otettavien lääkkeiden lisäksi on olemassa vahvempia erektiolääkkeitä, joita annetaan suoraan paisuvaiskudokseen. Hoitajat ohjaavat niiden käytön vastaanotolla, jotta se toteutuu turvallisesti. Haluja voi tyydyttää myös ilman erektiota Suurelle osalle miehistä erektio on merkittävä osa seksuaalisuutta, osa minäkuvaa. Pekin mukaan onkin hyvin ymmärrettävää, että erektion menetettyään sen myös haluaa saada takaisin. Silti leikkauksesta toipumisen jälkeen tärkeintä olisi pitää mieli avoimena. Myös, vaikka oma genitaalialue ei tuntuisi heti omalta ja esimerkiksi erektio ei toimisi halutulla tavalla. – Jos seksuaalisuuden toteuttaminen on itselle tärkeää, kannattaa etsiä myös uusia tapoja siihen. Se voi vaatia mielikuvitusta ja soveltamista. Pekki tietää, että toimintatapoja voi olla vaikeaa muuttaa, jos on tottunut tekemään asiat tietyllä tavalla. Leikkauksen jälkeen voi kuitenkin joutua tutkimaan uudelleen, mistä pitää ja mitä arvostaa. – On tärkeää tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Niin että keho muistaisi, miltä tuntuu kiihottua. Ettei odotettaisi kahta vuotta täyttä erektiota kokeilematta mitään. Silloin kehokin on ehtinyt mennä jonkinlaiseen horrokseen. Moni ei myöskään ole tullut ajatelleeksi, että erektion ja siemensyöksyn puuttuminen ei välttämättä tarkoita orgasmeista luopumista. Miehen on mahdollista saada orgasmi, vaikka erektiota ei olisi. – Monen mielestä ajatus on outo. Silti useat ovat kertoneet, että orgasmin voi saada ilman erektiotakin ja että ilman siemensyöksyä orgasmi voi tuntua jopa voimakkaammalta. Pekki kannustaa myös hyödyntämään itselle uusia erogeenisiä alueita seksuaalisen mielihyvän saamisessa. Erogeenisillä alueilla on paljon hermopäätteitä, ja ne ovat siksi erityisen herkkiä kosketukselle. Lisäksi Pekki muistuttaa, että seksuaalisuudessa aivot ovat yksi tärkeä erogeeninen alue. Mahdollisen kumppanin kanssa onkin tärkeää säilyttää keskusteluyhteys ja läheisyys. Silloin on helpompi yhdessä käyttää luovuutta ja etsiä keinoja toteuttaa seksuaalisuutta. Erektioproteesi ja apuvälineet vaihtoehtoina Mikäli penetraatio on itselle tärkeä osa seksiä, voidaan sen onnistumista tukea myös apuvälinein. Avustettu penetraatio voi auttaa tuomaan hyvää mieltä niin itselle kuin mahdolliselle kumppanille. Yksi vaihtoehto on vyötärölle seksin ajaksi kiinnitettävä tekopenis (strap-on). Markkinoilla on tarjolla myös onttoja vaihtoehtoja, joiden sisään oma penis laitetaan. Pekin mukaan hyvää oloa ja kiihotusta voi tuoda yksinkertaisesti se, että tekopeniksen avulla pääsee tekemään samaa liikettä, kuin oman erektiossa olevan peniksen kanssa tekisi. Mikäli erektio on itselle kriittisen tärkeä, lääkärin kanssa voi keskustella myös erektioproteesin mahdollisuudesta. Kaikissa tapauksissa proteesia ei valitettavasti pystytä asentamaan. Erektioproteesi on yleensä viimeinen vaihtoehto. Sitä kokeillaan vasta, jos lääkkeistä tai apuvälineistä ei ole hyötyä. – Erektioproteesia varten oma paisuvaiskudos tuhotaan. Siksi pitää olla testattuna, että lääkehoidolla ei ole tehoa, Pekki selittää. Erektioproteesi on kirurginen toimenpide. Siinä paisuvaisten tilalle laitetaan silikoniputket, vatsaonteloon nestesäiliö ja kivesten seudulle nappi. Kaikki nämä ovat ihon alla, mitään ei näy ulos. Nappia painamalla vatsaontelon säiliössä oleva neste menee putkiin, ja syntyy erektio. Uudestaan nappia painamalla neste menee takaisin säiliöön ja penis laskeutuu. Seksuaaliterapia on ratkaisukeskeistä ja asiakaslähtöistä HUSin urologian poliklinikan asiakkaat voivat halutessaan käydä viisi kertaa seksuaaliterapeutin vastaanotolla. Lääkäriltä ei tarvitse lähetettä, vaan ajan voi varata omalla soitolla. Suurin osa Pekin potilaista käy vastaanotolla kerran tai kahdesti, jotkut taas hyödyntävät kaikki viisi kertaa. Osa haluaa tulla käynneille tiheään tahtiin, osa ripottelee niitä pitkin asiointijaksoa. – Ihmisistä huomaa, että useamman käyntikerran jälkeen he rentoutuvat, ja on helpompi puhua. Seksuaaliterapia on ratkaisukeskeistä, ja vastaanotolla keskitytään usein siihen, millaisia haasteita asiakkaalla on, ja miten niitä haluttaisiin ratkaista. – Esimerkiksi syöpäsairauden hoidon akuuttivaiheessa terapia on aika käytännönläheistä. Annetaan apua toiminnalliseen puoleen, mutta myös jutellaan, Pekki kertoo. Jonkin verran puhutaan myös menneestä, esimerkiksi lapsuuden kokemusten ja parisuhteiden vaikutuksista seksuaalisuuteen. Pääosin keskitytään kuitenkin tulevaisuuteen. Monesti apu on henkistä tukea sairastumisen kanssa. Läpi käydään sairastumisen kriisiin liittyviä menetyksen tunteita, kehon muutoksia ja mahdollisia huolia. Leikkauksen jälkeiset muutokset voivat herättää pettymystä ja jopa vihaa, varsinkin jos niiden laajuudesta ei etukäteen ole kerrottu. – Voidaan puhua menetetyn elimen surutyöstä. Menetyksen tunnetta voi kokea mistä vain kehon osasta, joka on poistettu tai jota on muutettu. Moni avanneleikattu vastaavasti pohtii, kelpaako toiselle ihmiselle avanteen kanssa, ja missä vaiheessa siitä pitäisi kertoa. – Sitten tajutaan, että totta kai mä kelpaan. Rohkaistutaan ja aletaan deittailemaan, mutta silti edelleen pohditaan omaa riittävyyttä. Parisuhde voimavarana Seksuaaliterapeutin vastaanotolle voi tulla myös puolison kanssa. Pekin mukaan puolison osallistuminen on merkki siitä, että suhteessa on osattu kommunikoida haasteista. Silloin niiden ratkaisu on yhteisellä agendalla, ei vain toisen osapuolen