Hakutulokset

Teksti: Ulla Korpi-Tassi Onko odotustilassa vessa? Kun kiipeän tutkimuspöydälle, tuleeko pieru tai karkaako kakka? Tällaisia ajatuksia saattaa anaali-inkontinenssin kanssa elävän mielessä pyöriä ennen terveydenhuollon ammattihenkilön vastaanotolle menoa vaikkapa polvikivun vuoksi. Ulosteen ja suolikaasun karkailu aiheuttavat huolta monissa arjen tilanteissa, myös terveydenhuollon piiriin hakeuduttaessa. Tilanne on nurinkurinen, sillä terveydenhuollon tulisi tarjota tietoa, hoitokeinoja ja tukea suolen pidätyskyvyn vaikeuksiin. On todettu, että vain vajaa kolmannes ihmisistä, joilla on anaali-inkontinenssia, on puhunut aiheesta lääkärin kanssa. Siksi olisikin tärkeää, että terveydenhuollon ammattilaisella olisi työkaluja ottaa asia puheeksi. Puheeksi ottaminen pidätyskykyyn liittyen voi olla haastavaa niin potilaalle kuin ammattilaisellekin Kuva: Wixin kuvapankki Virtsaaminen ja ulostaminen ovat osa arkea, muttei arkipuhetta Ulosteen- ja virtsankarkailu aiheuttavat häpeää ja ovat siksi vaikeita keskustelunaiheita. Tiedetään myös, että herkkien aiheiden kohdalla potilaat ja kuntoutujat toivovat aloitteen keskusteluun tulevan terveydenhuollon ammattilaisilta. Toisaalta pissaaminen ja kakkaaminen ovat niin arkisia toimintoja, että niitä ei sen kummemmin ajattele, jos niiden kanssa ei ole vaikeuksia. Taannoin esittelin lyhyesti kuntoutusalan kollegoilleni kontinenssiosaamista eli pidätysterveyteen liittyviä näkökulmia kuntoutusaloilla. Palautteen mukaan aiheesta kuuleminen lisäsi ymmärrystä, että karkailuasiat liittyvät päivittäiseen työhön. Aiemmin aihetta ei välttämättä ollut juuri mietitty. Jotkut osallistujista kokivat keskustelun virtsan ja ulosteen karkailusta pienryhmissä haasteelliseksi huolimatta siitä, ettei puhuttu henkilökohtaisista kokemuksista vaan inkontinenssista yleisesti. Kuten Tiina Vaittinen Vaippahanketta esitellessään Inkotuen ja Vaippahankkeen yhteisseminaarissa 12.11.2024 totesi, rakon ja suolen toiminta määrittävät elämäämme syntymästä kuolemaan saakka. Siksi onkin ristiriitaista, että kyky puhua virtsaamisesta ja ulostamisesta neutraalisti aikuisiällä on vaikeaa. Minne aikuistuessa katoaa vaipoista pois opettelevan lapsen vaivattomuus puhua siitä, että kakka tuli tai on pissahätä? Puhumattakaan riemusta, jota pottaan tupsahtanut tuotos taaperossa herättää. Lupa puhua karkailuoireista Puheeksi ottamisesta on käyty keskustelua myös seksuaalisuuden teemassa. Plissit –mallin mukaan luvan antaminen seksuaalisuudesta puhumiselle tulisi olla osa jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen työtä, koska erilaiset terveydentilan muutokset aiheuttavat muutoksia myös seksuaalisiin toimintoihin tai tapoihin nauttia läheisyydestä. Samalla lailla ajattelen inkontinenssiasioista. Puheeksi ottaminen ja luvan antaminen inkontinenssista puhumiselle on jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen perustyötä. Ammattilaisen ei tarvitse olla aiheen asiantuntija siitä kysyäkseen, vaan jokaisen perusosaamista tulisi olla turvallisen ympäristön luominen sensitiivisistä aiheista, kuten inkontinenssista, keskustelemiselle ja kokemuksen kuunteleminen. Inkotuki-hankkeessa tuotamme suomenkielisen työkalun ulosteinkontinenssin puheeksiottamisen avuksi. Neutraalia puhetta pissaamisesta ja kakkaamisesta tarvitaan lisää sekä tilaa kokemusten kuuntelemiselle. Inkontinenssista kysyminen tulee olla terveydenhuollon vastaanotoilla rutiininomaista. Lähteet Sinisaari-Eskelinen, M., Jouhki, M-R., Tervo, P. & Väisälä, L. 2016. Työkaluja seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen: Plissitistä Betteriin. Julkaisussa Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, Vol. 53 Nro 4. 286–293. Viitattu 20.11.2024 https://journal.fi/sla/article/view/59673 Lehto, K. (2016) Anal incontinence. Occurrence, management and long-term outcome. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/98867 Vaippahanke. https://www.padproject.online/fi/

Teksti: Aino Hokkanen Kuvat: Nelli Kenttä Jere Pöyhönen , artistinimeltään Käärijä, edustaa Suomea vuoden 2023 Euroviisut-laulukilpailussa. Tyylistään ja riehakkaista live-esiintymisistään tunnetun artistin nuoruutta varjostivat vaikeat terveyshaasteet, joille Pöyhönen oli jopa lähellä menettää henkensä. Omien sanojensa mukaan Jere Pöyhönen on ihan tavallinen tallaaja. Vantaalta kotoisin oleva Pöyhönen sairastui nuorena tulehdukselliseksi suolistosairaudeksi luokiteltavaan haavaiseen paksusuolen tulehdukseen eli colitis ulcerosaan. Sairauden pahentuessa hänelle tehtiin hätäleikkauksessa väliaikainen avanne. Myöhemmin avanne poistettiin ja tilalle leikattiin j-pussi eli ohutsuolen loppuosasta muodostettava säiliö. Tällä hetkellä hyvinvoiva Pöyhönen haluaa kertoa sairastumisestaan avoimesti, jotta voisi tarjota vertaistukea muille samojen asioiden kanssa kamppaileville. – Mä olen tän asian kanssa tosi sujut, en häpeile vaan haluan nimenomaan kertoa tästä kaikille. Toivon, että jakamalla mun kokemuksen voisin auttaa jotakuta toista, Pöyhönen toteaa hymyillen. Oireet veivät hätäleikkaukseen Kun Jere Pöyhönen oli yläkoulun yhdeksännellä luokalla, hänellä todettiin peräsuolen tulehdus. Tulehdusta hoidettiin supoilla sekä suun kautta otettavilla lääkkeillä, ja se rauhoittui. Pöyhösen ollessa 18-vuotias oireet tulivat takaisin. Vuoden verran hän noudatti eliminaatioruokavaliota, jonka avulla tulehdus saatiin pidettyä kurissa. Tilanne kuitenkin paheni, ja lopulta Pöyhösen koko paksusuoli tulehtui. Useita hoitomuotoja kokeiltiin, mutta ne eivät auttaneet. Pahimmillaan Pöyhönen painoi 49 kiloa ja hemoglobiiniarvo seilasi välillä 54–56. – Kyllä mä jotenkin pysyin tolkuissani, vaikka välillä pyörrytti ja törmäilin vessan oviin. Se oli aika rajua aikaa kaikin puolin, hän muistelee. Pöyhönen ulosti verta useita kertoja päivässä ja oli käytännössä sänkypotilas. Vanhemmat syöttivät häntä, mutta mistään ei tuntunut olevan apua. Pöyhönen muistaa, miten hänen äitinsä itki sängyn vierellä. Tuolloin Pöyhönen kävi säännöllisesti verikokeissa. Eräiden kokeiden jälkeen hänelle soitettiin ja kerrottiin hemoglobiinin olevan niin alhainen, että hoitoon olisi todella kiire. Tuon puhelun jälkeen Pöyhösen isä käynnisti auton ja kyyditsi poikansa suoraan sairaalaan. Pöyhöstä pelotti, että hänelle leikattaisiin avanne. Samalla hän kuitenkin ajatteli, että tärkeintä on selvitä hengissä. Sairaalassa Pöyhöstä odotti hätäleikkaus. Omaa vuoroa odottaessaan hän pohti, mitä leikkauksessa tultaisiin tekemään. Pöyhöstä pelotti, että hänelle leikattaisiin avanne. Samalla hän kuitenkin ajatteli, että tärkeintä on selvitä hengissä. ­– Tehkää mulle ihan mitä vaan, kunhan mä tuun kuntoon tästä, Pöyhönen kertoo miettineensä ennen leikkausta. Avannetta oli ehdotettu ratkaisuksi jo aiemmin. Silloin Pöyhönen ei vielä osannut hyväksyä asiaa, vaan yritti selvitä muilla keinoilla. Jälkikäteen Pöyhönen arvelee pelon liittyneen asian tuntemattomuuteen. Hän ei tiennyt paljoakaan avanteista, eikä ollut ikinä nähnyt sellaista kenelläkään. – Se oli todella kova paikka. Pohdin, miten avanne tulisi vaikuttamaan mun elämään ja muhun ihmisenä. Miltäköhän mä näytän, mitä tapahtuu seksuaalisuudelle. Sellaiset asiat siinä pelottivat, hän muistelee. Elämää nuorena avanteellisena Kun Jere Pöyhönen heräsi leikkauksesta, kokeili hän ensin vatsaansa ja tunsi avannepussin. – Se oli outo fiilis, hämmentävää. Mutta samalla tunsin ihan valtavaa rauhaa. Ongelmien lähde eli tulehtunut paksusuoli oli leikkauksessa poistettu kokonaan. Hämmennys vaihtui nopeasti hyväksymiseen. – Kun tajusin että oon hengissä, niin se avanne oli lopulta aika pientä siinä ohella. – En mä kauaa sitä asiaa harmitellut, päinvastoin. Kun tajusin että oon hengissä, niin se avanne oli lopulta aika pientä siinä ohella. Sehän oli onnellinen juttu, että mulla oli se. Vaikka Pöyhönen oli tuolloin kiitollinen avanteesta, alkuhetkissä oli silti mukana shokki. – Kun mut ensimmäistä kertaa vietiin suihkuun ja näin sen, meinasin pyörtyä, hän naurahtaa. Pöyhöselle hätäleikkaus oli elintärkeä. Jos leikkausta ei olisi tehty, olisi tulehdus voinut levitä suolistosta muualle kehoon muutaman viikon tai jopa päivien sisällä. Pöyhönen siis kävi lähellä kuolemaa, mutta avanteen ansiosta hän sai jatkaa elämäänsä. – Avanne antaa mahdollisuuden uudelle elämälle. Sitä mahdollisuutta ei kaikille tarjota. Mutta jos tarjotaan, kannattaa se ottaa vastaan hymyssä suin. Pöyhönen kertoo, että hän tottui elämään avanteen kanssa melko nopeasti. Se vaati kuitenkin oman asenteen päivittämistä – piti hyväksyä tilanne sellaisena kuin se oli. Onneksi elämästä pystyi nauttimaan myös avanteen kanssa. – Kun mulla oli avanne, niin tein täysin samoja asioita kuin muutkin ihmiset. Urheilin, kävin ravintoloissa, elin oikeasti tosi normaalia elämää. Toki vastaan tuli myös vaikeita tilanteita. Tuolloin 18-vuotias Pöyhönen oli parisuhteessa. Hän kertoo, että seksuaalisuuteen liittyvät asiat tuntuivat aluksi haastavilta. – Olihan se aika jännä paikka. Muutenkin vasta kokeilee juttuja, ja sitten on vielä se avanne. Yksi asia oli kuitenkin hänelle selvä jo tuolloin: – jos parisuhteen toinen osapuoli ei hyväksy sun tilannetta tai sitä avannetta, niin silloin se ihminen ei ole sun arvoinen. Avanne vaihtuu J-pussiin Pöyhönen eli avanteen kanssa viisi kuukautta, kunnes tilalle leikattiin j-pussi. Alussa pussi tukkeutui, mutta Pöyhönen ei heti kertonut tukoksesta. Hän oli kyllästynyt viettämään aikaansa sairaalassa ja halusi olla ihmisten ilmoilla. Kun Pöyhönen lopulta kertoi, saatiin tukos avattua ja vaikeudet vähenivät. – Ihan täysin normaaleja asioita mä olen tehnyt. Olen matkustellut ympäri maailmaa, tehnyt ja syönyt samoja asioita mitä kaikki muutkin. J-pussi on ollut Pöyhösellä nyt lähes kahdeksan vuotta. Hän on välttynyt isommilta komplikaatioilta, mutta pienempiä, satunnaisia ongelmia on tullut vastaan. – Välillä on ollut pientä tulehdusta tai verenvuotoa. Kerran kävin tähystyksessä, kun verta