taakkana. – Keskustelu ylipäätään on tärkein tukimuoto, mitä kumppanit voivat toisilleen antaa. Olennaista on puhua yhdessä läpi, missä mennään ja miten jatketaan. Esimerkiksi sairauden hoidon akuutissa vaiheessa ja ennen suurta leikkausta seksihalut voivat olla olemattomat, mikä on todella ymmärrettävää. Haaste onkin Pekin mukaan siinä, jos leikkauksen jälkeen kaikkea läheisyyttä aletaan välttämään. Miehet eivät joskus uskalla lähestyä kumppania ollenkaan, jos erektio ei toimi kunnolla. Samaan aikaan kumppani voi toivoa perusläheisyyttä muttei uskalla hakea sitä, koska ei halua toisen olettavan, että läheisyyden pitäisi johtaa seksiin. Jos arkiläheisyys sitten vähenee, vaikeutuu intiimiys entisestään. Pekin mukaan onkin hyvä sopia yhdessä, millainen intiimiyden taso kummallekin osapuolelle sopii missäkin vaiheessa. Kun takana on diagnoosi, hoidot ja mahdollisesti pitkä sairaalareissu, intiimiys voi olla pelottavaa, vaikka vierellä olisi tuttu ja turvallinen kumppani. – Silloin voi mennä vaikka vaatteet päällä vierekkäin makaamaan, pitää kädestä kiinni ja antaa pienet pusut, Pekki vinkkaa. Maia Pekki Maia Pekki työskentelee Helsingin yliopistollisessa sairaalassa urologisena sairaanhoitajana ja seksuaaliterapeuttina. HUSin Meilahden urologian poliklinikalla seksuaalineuvojalle oli tarvetta, ja Pekki sai tehtävään koulutuksen työnantajaltaan. Oman kiinnostuksen myötä hän kouluttautui myös seksuaaliterapeutiksi. Pekin perustamaa seksuaaliterapeutin vastaanottoa on nyt pyöritetty kolme vuotta. Tiimissä on hänen lisäkseen kaksi muuta ammattilaista. Pekin mukaan tärkeintä hänen työssään on kohtaaminen ja uskallus puhua intiimeistäkin vaivoista. On palkitsevaa, kun saa kuunnella ihmisten tarinoita ja olla avuksi. Pekki kannustaa ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon, jos itsellä on seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä tai haasteita. Maia Pekki kannustaa ihmisiä ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon, jos itsellä on seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä tai haasteita.

Sopivat suojat, varmat vaipat? - etätietoilta avaa Inkotuen kevään 2026. Inkontinenssisuojista eri tilanteisiin kertoo asiantuntijasairaanhoitaja, uroterapeutti Mira Inkinen. ​Mira Inkisellä on pitkä kokemus sekä virtsa- että ulosteinkontinenssipotilaista. Hän kertoo hoitotarvikejakelujen toiminnasta ja niitä säätelevistä asetuksista sekä sopivien suojien valitsemisesta inkontinenssin hoidossa. Miralle voi esittää kysymyksiä joko jo ennalta nimettömästi tilaisuuden ilmoittautumislomakkeella, tai Zoomissa alustuksen päätteeksi joko Zoomin chatissä tai avaamalla keskusteluyhteyden. Osallistujille lähetetään linkki ja tarkempia ohjeita viimeistään samana päivänä. Inkotuen Kuura ja Ulla neuvovat myös puhelimitse jo ennalta, jos Zoom ei ole entuudestaan tuttu.​ Maksuttomaan etätilaisuuteen ovat tervetulleita niin ihmiset, joilla on ulosteen karkailua kuin läheiset ja ammattilaiset. Ilmoittautuminen päättyy maanantaina 19.1. klo 19. ​Pääset ilmoittautumislomakkeeseen tästä

Onko sinulla oma kokemus avanne- tai J-pussileikkauksesta tai arjesta ulosteen karkailun kanssa? Oletko jo sinut oman kokemuksesi kanssa, ja haluaisit kuunnella ja tukea heitä, joille asia tuntuu uudelta tai vaikealta? Jos tunnistit yllä kuvatuista tilanteista itsesi, olisit erinomainen hakija Finnilcon järjestämään vertaistukihenkilökoulutukseen! Finnilco järjestää maalis-huhtikuussa 2026 verkkovälitteisen koulutuksen heille, jotka haluaisivat toimia vertaistukihenkilönä avanne- ja vastaavasti leikatuille tai anaali-inkontinenssipotilaille. Koulutukseen sisältyy luentoja ja keskusteluja etäyhteyden välityksellä sekä itsenäisiä tehtäviä. Luennot ja keskustelut toteutetaan Microsoft Teams -alustalla, ja lisäksi koulutuksessa hyödynnetään Finnilcon omaa Oivallus-verkkokoulutusalustaa.   Koulutuksen aikataulu ja ohjelma*  Koulutus sisältää viisi yhteistä koulutustapaamista. Neljä ensimmäistä ovat tiistai-iltoja, mutta näistä poiketen viimeinen kerta on torstai.  Näiden lisäksi koulutukseen sisältyy muutamia itsenäisiä tehtäviä.   Tiistai 10.3. klo 17-19:00. Tutustuminen. Mitä vertaistukihenkilönä oleminen tarkoittaa? Vertaistukihenkilön rooli, vuorovaikutus ja etiikka.   Tiistai 17.3. klo 17-19:30.  Kriisissä olevan kohtaaminen. Luento ja keskustelua. Huom. Hieman pidempi kerta.  Tiistai 24.3. klo 17-19:00.  Kohtaamiset ja toiminta käytännössä. Pohditaan esimerkkitilanteita.   Tiistai 31.3. klo 17-19:30.   Tunnesäätely ja tukihenkilön oma jaksaminen. Luento ja keskustelua. Huom. Hieman pidempi kerta.   Torstai 9.4. klo 17-19:00  Sairaalayhteistyö, mistä tilaukset tulevat. Koulutuksen päätös.   *Ohjelmamuutokset ovat mahdollisia.  Koulutukseen hakeutuminen  Koulutuksen osallistujat valitaan hakemusten ja haastattelujen pohjalta. Haastateltavat valitaan hakemuksen perusteella – täytäthän hakulomakkeen siis ajatuksella. Haastatteluja voidaan tehdä jo hakuaikana. Huomaathan, että voidaksesi toimia tukihenkilönä, sinun on oltava jonkin Finnilcon jäsenyhdistyksen jäsen tai Finnilcon henkilöjäsen.  Voit hakea mukaan täyttämällä t ämän sähköisen lomakkeen . Viimeinen hakupäivä on 25.1. Mikäli koulutuksesta tai siihen osallistumisesta herää kysyttävää, voit olla yhteydessä Finnilcon vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Hanna Kemppaiseen, puh. 050 576 6546 (myös WhatsApp) tai hanna.kemppainen@finnilco.fi .