tuli enemmän ja pelästyin. Nousi esiin vanha pelko siitä, mitä mulla joskus oli, Pöyhönen kertoo. Kokonaisuus on kuitenkin ollut positiivinen. – Oon tällä hetkellä tosi tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseen, en vaihtaisi mitään. En edes haluaisi sitä paksusuolta takaisin, sillä tästä kaikesta on tullut osa mun identiteettiä, hän toteaa. Musiikki osana elämää Musiikki on aina merkinnyt Jere Pöyhöselle paljon. Aina ei kuitenkaan ollut itsestään selvää, että siitä tulisi ura. Sairaalassa ollessaan Pöyhönen tajusi, että elämä saattaa olla lyhyt. Kun Pöyhönen vietti aikaa sairaaloissa, musiikin kuuntelu lohdutti ja antoi toivoa. Sairaalasängyssä maatessaan, tippateline vierellään, Pöyhönen myös kirjoitti omia kappaleita. Jos muut potilaat ihmettelivät hänen puuhiaan, Pöyhönen vastasi tekevänsä musiikkia. Sairaalassa ollessaan Pöyhönen tajusi, että elämä saattaa olla lyhyt. Hän päätti, että jos on hätäleikkauksen jälkeen hengissä ja terveenä, lähtee hän kokeilemaan musiikin tekemistä tosissaan ja tekee sen täysillä. Toki tuolloin Pöyhönen ei vielä tiennyt, miten pitkälle päätös kantaisi. – Mun arvot kirkastuivat siellä sairaalassa. Tajusin mitä rakastan ja mitkä asiat on mulle oikeasti tärkeitä. Yksi niistä on musiikki, ja sen tekemistä sitten lähdin edistämään. Pöyhönen kertoo nauttivansa live-esiintymisestä erityisen paljon, koska silloin hän pääsee viihdyttämään ihmisiä. Hän tuntee olevansa parhaimmillaan silloin, kun esiintyy. Arkea artistina Nykyään terveyshaasteet eivät aiheuta suuria ongelmia Pöyhösen arjessa artistina. Omasta kehosta on kuitenkin pidettävä hyvää huolta. Keikoilla on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, mitä syö ja juo, milloin ja kuinka paljon. Lavalla esiintyessä hiki virtaa, ja hikoilua Pöyhönen tasapainottaa juomalla suolavettä. Myös jännitys vaikuttaa kehon toimintaan, ja jännitystilan ollessa päällä myös vessassa tulee käytyä useammin. Pöyhönen kuitenkin toteaa, ettei hän enää oikein osaa jännittää keikkoja. Lähestyvät Euroviisut on kuitenkin keikka, jollaista Pöyhönen ei aiemmin ole kokenut. Tapahtuma on iso ja niin paikka kuin toimintatavat ovat hänelle uusia. Kaikesta huolimatta Pöyhönen vaikuttaa luottavaiselta: – mä en vielä tiedä millaista siellä on, mutta tuskin siellä mitään ongelmia tulee. Luottavaisuus perustuu asenteen lisäksi myös siihen, että Pöyhönen on vuosien varrella oppinut tuntemaan oman kehonsa toiminnan melko tarkasti. Hän tietää, milloin omat energiatasot laskevat ja milloin on taas juotava suolavettä tai pidettävä ruokatauko. Perheen tuki on ollut tärkeää Kun Pöyhönen sairasti, oman perheen tuki auttoi häntä jaksamaan. Perheen ansiosta Pöyhönen on tuntenut olevansa tärkeä ja välitetty. – Mun vanhempien panostus on ollut mittaamattoman suuri. En pysty sitä heille ikinä korvaamaan, muuten kuin olemalla hengissä. Pöyhönen kertoo, että vanhemmat olivat koko sairastelun ajan täysillä mukana. – Kun mulla ensimmäisen kerran todettiin peräsuolen tulehdus, niin porukat halusivat saman tien selvittää, mistä sellainen voi johtua. Ne syventyivät aiheeseen, soittelivat puheluita ja etsivät netistä tietoa. Vanhemmat kyyditsivät Pöyhöstä tutkimuksiin ja laittoivat selvittelyyn aikaa sekä rahaa. Taloudellinen tuki mahdollisti sen, että erilaisia tutkimuksia pystyttiin tekemään, vaikka ne maksoivat paljon. – Mä en tuntenut ketään kenellä olisi ollut samanlainen tilanne kuin itselläni. Vertaisten kokemukset tuovat uskoa Vaikka perhe sekä kaverit ovat olleet Pöyhösen tukena, eivät he ole voineet tarjota hänelle vertaistukea. Sairastaessaan Pöyhönen tunsikin ajoittain olevansa asian kanssa yksin. – Mä en tuntenut ketään kenellä olisi ollut samanlainen tilanne kuin itselläni. En päässyt kasvotusten juttelemaan kenenkään vertaisen kanssa, Pöyhönen kertoo. Pöyhönen etsi vertaisten kokemuksia internetistä, mutta verkossa kirjoittajat olivat usein nimettömiä. Vaikka Pöyhönen sai sitä kautta tietoa, olisi hän kaivannut ihmiskontaktia ja kasvoja, joihin samastua. Onneksi Pöyhösen kanssa samaan aikaan sairaalassa oli tuttava, jolla oli vastaavanlainen tilanne. He ystävystyivät, viestittelivät päivittäin Facebookin kautta ja kyselivät toisiltansa päivän vessakäyntien määrästä. Pöyhösen mukaan keskustelut vertaisen kanssa olivat iso apu. Oli tärkeää, että sai kuulla jonkun muunkin kokevan samanlaisia asioita. Kasvot vertaistuelle tarjosi myös jääkiekkoilija Teemu Ramstedt . – Sain paljon uskoa siitä, että jollain muulla oli samat jutut, kuin mulla. Että urheilija, lätkänpelaaja, oli kamppaillut samojen asioiden kanssa, Pöyhönen toteaa. Asenteen ja unelmien voimalla eteenpäin Sairastaessaan Pöyhönen sai apua myös unelmoinnista ja omien ajatusten kääntämisestä tulevaisuuteen. – Ajattelin, että joskus vielä saan hyviä hetkiä perheen ja ystävien kanssa. Että joku päivä mä vielä olen terve ja pystyn ja iloitsemaan tästä kaikesta. Lopulta aika yksinkertaiset asiat auttoivat. Myös huumori on auttanut jaksamaan. Pöyhönen kertoo olleensa vitsiniekka jo nuorena, ja sairastaessaan hän käsitteli huumorin kautta vaikeitakin asioita. Vitsailun alle piiloutui silti muutakin. – Ehkä se vitsinheitto oli myös selviytymiskeino. Jotain minkä kautta pääsin karkuun sitä kaikkea. Alkuvaiheessa en halunnut hyväksyä tosiasioita, vaikka itselleni niin yritin väittää. Pöyhösen mukaan hän kuunteli sairaalassa kappaleita, joiden soittaminen tuntui sieltä pois pääsyn jälkeen vaikealta. Myös tutut paikat saattoivat tuoda vanhoja muistoja esiin ikävällä tavalla. Aika kuitenkin auttoi, ja vuosien jälkeen samat kappaleet ovat jälleen Pöyhösellä kovassa soitossa. Nyt kappaleet tuovat hyvää fiilistä ja kannustavat eteenpäin. Ongelmista kannattaa puhua Kun Pöyhönen sairasti, hän ei aina kertonut oireistaan vanhemmille tai hoitohenkilökunnalle heti. Yhdeksi syyksi hän mainitsee häpeän. Alussa Pöyhönen ei edes itse meinannut uskoa todeksi sitä, että pöntössä näkyi verta. – Kun se toistui, niin tajusin, ettei tämä ehkä ole ohimenevää. Että kyse on jostain vakavammasta, joka täytyy hoitaa kuntoon, hän muistelee. Nuorelle itselleen tai tällä hetkellä vastaavassa tilanteessa olevalle Pöyhönen sanoisikin, että asioista kannattaa puhua. Hän myös kannustaa etsimään vertaistukea, sillä jäi itse suurilta osin ilman. Pöyhösen mukaan se vertaistuki, jota hän sai, oli iso helpottava tekijä. – Kun ihminen kärsii jostakin sairaudesta, on oikeastaan tärkeintä, että mieli on kunnossa. Jos mieli on maassa, niin paranemisprosessi on tosi vaikea, hän huomauttaa. Tällä hetkellä Pöyhönen unelmoi siitä, että hän ja läheiset pysyisivät mahdollisimman terveinä. Hän toivoo, että saisi tehdä elämässään asioita, joista nauttii sekä viettää aikaa itselleen tärkeiden ihmisten kanssa. Finnilcon lukijoille Pöyhönen välittää seuraavat terveiset: – menkää nöyränä eteenpäin, mutta älkää nöyristelkö. Rakastakaa itseänne, kroppaanne ja mieltänne. Voikaa hyvin, ja jos ongelmia tulee, niin reagoikaa niihin heti. Nauttikaa elämästä ja tehkää juttuja, jotka tekevät teidät onnelliseksi.

Inkotuen etätietoillassa 9.9. anaali-inkontinenssin hoidosta kertoo asiantuntijasairaanhoitaja Liisa Larvus. Tuotteitaan esittelevät Coloplast, Medfanet ja Wellspect. Tilaisuuteen voivat ilmoittautua kaikki, jotka kaipaavat tietoa ulosteen karkailun hoidosta ja hoitotarvikkeista  – myös läheiset ja ammattilaiset.   Syksyllä 2025 Inkotuen etätietoilloissa käsitellään anaali-inkontinenssin hoitoa. Ensimmäisessä etätietoillassa 9.9. aiheesta kertoo asiantuntijasairaanhoitaja Liisa Larvus ja tuotteitaan, erityisesti suolihuuhtelulaitteistoja, esittelevät yritykset Coloplast, Medfanet ja Wellspect. Etätietoilta on tarkoitettu kaikille, myös läheisille ja ammattilaisille. Jokaisen puheenvuoron jälkeen on varattu aikaa yleisön kysymyksille. Kysymykset voi esittää joko puhuen tai kirjoittaen chattiin. Osallistujat voivat halutessaan käyttää mikrofonia ja kameraa tai esittää kysymyksensä chatin kautta. Kaikille ilmoittautuneille lähetetään Zoom-linkki ja liittymisohjeet sekä ohjeita Zoomissa toimimiseen, mm. nimimerkin vaihtamiseen ennen varsinaisen ohjelman alkamista. Paikalla asiantuntijoita kertomassa ja vastaamassa kysymyksiin Osallistujia vastaanottamassa ja tekniikka-asioissa opastamassa ovat Inkotuen projektipäällikkö Kuura Autere ja projektityöntekijänä nyt vuoden toimiva lantionpohjan fysioterapeutti, tuore terveystieteiden maisteri Ulla Korpi-Tassi . – Me Inkotuessa tiedämme, että ihmiset eivät useinkaan uskalla kysyä näistä. Haluamme hälventää sitä hyssyttelyä, mitä suolen pidätyskyvyn haasteisiin liittyy, Inkotuki-hankkeen projektipäällikkö Kuura Autere kertoo. – Odotamme runsasta osallistujajoukkoa, koska muun muassa suolihuuhtelulaitteistoista on kyselty – onko se vaikeaa ja miten sellaisen saa, Korpi-Tassi huomauttaa. Hienoa, että yritykset tulevat itse esittelemään tuotteitaan, niin ihmiset voivat kysyä suoraan heiltä itseään askarruttavista asioista. Hoidoista ja hoitotarvikkeista helpotusta arkeen – Onneksi on kehitetty näitä hoitotarvikkeita, kiittelee Inkotuki-hankkeen vapaaehtoinen, kokemustoimija Mervi Kaartoaho . Itse en pääsisi kotoa mihinkään, jos ei olisi suolihuuhtelulaitetta. Kokemustoimija Mervi Kaartoaho kannustaa kaikkia osallistumaan etätietoiltaan. Kaartoahon omassa arjessa hoitotarvikkeilla on tärkeä rooli. – Ja tosi hienoa, että Inkotuki järjestää tilaisuuden kuulla näistä välineistä ja hoidoista. Aivan liian moni on tietämätön siitä, mitä apua olisi saatavilla. Erinomaista, että paikalle tulee asiantuntijoita kertomaan laitteista, Kaartoaho lisää. Etätietoilta pidetään tiistaina 9.9.25 klo 17–19 Zoomissa. Voit ilmoittautua mukaan tällä sähköisellä lomakkeella . Mukana järjestämässä tilaisuutta ovat Coloplast, Medfanet ja Wellspect. Tulossa: Tutustu Inkotuen Kiire vessaan -kampanjaan ja tarinoihin tavallisista eri-ikäisistä ihmisistä, joilla on anaali-inkontinenssia. Löydät tarinat Inkotuen sivuilta syyskuun alusta alkaen.