Itä-Suomen yliopistossa tehdään kyselytutkimusta siitä, mitkä lääketieteellisten tutkimustoimenpiteiden riskit ovat oleellisia kertoa tutkittaville henkilöille, ja mitkä tekijät vaikuttavat näkemyksiin siitä, mitä tutkittaville henkilöille tulisi kertoa.  Tutkimus koostuu kyselylomakkeen täyttämisestä. Lomakkeen ensimmäisellä sivulla on tutkimustiedote, jossa kerrotaan tarkemmin tutkimuksesta ja siihen osallistumisesta. Kyselyn täyttäminen kestää noin 20–30 minuuttia. Kysely on auki 15.6.2024 saakka. Pääset täyttämään kyselyn seuraavasta linkistä tai alla olevan QR-koodin kautta:  https://q.surveypal.com/Riskitutkimus2024    Tutustu halutessasi myös tutkimuksen saatekirjeeseen:

Inkotuen anaali-inkontinenssin hoitoa ja hoitotarvikkeita käsittelevien etätietoiltojen tallenteet ovat nyt vapaasti katsottavissa Inkotuen Tietoa ja materiaalia -sivustolla. Joulukuun ajan tarjolla on myös hoitotarvikeyritysten käytännönläheisiä esittelyjä.   Syksyn 2025 etätietoiltojen tallenteet tarjoavat tietoa ulosteen ja suolikaasun karkailun hoidosta sekä sakraalineuromodulaatiosta yhtenä hoitomuotona.  Syyskuun tilaisuudessa asiantuntijahoitaja Liisa Larvus avasi anaali-inkontinenssin hoitokeinoja. Lisäksi hoitotarvikeyritykset Medfanet , Coloplast ja Wellspect esittelivät tuotteitaan, kuten anaalitamponeja ja suolihuuhtelulaitteistoja.  Marraskuun tilaisuudessa lantionpohjaterapeutti Sinikka Lahtinen kertoi sakraalineuromodulaatiosta – ihon alle asennettavasta laitteesta, joka säätelee hermotusta ja voi helpottaa anaali-inkontinenssia.  Kaikki esitykset ovat käytännönläheisiä ja hyödyllisiä niin oireista kärsiville ja heidän läheisilleen kuin terveydenhuollon ammattilaisille. Tallenteet auttavat ymmärtämään hoitovaihtoehtoja ja ohjaavat avun piiriin.  Tutustu pysyviin tallenteisiin ja joulukuun ajan hoitotarvike-esittelyihin Inkotuen sivuilla ! Hoitotarvike-esittelijät: Coloplast ,   Medfanet , Wellspect

Mitä on vapaaehtoistoiminta Finnilcolla? -infotilaisuus järjestetään etäyhteydellä Google Meet -alustalla tiistaina 16.12. klo 15 –15.30. Tilaisuus on kaikille avoin, lämpimästi tervetuloa mukaan! Keskusjärjestö Finnilco ja sen valtakunnalliset sekä paikalliset jäsenyhdistykset toimivat avanne- ja vastaavasti leikattujen sekä anaali-inkontinenssipotilaiden hyväksi. Finnilcon ja jäsenyhdistysten vertaistoiminta on pääasiallisesti vapaaehtoisten toteuttamaa, ja vapaaehtoisten panos onkin toiminnan kannalta korvaamattoman tärkeä. Vapaaehtoisena voit toimia itsellesi merkityksellisen asian hyväksi, saada uusia ystäviä ja oppia uusia taitoja. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa myös mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millaista vertaistuki- ja virkistystoimintaa yhdistyksissä järjestetään. Vapaaehtoisina Finnilcossa ja jäsenyhdistyksissä toimii enimmäkseen kohderyhmiimme kuuluvia ihmisiä, mutta heidän ohellaan esimerkiksi puolisot, ystävät ja muut läheiset ovat lämpimästi tervetulleita mukaan toimintaan. Tulevassa infotilaisuudessa Finnilcon vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Hanna Kemppainen kertoo, millaisia tehtäviä vapaaehtoiset keskusjärjestö Finnilcossa ja sen jäsenyhdistyksissä tekevät. Samalla saat tietoa siitä, millaista toimintaa Finnilco ja jäsenyhdistykset tarjoavat.   Tilaisuutta voit tulla kuuntelemaan ihan muuten vain ja tutustuaksesi toimintaan. Jos kuitenkin olet itse kiinnostunut vapaaehtoisena toimimisesta, voit jättää yhteydenottopyynnön tapahtuman ilmoittautumislomakkeella. Ilmoittaudu infotilaisuuteen täyttämällä tämä sähköinen lomake  viimeistään sunnuntaina 14.12.  Mitä? Maksuton infotilaisuus teemalla "Mitä on vapaaehtoistoiminta Finnilcossa?" Missä? Etäyhteydellä Google Meet -alustalla. Et tarvitse erillistä sovellusta tai tunnuksia osallistumiseen. Milloin? Tiistaina 16.12. klo 15 –15:30 Kenelle? Tilaisuus on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Lokakuussa Finnilco juhlisti maailman avannepäivää perinteisesti valtakunnallisen tapahtuman merkeissä. Päivän puheenvuoroista on tehty tekstitetyt tallenteet, jotka pääsee katsomaan sekä kuuntelemaan Finnilcon YouTube-kanavalla. Jenni Paloniemi luennoi avannepäivän tapahtumassa sairastumisen kriisistä, sopeutumisesta ja mielen hyvinvoinnista. Tänä vuonna avannepäivän tapahtuma järjestettiin Vaasassa, ja tilaisuus oli ensimmäistä kertaa kaksikielinen. Päivän aikana pidettiinkin