Kaikilla on joskus kiire vessaan - osalla useammin kuin toisilla. Tiesimme tai emme, me kaikki tunnemme ihmisiä, joilla on äkillinen vessakiire tai muu vessarauhan tarve. Auta turvallistamaan ihan jokaisen vessassa käymistä ilman turhaa stressiä - osallistu Inkotuen kesäiseen huussikuvahaasteeseen! Finnilcon toimiston henkilöstö nappasi kesäisen huussikuvan työhyvinvointipäivän yhteydessä kesäkuussa. Ulosteen tai suolikaasun karkailua on jopa 10 prosentilla aikuisista – ja sitä on myös lapsilla ja nuorilla. Se voi liittyä esimerkiksi neurologisiin tai suolistosairauksiin, lantionpohjan heikentymiseen, laskeumiin, leikkauskomplikaatioihin, synnytyksessä tulleisiin vaurioihin tai kehon synnynnäisiin ominaisuuksiin.   Meidät on kasvatettu niin, että aikuisten suolen tai rakon toiminnasta ei sovi puhua, vaikka niiden toiminta on ihan jokaisen arkea tavalla tai toisella. Niinpä asia, joka pienten lasten kohdalla on opettelun ja ylpeyden aihe, muuttuu kasvaessa hävettäväksi.     Vessarauhaa ja tietoa kaikille  Moni ei ole koskaan kertonut vaivoistaan läheisilleen tai edes terveydenhuollossa, vaikka ne voivat haitata elämää paljonkin. Saatamme siis tietämättämmekin tuntea ihmisiä, joita ajoittaiset tai säännölliset suolen pidätyskyvyn vaikeudet koskettavat omakohtaisesti.    Miten voisimme luoda vessarauhaa aivan kaikille – lapsille, nuorille, aikuisille, senioreille, miehille, naisille ja muille? Lisätään tietoisuutta inkontinenssin yleisyydestä ja ylipäätään vessarauhan tarpeesta ja rakennetaan yhdessä turvallista vessatilaa aivan kaikille! Tule mukaan, osallistu Inkotuen kesäiseen huussikuvahaasteeseen.   Osallistu huussikuvahaasteeseen näin:  Ota tai piirrä kesän aikana kuva huussista/ vessanovesta / huussipolusta . Kuvassa voi halutessasi olla mukana ihmisiä tai eläimiä vaikka huussipolulla kävelemässä tai huussin ovesta kurkkaamassa. Muistathan varmistaa ihmisiltä luvan kuvaamiseen ja kuvien julkaisuun. Lapsetkin voivat osallistua kuvahaasteeseen esimerkiksi piirtämällä! Lähetä kuva(t) / piirros sähköpostitse osoitteeseen inkotuki@finnilco.fi . Voit myös halutessasi keksiä kuvatekstin. Kuvatekstissä voit esimerkiksi kertoa huussikuvasi sisällöstä, sen tunnelmasta tai kuvanottotilanteesta. Kerrothan viestissäsi, saammeko julkaista kuvasi yhteydessä kuvauspaikkakunnan ja nimesi /nimimerkkisi. Julkaisemme kuvat Inkotuen elokuun aikana avautuvilla somekanavilla. Seuraa Inkotuen somekanavia elokuussa ja bongaa oma kuvasi! Voit jakaa sen ja halutessasi muita postauksiamme omaan somefiidiisi aihetunnisteilla: #KaikillaOnJoskusKiireVessaan #TurvallistaTilaaVessoihin #VessaRauhaaKaikille

Reilu vuosi sitten käynnistynyt Inkotuki-hanke on muun muassa kehittänyt neuvonta- ja tukipalveluita ihmisille, joilla on anaali-inkontinenssia eli ulosteen ja suolikaasun karkailua. Projektityöntekijä Zahra Aalto on ollut mukana toteuttamassa vertaistoimintaa ja murtamassa inkontinenssiin liittyviä tabuja.   Kuluneen vuoden aikana Aalto on oppinut paljon muun muassa vertaistuen merkityksestä, vaikuttavasta viestinnästä sekä siitä, miksi vaikeista asioista on tärkeää puhua ääneen. Alkusyksystä Aalto jää vuoden mittaiselle tauolle hanketyöstä, ja sijaisena aloittaa Inkotuki-hankkeessa aiemmin harjoittelijana toiminut Ulla Korpi-Tassi.  Zahra viettämässä aurinkoista kesäpäivää mökillä, missä aika tuntuu pysähtyvän ja luonto antaa tilaa levätä ja latautua. Mikä on ollut tärkein havainto tai oppi ensimmäisen hankevuoden aikana?    ”Tärkein oppi liittyy ehdottomasti vertaistukeen – sen mahdollistamiseen ja ennen kaikkea sen merkitykseen. Hanketyössä olen nähnyt, miten suuri vaikutus vertaistuella on – sillä kun ihminen uskaltaa ensimmäistä kertaa puhua asiasta, jota on kantanut yksin jopa vuosikymmeniä. Vertaistuki antaa toivoa ja kokemuksen kuulluksi tulemisesta.”  Anaali-inkontinenssi on aihe, jota ei usein nosteta julkiseen keskusteluun. Miltä se on tuntunut?    ”Ennen kaikkea anaali-inkontinenssin parissa työskentely on tuntunut äärimmäisen tärkeältä. Aihe on pitkään ollut tabu, siitä ei juuri ole puhuttu ja siihen on liittynyt häpeää. Juuri siksi hankkeessa tekemämme työ on tuntunut niin merkityksellistä.   Kun aiheesta uskalletaan puhua turvallisessa ympäristössä, tapahtuu jotakin hienoa: ihmiset löytävät toisensa ja ymmärtävät, etteivät ole yksin.”  Miten kohderyhmän kohtaaminen on näkynyt käytännön työssä?  ”Se on ollut kaiken ytimessä. Koska inkontinenssi on monelle herkkä ja vaikea asia, ihmisillä voi aluksi olla epäilyksiä. Moni päätyy ottamaan yhteyttä vasta pitkän harkinnan jälkeen. Onkin erityisen tärkeää, että kohtaamiset ovat turvallisia ja arvostavia.  Taustani sairaanhoitajana on ollut tässä hyödyksi – olen tottunut kuulemaan vaikeita asioita, kohtaamaan ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa ja rakentamaan luottamusta. Tässä työssä se osaaminen on saanut aivan uuden merkityksen.”  Viestintä on tärkeä osa hankkeen vaikuttavuutta. Miten olet kokenut viestintätyön?  ”Viestintä on ollut yksi lempitehtävistäni. Olen saanut olla mukana kehittämässä verkkosivuja ja luomassa sisältöä sosiaaliseen mediaan. Se, miten vaikeista asioista puhutaan, vaikuttaa suoraan siihen, keitä tavoitetaan. Oikeilla sanoilla voi madaltaa kynnystä avun hakemiselle, tuoda näkyväksi näkymätöntä ja lisätä ymmärrystä. Millainen rooli yhteistyöllä on ollut hankkeen toiminnassa?   ”Yhteistyö järjestöjen, asiantuntijoiden ja sote-ammattilaisten kanssa on ollut hedelmällistä. Olemme rakentaneet ymmärrystä ja pyrkineet vaikuttamaan myös rakenteellisesti siihen, että anaali-inkontinenssia tunnistettaisiin paremmin. On ollut hienoa nähdä, kuinka moni taho haluaa olla mukana tässä työssä.”  Mitä olet oppinut järjestötyöstä ja hankemaailmasta?    ”Vuosi on näyttänyt konkreettisesti, kuinka paljon merkityksellistä työtä järjestöissä tehdään – joskus niukoin resurssein, mutta suurella sydämellä. Olen päässyt toteuttamaan sekä käytännön toimintaa että strategista suunnittelua, ja oppinut esimerkiksi rahoitusprosessien, raportoinnin ja yhteistyön rakentamisen merkityksestä.   Hanketyössä yhdistyy moni osaamisalue, mikä on ollut innostavaa. Ammatillinen taustani sairaanhoitajana sekä edeltävät terveystieteen opinnot ovat olleet suuri apu työssä. Lisäksi nykyiset sosiaali- ja terveystutkimuksen ja -johtamisen maisteriopinnot ovat syventäneet ymmärrystäni päätöksenteosta, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta sekä siitä, miten hankkeilla voidaan vaikuttaa rakenteisiin ja asenteisiin.”  Olet jäämässä pois hanketyöstä vuoden ajaksi. Miltä se tuntuu?  ” Haikealta, mutta myös toiveikkaalta. Tämä ei tunnu lopulta, vaan tärkeältä välietapilta. Hankkeen työ jatkuu osaavissa käsissä, ja toiminta varmasti kehittyy edelleen. Olen kiitollinen siitä, mitä olen saanut viimeisen vuoden aikana oppia ja kokea. Olen saanut olla osa yhteisöä, jossa sydän, asiantuntemus, ja vaikuttamisen palo kohtaavat aivan erityisellä tavalla.    Lopuksi haluan kiittää hankkeen projektipäällikköä Kuura Auteretta  luottamuksesta ja inspiroivista keskusteluista. Kiitos myös Finnilcon toimiston väelle ja hallitukselle osaamisestanne ja tuestanne. Erityisesti kiitän kohderyhmäämme – teidän rohkeutenne on mahdollistanut meidän työmme. ”

Teksti: Aino Hokkanen ja Sini Nykänen Millaisessa tilanteessa virtsarakko joudutaan poistamaan leikkauksella? Entä miten poistettu rakko voidaan korvata, ja miten eri vaihtoehdot eroavat toisistaan? Tässä artikkelissa urologi Hanna Vasarainen Helsingin yliopistollisesta sairaalasta kertoo virtsarakon poistoleikkauksen syistä sekä eri vaihtoehdoista rakonpoiston jälkeen. Vasarainen toimii urologian erikoislääkärinä Meilahden ja Peijaksen sairaaloissa sekä urologiaan erikoistuvien koulutuslääkärinä. Artikkeli on alun perin ilmestynyt Finnilco-lehden numerossa 1/2025. Suomessa yleisin syy virtsarakon poistoon ja virtsa-avanteen tekoon on virtsarakon syöpä. Vuosittain todettavista tapauksista 75 % ilmenee miehillä. Heillä uusia tapauksia todetaan vuodessa noin 1000, naisilla taas 300. Myös sädehoidon seurauksena ilmenneet rakon toiminnalliset ongelmat sekä kivuliaan rakon oireyhtymä eli interstitielli kystiitti voivat olla syitä leikkaukselle. Joskus syynä on rakkoon viereisistä elimistä, kuten esimerkiksi peräsuolesta levinnyt syöpäkasvain, jonka seurauksena myös virtsarakko joudutaan poistamaan. – Sädehoidon jälkeiset ongelmat voivat kehittyä pitkänkin ajan kuluessa. Hoidosta voi olla jopa kymmeniä vuosia, kun ongelmia ilmenee, urologi Hanna Vasarainen huomauttaa. Tunnettu riskitekijä virtsarakon syövälle on tupakointi, toinen keskeinen riskitekijä on iäkkyys. Virtsarakon syöpä ilmaantuu yleisimmin yli 70-vuotiaille. – Vaikka tupakoinnin määrä on viime vuosina ollut laskussa, rakkosyöpien kokonaisilmaantuvuus on kuitenkin edelleen lisääntynyt. Tätä voidaan selittää muun muassa väestön eliniän pidentymisellä, Vasarainen kertoo. Taudin ensioireena on useimmiten silmin havaittava veri virtsassa. Aina