puheenvuoroja sekä suomeksi että ruotsiksi. Olemme tekstittäneet puheenvuorojen tallenteet kokonaan sekä suomeksi että ruotsiksi, jotta suomenkieliset pystyisivät katsomaan avannehoitaja Lena Enges-Ketun ruotsinkielisen luennon ja ruotsinkieliset taas Jenni Paloniemen suomenkielisen luennon. Myös iltapäivän paneelikeskustelu on tekstitetty kokonaan molemmilla kielillä. Seuraavat vuoden 2025 Valtakunnallisen avannepäivän tapahtumassa pidetyt puheenvuorot pääset katsomaan ja kuuntelemaan YouTubessa:   Tilaisuuden avaus sekä avannehoitaja Lena Enges-Ketun luento avannetyypeistä ja yleisimmistä haasteista   Avauspuheenvuoron piti Finnilcon toiminnanjohtaja Sini Nykänen . Tilaisuuden avaamisen jälkeen avannehoitaja Lena Enges-Kettu Vaasan keskussairaalasta luennoi otsikolla "Kun avanne pettää - käytännön neuvoja ja vinkkejä". Enges-Kettu kertoi avannetyypeistä ja tarjolla olevista avannetarvikkeista ja apuvälineistä sekä antoi vinkkejä avanneleikattujen yleisimpiin haasteisiin ja ongelmiin. ​ Luento pidettiin ruotsiksi, mutta videon asetuspalkista pystyt valitsemaan tekstitykset joko kokonaan suomeksi tai ruotsiksi. Luentodiat esitettiin suomeksi, ja voit ladata ne itsellesi sivulta www.finnilco.fi/tallenteet . Suora linkki luentotallenteeseen: https://youtu.be/R6dTODCBOKw ​ Jenni Paloniemen luento sairastumisesta, sopeutumisesta ja hyvinvoinnista   Sairaanhoitaja YAMK Jenni Paloniemi Pohjanmaan syöpäyhdistykseltä luennoi teemalla Toivoa ja tukea – oma hyvinvointi kun sairaus on osa elämää. Luennon aikana Paloniemi antoi vinkkejä sairastumisen kriisin käsittelyyn sekä henkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Hän kertoi myös ajatusten ja tunteiden yhteydestä sekä siitä, miten omiin ajatuksiin ja tunteisiin pystyy vaikuttamaan.   Luento pidettiin suomeksi. Videon asetuspalkista pystyt valitsemaan tekstitykset joko kokonaan suomeksi tai ruotsiksi. Luentodiat esitettiin ruotsiksi, ja voit ladata ne itsellesi sivulta www.finnilco.fi/tallenteet . Suora linkki luentotallenteeseen: https://youtu.be/FboewfxB6Dc Iltapäivän paneelikeskustelu teemalla Yhdistysten tuki ​ Avannepäivän paneelikeskustelussa teemana oli tänä vuonna Yhdistysten tuki. Paneelissa keskusteltiin muun muassa järjestötoiminnan merkityksestä yksilöille ja terveydenhuollolle, järjestösektorin leikkauksista sekä yhdistysten ja terveydenhuollon välisestä yhteistyöstä. ​ Mukana paneelissa olivat avannehoitaja Lena Enges-Kettu Vaasan keskussairaalasta, kokemustoimija ja paikallisyhdistys Vaasailcon puheenjohtaja Annina Ylikoski sekä Carita Sinkkonen Suolistosairaudet ry:stä ja Tiina Kosti Colores - Suomen Suolistosyöpäyhdistys ry:stä. Panelisteja jututti Finnilcon toiminnanjohtaja Sini Nykänen.​ ​ Paneelikeskustelussa puhuttiin sekä suomea että ruotsiksi. Videon asetuspalkista pystyt valitsemaan tekstitykset joko kokonaan suomeksi tai ruotsiksi. Suora linkki luentotallenteeseen: https://youtu.be/RzS5tKD98bw Tekstitykset YouTube-videoissa Kaikissa avannepäivän puheenvuorojen tallenteissa on saatavilla tekstitykset sekä suomeksi että ruotsiksi. YouTubessa tekstitykset saa näkyviin katsottavan videon alalaidan asetuspalkista (ks. punainen nuoli alla olevassa kuvassa). Tekstityksen kieltä saat vaihdettua valitsemalla Tekstitys-kuvakkeen oikealta puolelta rattaalta näyttävän kuvakkeen. Kuvaketta klikkaamalla avautuu valikko, jossa on kohta Tekstitykset. Valikkoa klikkaamalla saat valittua tekstityksille haluamasi kielen.

Onko paikkakunnallasi erityisen osaava avannehoitaja, tai oletko muuten vieraillut taitavan avannehoitajan vastaanotolla tänä vuonna? Äänestys vuoden 2025 avannehoitajasta on parhaillaan käynnissä! Kuva: Pexels.com Suomen avannehoitajat ry valitsee vuosittain vuoden avannehoitajan, ja äänestys vuoden 2025 avannehoitajasta on parhaillaan käynnissä. Terveydenhuollon ammattilaisten ohella avanne- ja vastaavasti leikattujen sekä heidän läheistensä on mahdollista vaikuttaa valintaan. Mikäli sinulla on mielessä erityisen osaava, taitava ja lämminhenkinen hoitaja, vuoden avannehoitajaksi ehdottaminen on oiva mahdollisuus antaa hoitajalle ansaittua tunnustusta! Äänestysaikaa on kuluvan vuoden loppuun asti, anna siis äänesi 31.12.2025 mennessä. Äänestyslomakkeen löydät Suomen avannehoitajat ry:n verkkosivuilta tämän linkin takaa . Huom! Lomakkeen loppuun voit kirjata, oletko leikattu, läheinen vai terveydenhuollon ammattilainen.