verta ei kuitenkaan näe paljain silmin eikä verivirtsaisuus aiheuta kipua. Hoito määräytyy syövän ärhäkkyyden sekä levinneisyyden perusteella. Näytteenotossa on tärkeää selvittää, ulottuuko kasvain lihakseen. Lihakseen levinnyt syöpä hoidetaan leikkauksella Jos syöpä on pinnallinen, sitä voidaan hoitaa esimeriksi kasvaimen höyläysleikkauksella sekä virtsarakon sisäisillä lääkehuuhteluilla. Mikäli syöpä on levinnyt rakon lihaskerrokseen tai lihaskerroksen läpi ympäröiviin elimiin, ensisijainen hoito on kirurginen leikkaus, jossa virtsarakko poistetaan. – Diagnoosihetkellä noin 70 prosenttia todetuista rakkosyövistä on pinnallisia, 30 prosenttia kasvaa lihakseen, Vasarainen toteaa. Säde- ja kemosädehoito ovat hoitovaihtoehtoja, jos potilaalle ei voida tehdä leikkausta tai hän kieltäytyy leikkauksesta. Etäpesäkkeistä tautia voidaan hoitaa solunsalpaajilla ja immuno-onkologisella lääkehoidolla. – Rakon poisto voidaan joutua tekemään myös, jos syöpä on pinnallinen mutta korkeariskinen ja siihen eivät auta huuhteluhoidot, Vasarainen kertoo. Mikäli syöpä on levinnyt rakon lihaskerrokseen tai lihaskerroksen läpi ympäröiviin elimiin, ensisijainen hoito on kirurginen leikkaus, jossa virtsarakko poistetaan. Naisilla leikkauksessa poistetaan tavallisesti virtsarakko, emättimen etuseinä, virtsaputki, kohtu ja munasarjat. Nuorilla naisilla voidaan mahdollisuuksien mukaan harkita toisen munasarjan tai munasarjojen säilyttämistä, jotta potilas välttyisi vaihdevuosien ennen aikaiselta alkamiselta. Miehillä leikkauksessa poistetaan rakko, eturauhanen ja siemenrakkulat. Virtsaputki saatetaan harvoin poistaa ja sen poisto harkitaan tapauskohtaisesti. Virtsaputken poisto tehdään yleensä välilihan kautta, joten leikkauksen jälkeisen turvotuksen laskettua se ei vaikuta peniksen ulkonäköön. Usein leikkauksen yhteydessä poistetaan myös imusolmukkeita. – Imusolmukkeet poistamalla saadaan ensisijaisesti tietoa taudin mahdollisesta leviämisestä ja pystytään suunnittelemaan tulevaa hoitoa, Vasarainen avaa. Hoitosuunnitelmaan vaikuttaa moni tekijä Rakkosyövän hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti potilaan ja kasvaimen ominaisuuksien mukaan. Jos rakonpoisto joudutaan tekemään, mietitään potilaan kanssa yhdessä, miten virtsa kanavoidaan poiston jälkeen. Vaihtoehtoja virtsan uudelleenkanavointiin on tällä hetkellä useampia. Tavallisin on tehdä potilaalle niin sanottu märkä virtsa-avanne. Avanne tehdään yleensä kehittäjänsä Brickerin mukaan nimetyllä tekniikalla. Toiseksi yleisin vaihtoehto on ortotooppinen suolirakko eli suolesta rakennettu pidätyskykyinen rakon korvike. Suolirakkoa kutsutaan usein puhekielessä Studeriksi, tässäkin leikkaustekniikan kehittäjän mukaan. Ortotooppisen suolirakon toimivuus ei ole taattua, ja esimerkiksi naisille tehdään niitä vähemmän. – Lisäksi vaihtoehtona on pidätyskykyisen katetroitavan suolirakon tekeminen, mutta toimenpide on aikuispuolella harvinaisempi, Vasarainen lisää. Valintaan avanteen ja suolirakon välillä vaikuttavat monet eri tekijät, kuten kasvaimen sijainti, potilaan sukupuoli, ikä, ruumiin rakenne ja oma toive. – Ortotooppisen suolirakon toimivuus ei ole taattua, ja esimerkiksi naisille tehdään niitä vähemmän. Heillä on isompi riski siihen, ettei rakko lähde toimimaan eikä potilas saa tyhjennettyä sitä. Suolirakon tekemisen voi estää myös munuaisten vajaatoiminta. Lisäksi rakon tekeminen voi olla teknisesti haastavaa, mikäli suolilieve on paksu esimerkiksi ylipainon takia eikä suolirakkoa saada ylettymään lantion pohjalle. Mikäli syöpäkasvain kasvaa virtsaputkeen ja virtsaputki joudutaan poistamaan, myöskään tällöin suolirakon tekeminen ei ole mahdollista. Brickerin avanne toimii läpikulkuvälineenä Brickerin virtsa-avanteen rakentamisessa hyödynnetään potilaan omaa ohutsuolta. Yksinkertainen ja vaihtoehdoista toimintavarmin Bricker ei varastoi virtsaa vaan toimii sen läpikulkuvälineenä. Brickerin virtsa-avannetta tehdessä noin 15 cm ohutsuolta eristetään, ja virtsanjohtimet liitetään sen toiseen päähän. Toinen pää suolta tuodaan iholle vatsanpeitteiden läpi vastaavasti kuin suoliavanteessa. Virtsa siirtyy sen kautta iholle avanteen ympärille kiinnitettävään pussiin. – Ohuita virtsanjohtimia ei yleensä nosteta suoraan iholle, sillä niiden päät arpeutuvat helposti umpeen. Bricker keksikin tuoda ihon ja virtsanjohdinten väliin ohutsuolta, jotta väylä virtsalle pysyisi helpommin auki, Vasarainen kertoo. Leikkauksen aikana virtsanjohtimiin laitetaan virtsajohdinkatetrit eli ohuet putket, joilla virtsa johdetaan munuaisista avanteeseen ja edelleen avannepussiin tuoreiden sauma-alueiden ohitse. Virtsanjohdinkatetrien tehtävä on turvata leikkauksessa tehtyjen saumojen parantumista. Ne poistetaan yleensä noin viikon kuluttua leikkauksesta. Jos potilaalla on aktiivivaiheessa oleva Crohnin tauti, hänelle paras leikkausvaihtoehto harkitaan tapauskohtaisesti. Joskus virtsanjohtimet saatetaan esimerkiksi nostaa suoraan iholle. Tavoite on välttää mahdollisuus Crohnin taudin leviämiseen virtsa-avanteessa mahdollisesti käytettävään ohutsuolen osaan. Tyrän muodostumista ei täysin pystytä estämään Brickerin avannepotilailla haasteita voivat aiheuttaa esimerkiksi liian matalaksi jäänyt avanne ja tyrän muodostuminen. Avanne voi jäädä matalaksi varsinkin, jos potilaalla on paljon ylipainoa. Tyrien välttämiseksi avanne tuodaan iholle lihaskalvojen välistä mahdollisimman vahvasta kohdasta. – Valitettavasti tyrien muodostumista ei täysin pystytä estämään, sillä todennäköisyys on yksilöllistä ja riippuu esimerkiksi kudostyypistä, Vasarainen huomauttaa. Osalla leikatuista tyrä voi olla pieni ja paljastua vasta kontrollissa. Toisilla tyrä on niin kookas, että sen voi huomata vaikeuttavan virtsan kulkua tai suolen toimintaa. Avuksi tyrään voi kokeilla tyrävyötä avanne huomioiden, mutta oireilevat ja kookkaat tyrät hoidetaan usein leikkauksella. Tyräriskin ohella avanne voi vetäytyä tai arpeutua, jos verenkierrossa on ongelmia. On myös kokeiltu tyräverkkojen asetusta jo rakonpoistoleikkauksen ja avanteen teon yhteydessä, mutta esimerkiksi ohutsuolen käsittely ja avaus leikkauksessa avanteen tekovaiheessa nostaa riskiä tyräverkon infektoitumiselle. – Näin ollen ainakaan tällä hetkellä tyräverkon laitto leikkauksessa ei ole rutiinikäytäntönä HUSissa, Vasarainen kertoo. Tyräriskin ohella avanne voi vetäytyä tai arpeutua, jos verenkierrossa on ongelmia. Mahdollisia komplikaatioita ovat myös ylävirtsateiden infektiot. Vasarainen kuitenkin huomauttaa, että avannevirtsassa on aina bakteereja ja että vasta oireinen tilanne kannattaa hoitaa. – Jos ilmenee useita sairaalatason infektioita, konsultoidaan yleensä infektiolääkäriä ja useimmiten aloitetaan potilaalle infektioiden estolääkitys, Vasarainen linjaa. Avanne-eritteen haju sidosta vaihdettaessa voi johtua suolilimasta, mutta tärkeää on myös pitää huolta riittävästä juomisesta ja säännöllisestä avannepussin vaihtamisesta. Arjessa pussia olisi hyvä vaihtaa kerran päivässä. Vasarainen suosittelee kokeilemaan myös sääripussia, josta voi olla apua pitkissä tilaisuuksissa. Vasaraisen konsultoiman avannehoitajan mukaan ongelmalliset kohdat avannelevyn tiiviydessä ovat kellon viisarien mukaisesti klo kolmen ja yhdeksän kohdalla. Ohivuotoja voi yrittää estää käyttämällä avannehoitajan ohjeen mukaisesti esimerkiksi avannepastaa. Suolirakko tyhjenee vatsalihaksia jännittämällä Ortotooppinen rakko on suolesta muovailtu säiliö, joka varastoi virtsaa. Rakkoja voidaan rakentaa eri tavoilla, Helsingin yliopistollisessa sairaalassa rakot leikataan Studer-tyylillä. Studerin suolirakko rakennetaan noin 60 senttiä pitkästä ohutsuolesta eristetystä osasta. Suolirakkoon käytetty suolenosa detubularisoidaan, jotta se saadaan matalapaineiseksi. Eristetty ohutsuolen osa muotoillaan ja ommellaan säiliöksi, joka yhdistetään virtsanjohtimiin ja virtsaputkeen. Suolesta rakennettu rakko korvaa virtsarakkoa ja varastoi virtsan. Virtsaaminen tapahtuu normaalisti virtsaputken kautta, rakko tyhjenee vatsalihaksia jännittämällä. – Mikäli suolirakko tehdään, virtsaputken sulkijamekanismin on hyvä olla kunnossa, jotta mahdollistetaan mahdollisimman hyvä pidätyskyky, Vasarainen huomauttaa. Leikkauksen jälkeen pyritään siihen, että potilas pääsisi liikkeelle nopeaan tahtiin. Normaaliin ruokavalioon ei palata heti, vaan ruokailu aloitetaan hiljalleen nesteillä. Toiminnalliset haasteet Studerille tyypillisiä Toiminnalliset haasteet ovat Studerille eli suolirakolle tyypillisiä. Yleinen ongelma on yöllinen virtsankarkailu, ja myös päiväaikaista karkailua voi esiintyä. – Toisaalta suolirakon toiminta voi myös jäädä heikoksi, jolloin rakkoa ei saa tyhjäksi ja potilas joutuu kertakatetroimaan, Vasarainen kertoo. Oleellista on muistaa, että suolirakon täyttymisestä ei seuraa tavallisen virtsahädän kaltaista aistimusta. Rakon täyttyessä voi esiintyä paineen tunnetta, mutta moni käy kellon mukaan virtsaamassa. – On tärkeää huolehtia rakko aina tyhjäksi, vaikkei hädän tunnetta olisikaan. Yli puolta litraa rakko ei saisi täyttyä, jotta sitä ei ylivenytetä, Vasarainen painottaa. Öiden helpottamiseksi voi myös kokeilla urinaalikondomia tai vaippasuojaa, jotta vuode pysyisi siistinä Virtsankarkailua voi yrittää lievittää lantionpohjan lihaksia vahvistamalla. Öiden helpottamiseksi voi myös kokeilla urinaalikondomia tai vaippasuojaa, jotta vuode pysyisi siistinä. Osa potilaista herää öisin tiettyyn kellonaikaan tyhjentämään suolirakon. Märkään avanteeseen verrattuna Studer voi myös erittää enemmän suolilimaa, koska rakentamiseen on käytetty enemmän suolta. Liman eritys kuitenkin hiipuu vähitellen, kun suolinukka madaltuu. Vaikka Studeria ei arjessa tyhjennetä katetrilla, leikkauksen jälkeen potilaat opetetaan katetroimaan rakko tarvittaessa. – Taito on tärkeä säilyttää, jotta esimerkiksi mökkireissulla saisi tarvittaessa itse poistettua virtsan kulun esteeksi muodostuneen suolilimatulpan, Vasarainen huomauttaa. Pidätyskykyinen katetroitava suolirakko tyhjennetään itse Valikoiduissa tapauksissa on mahdollista rakentaa suolesta vatsaontelon sisäinen matalapaineinen virtsasäiliö. Tätä kontinenttia katetroitavaa eli heterotooppista suolirakkoa tehdessä rakennetaan myös katetrointikanava, jonka avulla potilas itse tyhjentää virtsan säännöllisesti. – Avannepussia ei tällöin tarvita, mutta katetrointikanavassa on omat haasteensa. Väylä voi umpeutua tai falskata, myös virtsakiviä kehittyy herkästi, Vasarainen kertoo. Suolirakolle tyypilliset haasteet virtsankarkailun ja rakon toimimattomuuden kanssa usein myös lisääntyvät ikääntyessä. Leikkaus voi vaikuttaa sukupuolielimiin ja -toimintoihin Rakopoisto on iso operaatio ja vaatii pidemmän toipumisajan kuin useimmat muut urologiset leikkaukset. Leikkausta voi seurata useiden kilojen laihtuminen ja kunnon yleinen heikkeneminen. Koska operaatio on iso, myös komplikaatioiden mahdollisuus on suurempi. – Tyypillisin komplikaatio on, että suoli menee lamaan. Useimmiten tilanne laukeaa ilman uusintaleikkausta ns. nenämahaletkulla, joka helpottaa painetta suolistossa. Joskus joudutaan tekemään uusi leikkaus, jos esimerkiksi vatsan faskiakalvoon syntyy repeämä, Vasarainen kertoo. Leikkauksen jälkeen erityisesti suolirakkopotilailla voi olla tarpeellista neutralisoida veren ph-arvoa. Se voi heitellä, kun virtsaa pääsee imeytymään suolen läpi. Arvoa voidaan tasoittaa ruokasoodan kaltaisilla tableteilla. Miesten kohdalla on myös todennäköistä, että erektiohermot vaurioituvat rakkoleikkauksessa eturauhasen poiston yhteydessä. Hermot sijaitsevat lähellä eturauhasta, ja rakkoleikkauksessa vaurioitumisen riski on jopa suurempi kuin eturauhassyöpää hoidettaessa. – Valitettavasti rakonpoistoleikkauksen jälkeen alkanut erektiohäiriö useimmiten johtuu juuri hermojen vaurioitumisesta. Hoitona käytetään useimmiten paisuvaiseen pistettäviä erektiohäiriölääkkeitä. Yksittäistapauksissa saatetaan joskus harkita erektioproteesia, mutta tähän liittyy omat haasteensa, Vasarainen toteaa. Naisilla rakkoleikkauksen yhteydessä tehty emättimen etuseinämän poisto voi vaikuttaa esimerkiksi klitoriksen hermotukseen. Poiston yhteydessä emätin myös usein joudutaan muotoilemaan uudestaan ja se usein lyhenee sekä pienenee. – Lisäksi emättimen laskeuma on yllättävän yleinen niillä, joilla kohtu poistettu. Jos kudos on tyrän muodostumiselle suotuista, niin myös emättimen laskeuma on todennäköisempi, Vasarainen kertoo. Hänen mukaansa plastiikkakirurgi saattaakin olla jo rakkoleikkauksessa mukana, jotta lantionpohjaa voitaisiin rakentaa uudelleen. – Rakonpoiston yhteydessä kehoon tehtävät muutokset ovat usein isoja, ja onneksi hoitopolulla on nykyään mukana seksuaalineuvojia ja terapeutteja. Syövän hoitopolussa yleistä elämänlaatua ei kuitenkaan vielä ehkä osata huomioida niin hyvin kuin pitäisi, Vasarainen toteaa.

Inkotuen kevään 2025 etäryhmät aikuisille, joilla on anaali-inkontinenssia, alkavat tammikuussa. Myöhemmin keväällä jatkuvat etätietoillat.    Huom! Tämä uutinen ei ole enää ajan tasalla. Tarkistathan ajantasaiset aikataulut sivultamme: https://www.finnilco.fi/inkotuki-ajankohtaista Inkotuen vertaisryhmätoiminta alkaa tammikuussa ja päättyy heinäkuussa. Kevään chat- ja videovertaisryhmien aikataulut löydät tästä jutusta. Videoryhmäkerrat ilmoittautumislinkkeineen ja chatryhmäkerrat liittymislinkkeineen tulevat Finnilcon ryhmäkalenteriin tammikuussa.   Vertaisryhmät on tarkoitettu aikuisille, joita anaali-inkontinenssi koskettaa henkilökohtaisesti. Ryhmissä noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita, muun muassa luottamuksellisuutta. Osa kerroista on tarkoitettu kaikille aikuisille, joilla on ulosteen tai suolikaasun karkailua, sukupuolesta tai karkailun syystä riippumatta. Joillakin kerroilla on ennalta ilmoitettu aihe, jota osallistujat ovat toivoneet. Jotkin kerrat on tarkoitettu vain erikseen mainitulle kohderyhmälle, esim. synnytysrepeämän tai syövän takia anaali-inkontinenssin saaneille.  Inkotuki-videovertaisryhmässä jaetaan ilot ja surut arjesta inkontinenssin kanssa Videovertaisryhmässä  ammattilaiset ohjaavat keskustelua ja ryhmään ilmoittaudutaan etukäteen. Ryhmän yhteishengen ja turvallisuudentunteen vahvistamiseksi käytämme kaikki kameraa ainakin aluksi. Periaatteet lähetetään ilmoittautuneille etukäteen ja ne luetaan tilaisuuden alussa ääneen. Osallistujat saavat Zoom-linkin, liittymisohjeet ja ohjeita Zoomissa toimimiseen ennen ryhmää. Videovertaisryhmään voi liittyä nimimerkillä: ohjeistuksessa kerrotaan, miten tämä tapahtuu ja autamme tarvittaessa vaihtamaan nimen jo odotustilassa. Varmistamme vielä ennen osallistujien päästämistä odotustilasta etäryhmätilaan, että kullakin on hänen toivomansa nimi, joka näkyy ruudulla.  Inkotuki-videovertaisryhmäkerrat kevät 2025   Ke  22.01.25 klo 18-20:15. Aikuisille sukupuolesta tai anaali-inkontinenssin syystä riippumatta.  Ke  12.02.25 klo 18-20:15. Aikuisille sukupuolesta tai anaali-inkontinenssin syystä riippumatta.  Ke  12.03.25 klo 18-20:15. Aikuisille sukupuolesta tai anaali-inkontinenssin syystä riippumatta.  To  20.03.25 klo 18-20:15. Teema tarkentuu myöhemmin.  To  10.04.25 klo 18-20:15. Aikuisille sukupuolesta tai anaali-inkontinenssin syystä riippumatta  Ti  06.05.25 klo 18-20:15. Teema tarkentuu myöhemmin.   To  05.06.25 klo 18-20:15. Aikuisille sukupuolesta tai anaali-inkontinenssin syystä riippumatta  Ti  01.07.25 klo 18-20:15. Teema tarkentuu myöhemmin.  Inkotuki-chatvertaisryhmä eri aihein ja ajankohdin pitkin kevättä 2025   Inkotuki-ryhmächatissa  pääset keskustelemaan kirjoittamalla vertaisten kanssa ulosteen tai suolikaasun karkailuun liittyvistä kysymyksistä: arjesta, haasteista, kiireestä vessaan, omahoidosta, erilaisista ratkaisukeinoista ja muista sinua mietityttävistä asioista. Kaikki, myös ohjaajat, osallistuvat keskusteluun nimimerkillä. Ryhmän periaatteisiin kuuluu muun muassa nimettömyyden säilyttäminen, luottamuksellisuus ja hyväntahtoisuus. Osa kerroista on torstaisin, osa tiistaisin, osa ajoista on illalla, osa päivällä. Ryhmäkertoihin ei tarvitse ilmoittautua, vaan voit liittyä mukaan rekisteröidyttyäsi Tukinettiin itse laatimillasi tunnuksilla. Tutustuthan turvallisemman etätilan periaatteisiin ennen ryhmäkertaan osallistumista! Ne ja ohjeita liittymiseen löydät tammikuun alussa Inkotuen alasivuilta.   Inkotuki-chatvertaisryhmäkerrat kevät 2025   To  20.02 klo 18–20. Kaikille aikuisille sukupuolesta tai anaali-inkontinenssin syystä riippumatta.  To  06.03 klo 18–20. Kaikille aikuisille sukupuolesta tai anaali-inkontinenssin syystä riippumatta.  To  20.03 klo 10–12. Kaikille aikuisille sukupuolesta tai anaali-inkontinenssin syystä riippumatta.   To  03.04 klo 10–12 .   Teema tarkentuu myöhemmin.  Ti  15.04 klo 18–20. Teema tarkentuu myöhemmin.  To  24.04 klo 18–20. Teema tarkentuu myöhemmin.  Ti  13.05 klo 18–20. Teema tarkentuu myöhemmin.  Ti  03.06 klo 18–20.  Teema tarkentuu myöhemmin.  Jos haluat jutella etäryhmään tulosta etukäteen meidän kanssamme , voit soittaa puhelinpäivystykseemme torstaisin klo 13–14 p. 050 364 3828 tai Kuuralle arkisin klo 10–14 p. 044 901 4768 tai laittaa sähköpostia: kuura.autere@finnilco.fi ; zahra.aalto@finnilco.fi . Tai voit kirjoittaa anonyymisti Tukinetin chatissa, josta löydät lisätietoa Inkotuen NEUVONTA- JA TUKIPALVELUT verkkosivuilta: https://www.finnilco.fi/inkotuki-neuvonta-ja-tukipalvelut Inkotuki kiittää kaikkia  Iso kiitos kaikille Inkotuella vuonna 2024 asioineille: avajaiskahvi-iltaan, videovertaisryhmään, etätietoiltaan tai alkuseminaariin osallistuneille, vapaaehtoisille vertaisille ja kaikille yhteistyökumppaneille! On ollut ilo ja kunnia saada työskennellä kanssanne ja olla oppimassa, miten monenlaista elämä anaali-inkontinenssin kanssa voi olla, ja miten suuri on vertaistuen, vapaaehtoistoiminnan ja yhteistyön voima!  Inkotuki-hanke tarjoaa valtakunnallisesti saavutettavia matalan kynnyksen palveluita ihmisille, joilla on ulosteen tai suolikaasun karkailua.