Inkotuen etätietoillassa 13.11. klo 17-18 sakraalineuromodulaatiosta anaali-inkontinenssin hoitomuotona alustaa lantionpohjaterapeutti Sinikka Lahtinen. Tilaisuuteen voivat ilmoittautua kaikki, jotka kaipaavat tietoa tai ovat kiinnostuneita tästä hoitomuodosta ulosteen karkailun hoidossa – myös läheiset ja ammattilaiset. Syksyllä 2025 Inkotuen etätietoilloissa käsitellään anaali-inkontinenssin hoitoa. Toisessa etätietoillassa 13.11. aiheesta alustaa lantionpohjaterapeutti Sinikka Lahtinen. Alustuksen jälkeen on varattu aikaa kysymyksille. Kysymykset voi esittää joko puhuen tai kirjoittaen chattiin. Osallistujat voivat halutessaan käyttää mikrofonia ja kameraa tai esittää kysymyksensä chatin kautta. Kaikille ilmoittautuneille lähetetään Zoom-linkki ja liittymisohjeet sekä ohjeita Zoomissa toimimiseen, mm. nimimerkin vaihtamiseen ennen varsinaisen ohjelman alkamista. Sakraalineuromodulaatiosta apua arkeen Sakraalineuromodulaatiolla tarkoitetaan ulostamiseen liittyvien hermojen toiminnan ohjaamista sähköisillä elektrodeilla. Elektrodi asennetaan kirurgisesti ristiluun hermojuuriaukkoon pakaran yläosaan. Hoitomuoto saattaa helpottaa ulostamisen tarpeen tunnistamista sekä rauhoittaa liian aktiivista suolen toimintaa. Neuromodulaatiohoitoa harkitaan vasta konservatiivisten hoitomuotojen eli kuituvalmisteiden, fysioterapian ja suolihuuhtelulaitteiden käytön kokeilun jälkeen. Hoitomuotoa on osa erikoissairaanhoidon hoitovalikoimaa. Se on ulosteenkarkailun hoidossa vakiintunut hoitomuoto. Tule kuulemaan lisää tästä hoitomuodosta ja siitä, milloin sitä voidaan lähteä miettimään osana anaali-inkontinenssin hoitoa! Linkki ilmoittautumislomakkeeseen: https://www.flomembers.com/finnilco/events/register/140f6969d5213fd0ece03148e62e461e

Teksti: Ulla Korpi-Tassi Onko odotustilassa vessa? Kun kiipeän tutkimuspöydälle, tuleeko pieru tai karkaako kakka? Tällaisia ajatuksia saattaa anaali-inkontinenssin kanssa elävän mielessä pyöriä ennen terveydenhuollon ammattihenkilön vastaanotolle menoa vaikkapa polvikivun vuoksi. Ulosteen ja suolikaasun karkailu aiheuttavat huolta monissa arjen tilanteissa, myös terveydenhuollon piiriin hakeuduttaessa. Tilanne on nurinkurinen, sillä terveydenhuollon tulisi tarjota tietoa, hoitokeinoja ja tukea suolen pidätyskyvyn vaikeuksiin. On todettu, että vain vajaa kolmannes ihmisistä, joilla on anaali-inkontinenssia, on puhunut aiheesta lääkärin kanssa. Siksi olisikin tärkeää, että terveydenhuollon ammattilaisella olisi työkaluja ottaa asia puheeksi. Puheeksi ottaminen pidätyskykyyn liittyen voi olla haastavaa niin potilaalle kuin ammattilaisellekin Kuva: Wixin kuvapankki Virtsaaminen ja ulostaminen ovat osa arkea, muttei arkipuhetta Ulosteen- ja virtsankarkailu aiheuttavat häpeää ja ovat siksi vaikeita keskustelunaiheita. Tiedetään myös, että herkkien aiheiden kohdalla potilaat ja kuntoutujat toivovat aloitteen keskusteluun tulevan terveydenhuollon ammattilaisilta. Toisaalta pissaaminen ja kakkaaminen ovat niin arkisia toimintoja, että niitä ei sen kummemmin ajattele, jos niiden kanssa ei ole vaikeuksia. Taannoin esittelin lyhyesti kuntoutusalan kollegoilleni kontinenssiosaamista eli pidätysterveyteen liittyviä näkökulmia kuntoutusaloilla. Palautteen mukaan aiheesta kuuleminen lisäsi ymmärrystä, että karkailuasiat liittyvät päivittäiseen työhön. Aiemmin aihetta ei välttämättä ollut juuri mietitty. Jotkut osallistujista kokivat keskustelun virtsan ja ulosteen karkailusta pienryhmissä haasteelliseksi huolimatta siitä, ettei puhuttu henkilökohtaisista kokemuksista vaan inkontinenssista yleisesti. Kuten Tiina Vaittinen Vaippahanketta esitellessään Inkotuen ja Vaippahankkeen yhteisseminaarissa 12.11.2024 totesi, rakon ja suolen toiminta määrittävät elämäämme syntymästä kuolemaan saakka. Siksi onkin ristiriitaista, että kyky puhua virtsaamisesta ja ulostamisesta neutraalisti aikuisiällä on vaikeaa. Minne aikuistuessa katoaa vaipoista pois opettelevan lapsen vaivattomuus puhua siitä, että kakka tuli tai on pissahätä? Puhumattakaan riemusta, jota pottaan tupsahtanut tuotos taaperossa herättää. Lupa puhua karkailuoireista Puheeksi ottamisesta on käyty keskustelua myös seksuaalisuuden teemassa. Plissit –mallin mukaan luvan antaminen seksuaalisuudesta puhumiselle tulisi olla osa jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen työtä, koska erilaiset terveydentilan muutokset aiheuttavat muutoksia myös seksuaalisiin toimintoihin tai tapoihin nauttia läheisyydestä. Samalla lailla ajattelen inkontinenssiasioista. Puheeksi ottaminen ja luvan antaminen inkontinenssista puhumiselle on jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen perustyötä. Ammattilaisen ei tarvitse olla aiheen asiantuntija siitä kysyäkseen, vaan jokaisen perusosaamista tulisi olla turvallisen ympäristön luominen sensitiivisistä aiheista, kuten inkontinenssista, keskustelemiselle ja kokemuksen kuunteleminen. Inkotuki-hankkeessa tuotamme suomenkielisen työkalun ulosteinkontinenssin puheeksiottamisen avuksi. Neutraalia puhetta pissaamisesta ja kakkaamisesta tarvitaan lisää sekä tilaa kokemusten kuuntelemiselle. Inkontinenssista kysyminen tulee olla terveydenhuollon vastaanotoilla rutiininomaista. Lähteet Sinisaari-Eskelinen, M., Jouhki, M-R., Tervo, P. & Väisälä, L. 2016. Työkaluja seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen: Plissitistä Betteriin. Julkaisussa Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, Vol. 53 Nro 4. 286–293. Viitattu 20.11.2024 https://journal.fi/sla/article/view/59673 Lehto, K. (2016) Anal incontinence. Occurrence, management and long-term outcome. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/98867 Vaippahanke. https://www.padproject.online/fi/

Teksti: Aino Hokkanen Kuvat: Nelli Kenttä Jere Pöyhönen , artistinimeltään Käärijä, edustaa Suomea vuoden 2023 Euroviisut-laulukilpailussa. Tyylistään ja riehakkaista live-esiintymisistään tunnetun artistin nuoruutta varjostivat vaikeat terveyshaasteet, joille Pöyhönen oli jopa lähellä menettää henkensä. Omien sanojensa mukaan Jere Pöyhönen on ihan tavallinen tallaaja. Vantaalta kotoisin oleva Pöyhönen sairastui nuorena tulehdukselliseksi suolistosairaudeksi luokiteltavaan haavaiseen paksusuolen tulehdukseen eli colitis ulcerosaan. Sairauden pahentuessa hänelle tehtiin hätäleikkauksessa väliaikainen avanne. Myöhemmin avanne poistettiin ja tilalle leikattiin j-pussi eli ohutsuolen loppuosasta muodostettava säiliö. Tällä hetkellä hyvinvoiva Pöyhönen haluaa kertoa sairastumisestaan avoimesti, jotta voisi tarjota vertaistukea muille samojen asioiden kanssa kamppaileville. – Mä olen tän asian kanssa tosi sujut, en häpeile vaan haluan nimenomaan kertoa tästä kaikille. Toivon, että jakamalla mun kokemuksen voisin auttaa jotakuta toista, Pöyhönen toteaa hymyillen. Oireet veivät hätäleikkaukseen Kun Jere Pöyhönen oli yläkoulun yhdeksännellä luokalla, hänellä todettiin peräsuolen tulehdus. Tulehdusta hoidettiin supoilla sekä suun kautta otettavilla lääkkeillä, ja se rauhoittui. Pöyhösen ollessa 18-vuotias oireet tulivat takaisin. Vuoden verran hän noudatti eliminaatioruokavaliota, jonka avulla tulehdus saatiin pidettyä kurissa. Tilanne kuitenkin paheni, ja lopulta Pöyhösen koko paksusuoli tulehtui. Useita hoitomuotoja kokeiltiin, mutta ne eivät auttaneet. Pahimmillaan Pöyhönen painoi 49 kiloa ja hemoglobiiniarvo seilasi välillä 54–56. – Kyllä mä jotenkin pysyin tolkuissani, vaikka välillä pyörrytti ja törmäilin vessan oviin. Se oli aika rajua aikaa kaikin puolin, hän muistelee. Pöyhönen ulosti verta useita kertoja päivässä ja oli käytännössä sänkypotilas. Vanhemmat syöttivät häntä, mutta mistään ei tuntunut olevan apua. Pöyhönen muistaa, miten hänen äitinsä itki sängyn vierellä. Tuolloin Pöyhönen kävi säännöllisesti verikokeissa. Eräiden kokeiden jälkeen hänelle soitettiin ja kerrottiin hemoglobiinin olevan niin alhainen, että hoitoon olisi todella kiire. Tuon puhelun jälkeen Pöyhösen isä käynnisti auton ja kyyditsi poikansa suoraan sairaalaan. Pöyhöstä pelotti, että hänelle leikattaisiin avanne. Samalla hän kuitenkin ajatteli, että tärkeintä on selvitä hengissä. Sairaalassa Pöyhöstä odotti hätäleikkaus. Omaa vuoroa odottaessaan hän pohti, mitä leikkauksessa tultaisiin tekemään. Pöyhöstä pelotti, että hänelle leikattaisiin avanne. Samalla hän kuitenkin ajatteli, että tärkeintä on selvitä hengissä. ­– Tehkää mulle ihan mitä vaan, kunhan mä tuun kuntoon tästä, Pöyhönen kertoo miettineensä ennen leikkausta. Avannetta oli ehdotettu ratkaisuksi jo aiemmin. Silloin Pöyhönen ei vielä osannut hyväksyä asiaa, vaan yritti selvitä muilla keinoilla. Jälkikäteen Pöyhönen arvelee pelon liittyneen asian tuntemattomuuteen. Hän ei tiennyt paljoakaan avanteista, eikä ollut ikinä nähnyt sellaista kenelläkään. – Se oli todella kova paikka. Pohdin, miten avanne tulisi vaikuttamaan mun elämään ja muhun ihmisenä. Miltäköhän mä näytän, mitä tapahtuu seksuaalisuudelle. Sellaiset asiat siinä pelottivat, hän muistelee. Elämää nuorena avanteellisena Kun Jere Pöyhönen heräsi leikkauksesta, kokeili hän ensin vatsaansa ja tunsi avannepussin. – Se oli outo fiilis, hämmentävää. Mutta samalla tunsin ihan valtavaa rauhaa. Ongelmien lähde eli tulehtunut paksusuoli oli leikkauksessa poistettu kokonaan. Hämmennys vaihtui nopeasti hyväksymiseen. – Kun tajusin että oon hengissä, niin se avanne oli lopulta aika pientä