Etsimme järjestöassistenttia vuoden mittaiseen määräaikaiseen työsuhteeseen avustamaan Finnilcon toimistolla erilaisissa toimisto- ja järjestötehtävissä. Työ alkaa sopimuksen mukaan maaliskuun aikana.  Finnilcon järjestöassistenttina pääset osaksi toimistomme pientä mutta mukavaa tiimiä. Työpaikka on osa STEA:n Paikka auki -ohjelmaa, jolla edistetään vaikeasti työllistyvien henkilöiden työllistymistä. Hakijan tulee olla joko 18–29-vuotias työelämän ulkopuolella oleva nuori henkilö, jolla on vain vähän työkokemusta, tai osatyökykyinen henkilö. Osatyökykyisyys tarkoittaa, että työkyky on alentunut esimerkiksi vamman, sairauden tai sosiaalisten syiden vuoksi. Jos hakija on osatyökyinen, hänen ei tarvitse olla alle 30-vuotias tai työelämän ulkopuolella. Lisätietoja ohjelmasta ja kriteereistä osoitteesta   www.paikka-auki.fi . Työpaikan kuvaus Järjestömme Finnilco ry toimii avanne- ja vastaavasti leikattujen ja anaali-inkontinenssipotilaiden tukijärjestönä. Järjestöassistenttina toimit osana Finnilcon toimiston tiimiä. Työyhteisömme on pieni ja mukava. Meillä on hyvä henki – olemme sitoutuneita työhömme ja saamme paljon aikaan.   Toimistomme sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien päässä Malmilla, mutta koronan jälkeen olemme siirtyneet osittain etätyöhön. Työskentelemme yleensä arkipäivisin, työ voi kuitenkin joskus sisältää ilta- tai viikonlopputyötä. Järjestöassistentin työsuhde voi olla tilanteesi mukaan joko osa-aikainen tai kokoaikainen. Työsuhteen ollessa osa-aikainen on mahdollista sopia myös vuotta pidemmästä työsuhteesta.   Järjestöassistenttina pääset avustamaan erilaisissa toimistotehtävissä. Mahdollisia tehtäviä voivat olla esimerkiksi jäsenrekisterin päivittäminen, muistioiden kirjoittaminen, postitus, tapahtumien järjestelytehtävät ja sisällön tuottaminen jäsenlehteemme ja sosiaalisen median kanaviimme. Tarjoamme sinulle oivan mahdollisuuden kehittää osaamistasi, ammattitaitoasi sekä verkostojasi järjestöalalla. Annamme sinulle perehdytyksen ja tuemme sinua työssäsi.   Sinulta toivomme erityisesti kiinnostusta järjestötyöhön ja sosiaali- ja terveydenhuollon teemoihin sekä avointa ja positiivista työotetta. Kerro hakemuksessasi, millaiset työtehtävät kiinnostavat sinua nyt ja tulevaisuudessa. Tarvitset hyviä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, sillä toimimme tiiviissä yhteistyössä järjestömme vapaaehtoisten ja luottamushenkilöiden kanssa. Hyvä suomen kielen taito, kirjoitustaito ja perus IT-taidot ovat työtehtävissä tarpeen. Kerrothan hakemuksessasi kattavasti ominaisuuksistasi, ja myös siitä, miksi sovellut Paikka auki -ohjelmaan. Mahdollisen osatyökykyisyyden todentamiseksi ei tarvita viranomaisen lausuntoa.  Palkkaus   Kokoaikaisessa työssä palkkaus on noin 2000–2050 €/kk. Noudatamme Sosiaalialan järjestöjen TES:iä. Tehtävän palkkaus perustuu vaativuusryhmään 2.     Työpaikan sijainti  Finnilco ry:n toimisto sijaitsee Malmilla osoitteessa Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki.     Hakemukset Lähetä työhakemuksesi ja CV:si yhtenä pdf-liitetiedostona perjantaihin 28.2.2025 mennessä sähköpostilla sini.nykanen@finnilco.fi . Laita viestin otsikoksi ”Järjestöassistentti”. Haastattelut pyritään järjestämään viikolla 10.     Lisätiedot Sini Nykänen, p. 050 569 9035, sini.nykanen@finnilco.fi . Puhelintiedustelut ke-to 13.–14.2. klo 10–12, ti 18.2. klo 14–16 ja ke 26.2. klo 10–12.

Inkotuki-hankkeen ensimmäisessä videovertaisryhmässä torstaina 28.11. voi tavata vertaisia ja kuulla tai jakaa kokemuksia arjesta anaali-inkontinenssin kanssa. Ryhmässä keskustellaan lämpimässä ja välittävässä ilmapiirissä suolen pidätyskyvyn vaikeuksista ja elämästä. Ensimmäinen Inkotuki-etäryhmäkerta on tarkoitettu kaikille, joilla on anaali-inkontinenssia eli ulosteen tai suolikaasun karkailua, karkailun syystä riippumatta. Ohjaamassa ovat Inkotuen  Kuura Autere  ja lantionpohjan fysioterapeutti Ulla Korpi-Tassi . Ryhmään ilmoittaudutaan etukäteen ja siellä noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita, muun muassa luottamuksellisuutta. Jatkossa tulee myös erillisiä ryhmäkertoja anaali-inkontinenssin eri syistä saaneille.  – Ryhmässä voi keskustella arjesta ja sen haasteista, vaikkapa vessakiireestä, anaali-inkontinenssin omahoidosta ja muista arkea helpottavista keinoista, Ulla Korpi-Tassi kertoo.   – On tärkeää purkaa puhumattomuuden muuria ja vähentää yksinäisyyden tunnetta – tämä asia koskettaa monia, vaikkei siitä julkisuudessa ole paljon puhuttu, Kuura Autere muistuttaa.   Inkotuki-videovertaisryhmässä voi puhua luottamuksellisesti vertaisten kanssa kaikista ulosteen tai suolikaasun pidätyskyvyn ongelmiin liittyvästä ja elämästä anaali-inkontinenssin kanssa – tai voi vain kuunnella muita. Videovertaisryhmässä mukana ruudun äärellä on myös vertaisia, jotka ovat puhuneet asiasta avoimesti läheisilleen ja muillekin ihmisille.   Hui hai häpeä - miksi vessa-asioista puhuminen hävettää?   Vaikka anaali-inkontinenssia on yli 10 %:lla aikuisväestöstä, siitä ei juuri puhuta.  – On käsittämätöntä, että asia, josta me puhumme lasten kanssa kannustavasti, iloiten kakan tulosta ja pissasta potassa, muuttuu hyshys-asiaksi aikuisena, Inkotuen Kuura puuskahtaa.   Vika ei kuitenkaan ole yksilöissä vaan kulttuurissa, jossa suolen toiminnasta ei ole sopivaa puhua. Siksi aiheeseen liittyy paljon häpeää. Perusoletus on, että aikuinen ihminen pystyy itse hallitsemaan asioita, myös suolensa toimintaa.   – Moni salaa ja häpeää asiaa vuosikausia. Ihminen voi esimerkiksi ennemmin antaa toisten uskoa, että on piittaamaton myöhästelijä kuin kertoa ettei ehtinyt ajoissa, koska piti palata kotiin vaihtamaan housuja, Kuura jatkaa.   Videovertaisryhmään voi osallistua vapautuneesti ilman vessastressiä   – Olen vuosia ohjannut ja osallistunut erilaisiin videovertaisryhmiin, Inkotuen Kuura kertoo. Ihmisillä voi olla luulo, että niissä ei pysty puhumaan luontevasti. Mutta videovertaisryhmässä jos missä me olemme kasvokkain toistemme kanssa! Ja samalla voimme olla turvassa omassa lempinojatuolissa tai keittiön pöydän ääressä, Kuura jatkaa.  – Jos ryhmässä puhutut asiat nostavat tunteita pintaan, voi milloin vain hakea lempiviltin tai vaikka lähteä kesken pois jatkamaan kotitouhuja, Ulla säestää.  Kuura Autereella on pitkä kokemus ryhmien ohjaamisesta ja vaikeidenkin teemojen käsittelystä turvallisesti. Hän tietää, miten tärkeää on, että kukin saa osallistua itselleen sopivalla tavalla, vaikka vain kuunnellen. Ryhmään voi osallistua omalla nimellään tai nimimerkillä. Ryhmän turvallisuudentunteen vahvistamiseksi kaikki pitävät kameraa auki ainakin aluksi. Osallistujat saavat ohjeita liittymiseen ja ryhmän kulkuun ennen ryhmää Tule mukaan - etäryhmässä et ole yksin      Inkotuki-etävertaisryhmä   kokoontuu torstaina 28.11. klo 17:30–19:15 .     Ilmoittaudu mukaan torstaihin 28.11. klo 12 mennessä: https://core.flomembers.com/finnilco/events/register/069059b7ef840f0c74a814ec9237b6ec     Inkotuki-hanke tarjoaa valtakunnallisesti saavutettavia matalan kynnyksen palveluita ihmisille, joilla on ulosteen tai suolikaasun karkailua.