siinä ohella. – En mä kauaa sitä asiaa harmitellut, päinvastoin. Kun tajusin että oon hengissä, niin se avanne oli lopulta aika pientä siinä ohella. Sehän oli onnellinen juttu, että mulla oli se. Vaikka Pöyhönen oli tuolloin kiitollinen avanteesta, alkuhetkissä oli silti mukana shokki. – Kun mut ensimmäistä kertaa vietiin suihkuun ja näin sen, meinasin pyörtyä, hän naurahtaa. Pöyhöselle hätäleikkaus oli elintärkeä. Jos leikkausta ei olisi tehty, olisi tulehdus voinut levitä suolistosta muualle kehoon muutaman viikon tai jopa päivien sisällä. Pöyhönen siis kävi lähellä kuolemaa, mutta avanteen ansiosta hän sai jatkaa elämäänsä. – Avanne antaa mahdollisuuden uudelle elämälle. Sitä mahdollisuutta ei kaikille tarjota. Mutta jos tarjotaan, kannattaa se ottaa vastaan hymyssä suin. Pöyhönen kertoo, että hän tottui elämään avanteen kanssa melko nopeasti. Se vaati kuitenkin oman asenteen päivittämistä – piti hyväksyä tilanne sellaisena kuin se oli. Onneksi elämästä pystyi nauttimaan myös avanteen kanssa. – Kun mulla oli avanne, niin tein täysin samoja asioita kuin muutkin ihmiset. Urheilin, kävin ravintoloissa, elin oikeasti tosi normaalia elämää. Toki vastaan tuli myös vaikeita tilanteita. Tuolloin 18-vuotias Pöyhönen oli parisuhteessa. Hän kertoo, että seksuaalisuuteen liittyvät asiat tuntuivat aluksi haastavilta. – Olihan se aika jännä paikka. Muutenkin vasta kokeilee juttuja, ja sitten on vielä se avanne. Yksi asia oli kuitenkin hänelle selvä jo tuolloin: – jos parisuhteen toinen osapuoli ei hyväksy sun tilannetta tai sitä avannetta, niin silloin se ihminen ei ole sun arvoinen. Avanne vaihtuu J-pussiin Pöyhönen eli avanteen kanssa viisi kuukautta, kunnes tilalle leikattiin j-pussi. Alussa pussi tukkeutui, mutta Pöyhönen ei heti kertonut tukoksesta. Hän oli kyllästynyt viettämään aikaansa sairaalassa ja halusi olla ihmisten ilmoilla. Kun Pöyhönen lopulta kertoi, saatiin tukos avattua ja vaikeudet vähenivät. – Ihan täysin normaaleja asioita mä olen tehnyt. Olen matkustellut ympäri maailmaa, tehnyt ja syönyt samoja asioita mitä kaikki muutkin. J-pussi on ollut Pöyhösellä nyt lähes kahdeksan vuotta. Hän on välttynyt isommilta komplikaatioilta, mutta pienempiä, satunnaisia ongelmia on tullut vastaan. – Välillä on ollut pientä tulehdusta tai verenvuotoa. Kerran kävin tähystyksessä, kun verta tuli enemmän ja pelästyin. Nousi esiin vanha pelko siitä, mitä mulla joskus oli, Pöyhönen kertoo. Kokonaisuus on kuitenkin ollut positiivinen. – Oon tällä hetkellä tosi tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseen, en vaihtaisi mitään. En edes haluaisi sitä paksusuolta takaisin, sillä tästä kaikesta on tullut osa mun identiteettiä, hän toteaa. Musiikki osana elämää Musiikki on aina merkinnyt Jere Pöyhöselle paljon. Aina ei kuitenkaan ollut itsestään selvää, että siitä tulisi ura. Sairaalassa ollessaan Pöyhönen tajusi, että elämä saattaa olla lyhyt. Kun Pöyhönen vietti aikaa sairaaloissa, musiikin kuuntelu lohdutti ja antoi toivoa. Sairaalasängyssä maatessaan, tippateline vierellään, Pöyhönen myös kirjoitti omia kappaleita. Jos muut potilaat ihmettelivät hänen puuhiaan, Pöyhönen vastasi tekevänsä musiikkia. Sairaalassa ollessaan Pöyhönen tajusi, että elämä saattaa olla lyhyt. Hän päätti, että jos on hätäleikkauksen jälkeen hengissä ja terveenä, lähtee hän kokeilemaan musiikin tekemistä tosissaan ja tekee sen täysillä. Toki tuolloin Pöyhönen ei vielä tiennyt, miten pitkälle päätös kantaisi. – Mun arvot kirkastuivat siellä sairaalassa. Tajusin mitä rakastan ja mitkä asiat on mulle oikeasti tärkeitä. Yksi niistä on musiikki, ja sen tekemistä sitten lähdin edistämään. Pöyhönen kertoo nauttivansa live-esiintymisestä erityisen paljon, koska silloin hän pääsee viihdyttämään ihmisiä. Hän tuntee olevansa parhaimmillaan silloin, kun esiintyy. Arkea artistina Nykyään terveyshaasteet eivät aiheuta suuria ongelmia Pöyhösen arjessa artistina. Omasta kehosta on kuitenkin pidettävä hyvää huolta. Keikoilla on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, mitä syö ja juo, milloin ja kuinka paljon. Lavalla esiintyessä hiki virtaa, ja hikoilua Pöyhönen tasapainottaa juomalla suolavettä. Myös jännitys vaikuttaa kehon toimintaan, ja jännitystilan ollessa päällä myös vessassa tulee käytyä useammin. Pöyhönen kuitenkin toteaa, ettei hän enää oikein osaa jännittää keikkoja. Lähestyvät Euroviisut on kuitenkin keikka, jollaista Pöyhönen ei aiemmin ole kokenut. Tapahtuma on iso ja niin paikka kuin toimintatavat ovat hänelle uusia. Kaikesta huolimatta Pöyhönen vaikuttaa luottavaiselta: – mä en vielä tiedä millaista siellä on, mutta tuskin siellä mitään ongelmia tulee. Luottavaisuus perustuu asenteen lisäksi