Kirjoitus on alunperin ilmestynyt Finnilco-lehdessä 4/2024 Kirjoittaja: Anna I. Rajala, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto, anna.i.rajala ( at ) tuni.fi / 050 316 2563 Kuvat: Timo Uotinen, Pixabay Kaikki julkisia tiloja käyttävät ihmiset tarvitsevat joskus vessaa. Julkisten vessojen olemassaolo takaa kaikille ihmisille mahdollisuuden osallistua elämään ja yhteiskuntaan kodin ulkopuolella. Julkisten vessojen suunnittelua ja rakentamista voidaankin pitää ehtona kestävälle, esteettömälle, tehokkaalle ja oikeudenmukaiselle kaupunkisuunnittelulle (Moreira ym. 2022; McFarlane 2022). Julkisissa tiloissa ja kaupunkiympäristöissä ei kuitenkaan ole usein huomioitu erilaisia suolistojen tarpeita, mikä on esteettömyyden kannalta keskeinen kysymys. Esteettömyys tulisi ymmärtää laajana ilmiönä, joka koskee liikunta- ja aistirajoitteiden lisäksi myös rakon ja suoliston erityistarpeita. Puutteelliset julkiset vessat ovat este ihmisille, jotka käyttävät hoitotarvikkeita tai joilla vessan tarve on tiheä tai äkillinen. Kansainvälisessä tutkimuksessa on tuotu esille, että julkiset vessat eivät ole aina ihannepaikkoja ihmisille, joilla on vessassa käymisen suhteen joitakin erityistarpeita (Corradi ym. 2023; Kelly 2024; Wiseman 2019). Tutkimuksessa on havaittu, että vessassa käymiseen liittyvät erityistarpeet ja kielteiset kokemukset julkisista vessoista liittyvät tiivisti toisiinsa. Kielteiset kokemukset julkisista vessoista vaikuttavat lisäksi merkittävästi koettuun elämänlaatuun. (Corradi ym. 2023.) Liikkuminen kodin ulkopuolella vaatii myös paljon arjen suunnittelua, jos julkisissa vessoissa on puutteita (White 2023). Vuoden 2023 lopulla järjestettiin julkisia vessoja koskeva kirjoituskutsu, joka on osa Tampereen yliopiston kolmivuotista tutkimusta. Tutkimuksessa selvitetään suoliston toiminnan ja tuotosten sekä julkisten vessojen yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Tutkimusta rahoittaa Suomen Akatemia (hanke nro. 350247). Kirjoituskutsu suunnattiin ihmisille, joilla on jokin suoliston toimintaan vaikuttava sairaus, vamma, sairauden tai leikkauksen jälkitila tai esimerkiksi avanne. Osallistujia pyydettiin kirjoittamaan vapaamuotoisesti kokemuksistaan julkisista vessoista. Kirjoitukset saattoivat olla esimerkiksi elämäkerrallisia, koskea yksittäistä tapahtumaa tai sisältää toiveita julkisten vessojen suhteen. Kirjoituskutsuun vastasi yhteensä 29 kirjoittajaa. Heistä suurin osa eli yhteensä kahdeksantoista kirjoittajaa oli avanne- tai vastaavasti leikattuja ihmisiä. Tässä kirjoituksessa esittelen yhteenvedon näiden kahdeksantoista kirjoittajan esittämistä julkisiin vessoihin liittyvistä huomioista. Jos julkiseen vessaan ei pääsekään? Kaikki kirjoittajat eivät olleet kokeneet erityisiä hankaluuksia julkisissa vessoissa. Jotkut mainitsivat pääsevänsä yleensä mukavasti vessaan tarpeen mukaan, vaikka joskus joutuukin odottamaan. Vessapassia ja avannekorttia mainittiin tarvittavan vaihtelevasti. Kokemuksissa julkisten vessojen toimivuudesta voi olla kaupunkikohtaisia eroja. Suurimmalla osalla kirjoittajista oli kuitenkin kielteisiä kokemuksia pääsystä julkiseen vessaan. Hankaluudet saattavat alkaa jo vessan ulkopuolella. Monet vessat voivat olla lukossa ja niiden aukaisemiseen tarvittavat toimenpiteet vaihtelevat. Joihinkin vessoihin tarvitaan soitto tai tekstiviesti maksulliseen numeroon. Toisiin tarvitaan avaimen, poletin tai numerokoodin noutaminen kassalta tai jopa henkilökunnan hakeminen paikalle. Oven aukaisemiseen voi mennä aikaa, jota kiireellisessä vessatarpeessa ei välttämättä ole. Kirjoituksissa toivottiin enemmän kaikille avoimia vessoja, vaikka vessojen lukitsemisen syy on ymmärrettävä. Monet julkiset vessat saattavat olla toistuvan ilkivallan kohteena, jolloin niiden lukitseminen voi olla taloudellisesti välttämätöntä. Eräs kirjoittaja kuitenkin huomauttaa, että suolistosairaan elämä rajoittuu merkittävästi, kun vessaan pääsyn varmuutta ei ole. Julkiset tilat ja kaupunkiympäristöt sulkevat edelleen järjestelmällisesti ulos ihmisiä, joilla saattaa olla vessojen suhteen erityisiä tarpeita. Vessojen puutteet saattavat vaikuttaa kynnykseen lähteä kotoa. Kynnys voi olla korkeampi, jos ihminen enteilee joutuvansa vaihtamaan esimerkiksi koko avannejärjestelmän julkisessa vessassa. Joidenkin kirjoittajien kohdalla julkisten vessojen olemassaolo vaikuttaa merkittävästi sosiaaliseen elämään. Vessat vaikuttavat myös siihen, miten ihminen uskaltaa liikkua julkisilla paikoilla, vieraissa paikoissa tai luonnossa. Lähteminen vaatii suunnittelua etukäteen. Esimerkiksi syömistä saatetaan rajoittaa jo tunteja etukäteen ennen lähtöä, mikä hankaloittaa spontaaneja lähtöjä kodin ulkopuolelle. Vessalla on väliä myös erilaisiin tapahtumiin ja harrastuksiin lähtiessä. Esimerkiksi bussien vessat ovat pieniä, kun junista puolestaan löytyy tilaviakin vessoja. Teatterissa tai elokuvissa käymistä voi hankaloittaa vessojen sijoittelu. Joskus saattaa joutua kävelemään esimerkiksi näyttämön tai valkokankaan ohi päästäkseen vessaan, mikä ei tunnu mukavalta. Ulkotapahtumissa yleiset bajamajat ovat kamalimpia. Inva-bajamajoissa ei ole minkäänlaista laskutasoa, ei vettä, ei käsidesiä, eikä lopulta edes paperia. Tavalliset bajamajat ovat ahtaita ja yleensä aivan pissan peitossa. Kehitysehdotuksia on monia Kirjoittajat mainitsivat julkisiin vessoihin liittyen useita puutteita. Kopit ovat ahtaita, eikä niissä ole usein minkäänlaista laskutasoa ja naulakotkin saattavat puuttua kokonaan. Kopeissa ei myöskään ole välttämättä käsisuihkua tai lavuaaria, valaistus saattaa olla puutteellista ja lukot huonoja. Joissain vessoissa automaattinen valo sammuu liian aikaisin, koska vessassa käyminen on mitoitettu lyhemmäksi kuin mitä se avanne- tai vastaavasti leikatulta tai suolistosairaalta vaatii. Suomen julkiset vessat saivat kuitenkin kiitosta siinä, että moniin muihin maihin verrattuna meillä ylipäätään käytetään melko yleisesti käsisuihkua. Käsisuihkuja löytyy kuitenkin lähinnä vain naisten vessoista ja invavessoista. Miesten vessoista ne puuttuvat järjestelmällisesti. Miesten vessoissa ei myöskään ole aina roskiksia, varsinkaan vessakoppien sisäpuolella. Erityisesti J-pussileikatut kirjoittajat nostivat esille, että julkiset vessat saattavat olla melkoisia kaikukammioita. Julkisten vessojen yksityisyyden puute nousi kirjoituksissa usein esille. Yksityisyyden puutteeseen liittyy vahvasti huoli äänien ja hajujen kantautumisesta. Kirjoittajista moni mainitsi kokeneensa äänet ja hajut häpeällisinä siitäkin huolimatta, ettei niissä ole mitään hävettävää. Kuten eräs kirjoittaja mainitsi, onhan se kummallista, ettei edes vessassa saa kuulua ulostamisen ääniä. Kaikki myös tietävät, että aivan kaikkien uloste haisee. Haju saattaa silti hävettää. Erityisesti J-pussileikatut kirjoittajat nostivat esille, että julkiset vessat saattavat olla melkoisia kaikukammioita. Äänieristykseen ja seinämateriaaleihin toivottiin kiinnitettävän huomiota vessoja suunnitellessa. Vessoissa voisi soida jopa taustamusiikki. Kopin seinien ulottaminen lattiaan asti ja yksittäisten vessojen lisääminen koppien sijaan mainittiin myös parannusehdotuksina. Hajujen neutralisoimiseen toivottiin myös keinoja. Kun vessassa käymisessä menee aikaa, se kerryttää helposti jonoa vessan taakse. Joissain miesten vessoissa on vain yksi pöntöllinen koppi, mikä selkeästi hankaloittaa jonotilannetta. Joku kirjoittajista oli kuullut oven takaa myös kommentointia vessakäynnin kestämisestä, mikä tuntui loukkaavalta. Hän peräänkuulutti sensitiivisyyttä vessa-asioista puhumiseen, ettei sitä kommentoitaisi tai sillä vitsailtaisi. Esteetön vessa ei ole esteetön Vessojen puutteet korostuvat entistä enemmän esteettömissä vessoissa tai tutummin invavessoissa. Invavessoja suositaan kirjoittajien mukaan niiden tilavuuden, yksityisyyden ja paremman varustelun vuoksi. Niiden pitäisikin olla suunniteltu ihmisille, jotka tarvitsevat esimerkiksi enemmän tilaa vessassa käymiseen, mutta niiden suunnittelussa on puutteita. Invavessoissa käsisuihku, käsienpesuallas, vessapaperiteline ja roskis saattavat olla todella kaukana pöntöstä. Kun pöntöltä ei ylety mihinkään, saattaa tulla valtava sotku. Vessassa ei kuitenkaan ole myöskään minkäänlaisia siivousvälineitä, jolloin sotkua saatetaan joutua siivoamaan vessapaperilla ja käsisaippualla. Invavessassa ei ole välttämättä edes pientäkään laskutilaa, jolloin laskutilana saattaa toimia esimerkiksi saippua-annostelijateline. Kuten eräs kirjoittaja huomauttaa, invavessa on mitä ilmeisimmin suunniteltu käytettäväksi avustajan kanssa. Eihän edes pyörätuolilla liikkuva ihminen pysty toimimaan sellaisessa vessassa itsenäisesti, missä pitää avata käsisuihkun hana ja hakea vessapaperia etukäteen, jos mielii suorittaa yhtään mitään toimitusta pöntöltä käsin. Pyörätuolin käyttäjän on mahdotonta tällaisessa vessassa selvitä käsienpesualtaalta pöntölle puhtain käsin, mikä vaarantaa hygienian. Tutkijatohtori Anna Rajala Ihmisyhteisöt antavat rakennetuille tiloille merkityksiä, jotka saattavat olla syvälle juurtuneita. Yleinen mielikuva invavessoista on, että niitä saavat käyttää vain näkyvän liikuntarajoitteen kanssa elävät ihmiset. Toisten ihmisten asenteet invavessan käyttämistä kohtaan on todellinen ongelma. Irvailu, huomauttelu, nyrkillä oveen hakkaaminen ja oven takaa huutelu on ahdistavaa. On myös epäreilua kokea velvollisuutta selitellä omia yksityisiä tarpeitaan täysin tuntemattomille. Moni kirjoittajista olikin kokenut ennakkoluuloja, tietämättömyyttä, tuomitsemista ja jopa aggressiivista käytöstä toisilta ihmisiltä invavessan käyttöön liittyen. Moni kirjoittaja mainitsi joko joutuneensa toisten ennakkoluulojen kohteeksi tai kokevansa muuten invavessassa käymisen ristiriitaiseksi. Eräs kirjoittaja mainitsi, että hänet on jopa käännytetty invavessan ovelta vartijan toimesta, koska hänellä ei ole näkyvää vammaa. Toinen kirjoittaja huomautti, että invavessan ”käyttöoikeus” on varsin epämääräinen käsite. Kohti parempaa vessakulttuuria Suolistosairaiden sekä avanne- ja vastaavasti leikattujen vessakokemuksista on vielä melko vähän tutkimusta. Tämän kirjoituskutsun kokemukset ovat kuitenkin samansuuntaisia tähän asti tehtyjen tutkimusten