myös siihen, että Pöyhönen on vuosien varrella oppinut tuntemaan oman kehonsa toiminnan melko tarkasti. Hän tietää, milloin omat energiatasot laskevat ja milloin on taas juotava suolavettä tai pidettävä ruokatauko. Perheen tuki on ollut tärkeää Kun Pöyhönen sairasti, oman perheen tuki auttoi häntä jaksamaan. Perheen ansiosta Pöyhönen on tuntenut olevansa tärkeä ja välitetty. – Mun vanhempien panostus on ollut mittaamattoman suuri. En pysty sitä heille ikinä korvaamaan, muuten kuin olemalla hengissä. Pöyhönen kertoo, että vanhemmat olivat koko sairastelun ajan täysillä mukana. – Kun mulla ensimmäisen kerran todettiin peräsuolen tulehdus, niin porukat halusivat saman tien selvittää, mistä sellainen voi johtua. Ne syventyivät aiheeseen, soittelivat puheluita ja etsivät netistä tietoa. Vanhemmat kyyditsivät Pöyhöstä tutkimuksiin ja laittoivat selvittelyyn aikaa sekä rahaa. Taloudellinen tuki mahdollisti sen, että erilaisia tutkimuksia pystyttiin tekemään, vaikka ne maksoivat paljon. – Mä en tuntenut ketään kenellä olisi ollut samanlainen tilanne kuin itselläni. Vertaisten kokemukset tuovat uskoa Vaikka perhe sekä kaverit ovat olleet Pöyhösen tukena, eivät he ole voineet tarjota hänelle vertaistukea. Sairastaessaan Pöyhönen tunsikin ajoittain olevansa asian kanssa yksin. – Mä en tuntenut ketään kenellä olisi ollut samanlainen tilanne kuin itselläni. En päässyt kasvotusten juttelemaan kenenkään vertaisen kanssa, Pöyhönen kertoo. Pöyhönen etsi vertaisten kokemuksia internetistä, mutta verkossa kirjoittajat olivat usein nimettömiä. Vaikka Pöyhönen sai sitä kautta tietoa, olisi hän kaivannut ihmiskontaktia ja kasvoja, joihin samastua. Onneksi Pöyhösen kanssa samaan aikaan sairaalassa oli tuttava, jolla oli vastaavanlainen tilanne. He ystävystyivät, viestittelivät päivittäin Facebookin kautta ja kyselivät toisiltansa päivän vessakäyntien määrästä. Pöyhösen mukaan keskustelut vertaisen kanssa olivat iso apu. Oli tärkeää, että sai kuulla jonkun muunkin kokevan samanlaisia asioita. Kasvot vertaistuelle tarjosi myös jääkiekkoilija Teemu Ramstedt . – Sain paljon uskoa siitä, että jollain muulla oli samat jutut, kuin mulla. Että urheilija, lätkänpelaaja, oli kamppaillut samojen asioiden kanssa, Pöyhönen toteaa. Asenteen ja unelmien voimalla eteenpäin Sairastaessaan Pöyhönen sai apua myös unelmoinnista ja omien ajatusten kääntämisestä tulevaisuuteen. – Ajattelin, että joskus vielä saan hyviä hetkiä perheen ja ystävien kanssa. Että joku päivä mä vielä olen terve ja pystyn ja iloitsemaan tästä kaikesta. Lopulta aika yksinkertaiset asiat auttoivat. Myös huumori on auttanut jaksamaan. Pöyhönen kertoo olleensa vitsiniekka jo nuorena, ja sairastaessaan hän käsitteli huumorin kautta vaikeitakin asioita. Vitsailun alle piiloutui silti muutakin. – Ehkä se vitsinheitto oli myös selviytymiskeino. Jotain minkä kautta pääsin karkuun sitä kaikkea. Alkuvaiheessa en halunnut hyväksyä tosiasioita, vaikka itselleni niin yritin väittää. Pöyhösen mukaan hän kuunteli sairaalassa kappaleita, joiden soittaminen tuntui sieltä pois pääsyn jälkeen vaikealta. Myös tutut paikat saattoivat tuoda vanhoja muistoja esiin ikävällä tavalla. Aika kuitenkin auttoi, ja vuosien jälkeen samat kappaleet ovat jälleen Pöyhösellä kovassa soitossa. Nyt kappaleet tuovat hyvää fiilistä ja kannustavat eteenpäin. Ongelmista kannattaa puhua Kun Pöyhönen sairasti, hän ei aina kertonut oireistaan vanhemmille tai hoitohenkilökunnalle heti. Yhdeksi syyksi hän mainitsee häpeän. Alussa Pöyhönen ei edes itse meinannut uskoa todeksi sitä, että pöntössä näkyi verta. – Kun se toistui, niin tajusin, ettei tämä ehkä ole ohimenevää. Että kyse on jostain vakavammasta, joka täytyy hoitaa kuntoon, hän muistelee. Nuorelle itselleen tai tällä hetkellä vastaavassa tilanteessa olevalle Pöyhönen sanoisikin, että asioista kannattaa puhua. Hän myös kannustaa etsimään vertaistukea, sillä jäi itse suurilta osin ilman. Pöyhösen mukaan se vertaistuki, jota hän sai, oli iso helpottava tekijä. – Kun ihminen kärsii jostakin sairaudesta, on oikeastaan tärkeintä, että mieli on kunnossa. Jos mieli on maassa, niin paranemisprosessi on tosi vaikea, hän huomauttaa. Tällä hetkellä Pöyhönen unelmoi siitä, että hän ja läheiset pysyisivät mahdollisimman terveinä. Hän toivoo, että saisi tehdä elämässään asioita, joista nauttii sekä viettää aikaa itselleen tärkeiden ihmisten kanssa. Finnilcon lukijoille Pöyhönen välittää seuraavat terveiset: – menkää nöyränä eteenpäin, mutta älkää nöyristelkö. Rakastakaa itseänne, kroppaanne ja mieltänne. Voikaa hyvin, ja jos ongelmia tulee, niin reagoikaa niihin heti. Nauttikaa elämästä ja tehkää juttuja, jotka tekevät teidät onnelliseksi.