kanssa. Tutkimuksessa vessakokemukset ovat selvästi enemmän kielteisiä. Tämä osoittaa, että suolistosairaudet jätetään järjestelmällisesti huomiotta julkisten tilojen suunnittelussa. Suurin haaste lienee asennemuutoksen juurruttaminen, mikä vaatii pitkäjänteisyyttä. Maailmanlaajuisesti on myös tapahtunut paljon myönteistä kehitystä, mikä on paljon etujärjestöjen ansiota. Avannevessoja ja hyvin toteutettuja invavessoja on alettu suunnitella ja rakentaa, mikä osaltaan lisää tietoisuutta ihmisten erilaisista tarpeista vessojen suhteen. Esimerkiksi Bournemouthin lentokentästä tuli vuonna 2023 Iso-Britannian ensimmäinen avanneystävällinen lentokenttä (Colostomy UK 2023). Myös tavallisissa vessoissa monet kirjoittajien esille tuomat puutteet olisivat helposti korjattavissa. Puuttuvat naulakot ja laskutasot voidaan melko helpostikin lisätä ilman suuria saneerauskuluja. Invavessojen kalusteiden siirtäminen voi sen sijaan olla kallista, jos se vaatii vesipisteiden siirtoa. Olisikin tärkeää huomioida suolistosairaudet kaikessa uudisrakentamisessa ja saneerauksessa, jolloin invavessojen puutteisiin voidaan paremmin puuttua. Julkiset tilat ja kaupunkiympäristöt sulkevat edelleen järjestelmällisesti ulos ihmisiä, joilla saattaa olla vessojen suhteen erityisiä tarpeita. Lähteet Colostomy UK. (2023). Bournemouth becomes the first Stoma Friendly Airport in the UK. https://www.colostomyuk.org/bournemouth-becomes-the-first-stoma-friendly-airport-in-the-uk/ Corradi, G., Theirs, C., Garcia‐Garzon, E., & Barrada, J. R. (2023). A silent burden: How negative experiences with public toilets impact quality of life and life satisfaction. Scandinavian Journal of Psychology, 64(4), 495–503. https://doi.org/10.1111/sjop.12914 Kelly, A. M. (2024). Public toilets and their potential impact on an individual’s health. British Journal of Nursing (Mark Allen Publishing), 33(12), 538–544. https://doi.org/10.12968/bjon.2023.0217 McFarlane, C. (2023). Waste and the city: the crisis of sanitation and the right to citylife (1st ed.). Verso. Moreira, F. D., Rezende, S., & Passos, F. (2022). Public toilets from the perspective of users: a case study in a public place, Brazil. Journal of Water and Health, 20(1), 41–53. https://doi.org/10.2166/WH.2021.127 White, L. (2023). “I have to know where I can go”: mundane mobilities and everyday public toilet access for people living with irritable bowel syndrome (IBS). Social & Cultural Geography, 24(5), 851–869. https://doi.org/10.1080/14649365.2021.1975165 Wiseman, P. (2019). Lifting the lid: Disabled toilets as sites of belonging and embodied citizenship. The Sociological Review (Keele), 67(4), 788–806. https://doi.org/10.1177/0038026119854255

Finnilcon vuonna 2024 toteuttamassa kyselyssä haluttiin erityisesti tarkastella, onko terveyspalveluiden ja hoitotarvikejakelun siirtyminen hyvinvointialueiden vastuulle muuttanut palveluiden saatavuutta ja laatua. Kysely kohdistettiin avanne- ja vastaavasti leikatuille sekä henkilöille, joilla on anaali-inkontinenssia. Kyselyyn saatiin yhteensä 1025 vastausta. Terveyspalvelut ja niihin sisältyvä hoitotarvikkeiden jakelu siirtyivät sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä 1.1.2023 kunnilta hyvinvointialueille. Selvittääkseen kohderyhmiensä kokemuksia mahdollisista muutoksista Finnilco toteutti keväällä 2024 kyselyn avanne- ja vastaavasti leikatuille sekä henkilöille, joilla on anaali-inkontinenssia eli ulosteen tai suolikaasun karkailua. Hoitotarvikejakelun osalta tavoite oli erityisesti hahmottaa jonkinlaista kokonaiskuvaa jakelun toimivuudesta ja mahdollisista negatiivisista tai positiivista muutoksista. Lisäksi vastaajia pyydettiin muun muassa arvioimaan eri toimijoilta saatavan tiedon ja tuen riittävyyttä sekä Finnilcon toimintamuotojen kiinnostavuutta. Kyselyn tuloksia avaavan raportin voit ladata luettavaksi alta: Kyselyn tulosten mukaan reilun vuoden kuluessa sote-uudistuksesta hoitotarvikejakelussa ei ollut tapahtunut laajoja muutoksia. Vastaajista 72 % koki, että hoitotarvikejakelun palvelu on säilynyt yhtä hyvä- tai heikkolaatuisena kuin ennenkin. Osa vastaajista koki palvelun toimivuuden parantuneen uudistuksen jälkeen, osa taas kertoi sen heikentyneen. Hoitotarvikejakelua koskeneen avoimeen kysymyksen vastauksissa tuli ilmi, että useilla vastaajilla oli kokemuksia esimerkiksi yhteydenoton vaikeutumisesta, tuotteiden saatavuuden heikkenemisestä ja toimitusaikojen pidentymisestä. Terveyspalveluiden muutoksesta kysyttäessä yli puolet vastaajista kertoi jokaisen osakysymyksen kohdalla, ettei ole kokenut palvelussa muutosta. Terveyspalveluita koskevaan avoimeen kysymykseen saamamme vastaukset toivat kuitenkin esiin terveydenhuollossa jo pidempään vallinneet haasteet, kuten resurssien puutteen ja kiireen. Kuten hoitotarvikejakelun kohdalla, muutoksen puutos ei siis välttämättä ollut hyvä asia, jos entisestään huono tilanne ei ollut muuttunut paremmaksi. Kysyimme vastaajilta myös kokemuksia siitä, saavatko he riittävästi tietoa ja tukea avannehoitajalta, hoitotarvikejakelusta, yrityksiltä, Finnilcolta ja jäsenyhdistyksiltä. Vaikka moni vastaajista oli tyytyväinen saamansa tiedon ja tuen määrään, ainakin viidennes koki kaipaavansa enemmän tietoa ja tukea, kuin mitä on saanut. Avoimen kysymyksen vastauksissa nousi harmillisesti esiin, että moni Finnilcon kohderyhmään kuuluva kaipaisi enemmän perustason tietoa hoitoon ja arjessa pärjäämiseen liittyen. Kyselyn tulokset tarjoavat Finnilcolle tärkeää tietoa niin järjestön oman työn kuin edunvalvontatyön tueksi. Ne auttavat kohdistamaan resursseja olennaisiin tarpeisiin ja näyttävät meille suuntaa eteenpäin. Kohderyhmiensä edunvalvojana Finnilcosta on ehdottoman tärkeää, että sote-uudistuksen jälkeiset mahdolliset siirtymävaiheen haasteet eivät laskisi terveyspalveluiden laatua pidemmällä aikavälillä. Mikäli palveluiden laatu on ennestään ollut heikko, olisi toivottavaa, että muutokset toisivat kaivattua parannusta. Viimeisimpään kyselyraporttiin ja kahden edellisen kyselymme tuloksiin pääset tutustumaan myös sivulla www.finnilco.fi/kyselytulokset

Inkotuen etäpalvelut avautuvat: etätietoillassa alustus lantionpohjan toiminnasta ja käytännön ohjeita! Videoetäryhmässä keskustellaan luottamuksellisesti vertaisten kanssa ja chatneuvontapalvelussa voit kysyä nimettömästi suolen pidätyskykyyn liittyvistä asioista.    Inkotuen palvelut monipuolistuvat ja niitä toteuttaa marraskuussa kanssamme lantionpohjan fysioterapeutti Ulla Korpi-Tassi . Marraskuun alusta vastaamme viikoittain chatneuvonta-palveluumme tulleisiin kysymyksiin ja ensimmäisessä etätietoillassa alustamme lantionpohjan toiminnasta. Ensimmäinen etävertaisryhmäkerta on tarkoitettu kaikille, joilla on anaali-inkontinenssia eli ulosteen tai suolikaasun karkailua.  Puhelinpalveluumme tulee muutoksia  Inkotuki-puhelin on jatkossa auki torstaisin klo 13–14. Poikkeuksena tähän Ulla Korpi-Tassi on tavoitettavissa kahden tunnin ajan torstaina 21.11.2024 klo 12–14 numerossa 044 901 4768. Ullalta voi kysyä kuntoutuksesta tai terveyspalveluista ihmisille, joilla on inkontinenssia tai mistä vain lantionpohjan toimintaan tai inkontinenssiin liittyvästä. Neuvonta- ja tukipalveluchatissa voi kysyä nimettömästi ammattilaiselta inkontinenssiasioista   Inkotuen työntekijöille voi kirjoittaa myös Tukinetin chatpalvelun kautta mihin vuorokauden aikaan tahansa mietityttävistä asioista, jotka liittyvät ulosteen tai suolikaasun karkailuun. Kirjoittaa voivat myös inkontinenssioireisen henkilön läheiset. Ammattilaisille voi kertoa arjesta ja sen haasteista, vaikkapa vessakiireestä, tai kysyä anaali-inkontinenssin omahoidosta. Pyrimme vastaamaan chatviesteihin noin viikon sisällä paitsi loma- ja ruuhka-aikoina.  Marraskuussa chatviesteihin vastaa myös lantionpohjan fysioterapeutti – kannattaa kirjoittaa nyt, jos haluaa juuri häneltä vastauksia!  Marraskuun etätietoillassa tietoa lantionpohjan toiminnasta ja käytännön ohjeita   Inkotuki-etätietoilloissa voi seurata lyhyitä luentoja tai alustuksia inkontinenssiaiheista Zoom-yhteydellä. Alustajina toimivat ammattilaiset. Osallistujat eivät käytä kameraa tai mikrofonia illan alustuksen aikana, mutta sen päätteeksi on mahdollista kommentoida tai esittää kysymyksiä alustajalle Zoomin chatin kautta.  Ensimmäinen Inkotuki-etätietoilta tiistaina 19.11.2024 klo 17.30 – 18.15 käsittelee lantionpohjan toimintaa ulosteenpidätyskyvyn näkökulmasta. Tietoillassa saat vinkkejä lantionpohjan lihasten tunnistamiseen. Aiheesta   alustaa   lantionpohjan fysioterapeutti Ulla Korpi-Tassi. Etätietoiltaan sisältyy muutamia tunnistusharjoitteita, joita voit tehdä jo illan aikana oman ruudun äärellä seuraten videolla näkyvää mallia.   Etävertaisryhmässä pääsee jakamaan kokemuksia    Inkotuki-etävertaisryhmä kokoontuu ensimmäisen kerran 28.11.2024 klo 17.30–19.15 Zoomin välityksellä. Vertaistapaamiseen ovat tervetulleita kaikki, joilla on ulosteen tai suolikaasun karkailua, karkailuoireiden alkuperään katsomatta. Jatkossa etävertaisryhmiä on tulossa erikseen mm. synnytysrepeämän tai syövän vuoksi oireita saaneille. Etävertaisryhmässä ammattilaiset ohjaavat keskustelua ja ryhmään ilmoittaudutaan etukäteen. Ryhmässä noudatetaan turvallisemman tilan periaatteita, muun muassa luottamuksellisuutta.   Ajankohtaiset etäpalvelumme lyhyesti Etätietoilta ti 19.11.2024 klo 17.30–18.15 . Ilmoittaudu ti 19.11. klo 16 mennessä. Ilmoittaudu tästä: https://core.flomembers.com/finnilco/events/register/3def184ad8f4755ff269862ea77393dd Lantionpohjan fysioterapeutin puhelinaika   torstaina 21.11.24 klo 12–14  numerossa 044 901 4768.     Etävertaisryhmä to 28.11. klo 17.30–19.15. Ilmoittaudu to 28.11. klo 14.30 mennessä. Ilmoittaudu tästä: https://www.flomembers.com/finnilco/events/register/069059b7ef840f0c74a814ec9237b6ec Neuvonta- ja tukipalveluchat Tukinetissä : Rekisteröidy ensin Tukinetin asiakkaaksi osoitteessa https://tukinet.net/rekisteroidy/ . Rekisteröidyttyäsi voit kirjoittaa meille yksityisesti Tukinetissä palvelussa, jonka nimi on tukisuhde. Inkotuen neuvontapalvelun löydät täältä . Inkotuki-hanke tarjoaa valtakunnallisesti saavutettavia matalan kynnyksen palveluita ihmisille, joilla on ulosteen tai suolikaasun karkailua.