Säännöllinen liikkuminen tai liikunnan uudelleen aloittaminen voi tuntua haastavalta, kun elämä on ollut sairastumisen takia myllerryksessä. Fysioterapeutti Terhi Pyykönen kertoo, miksi ja miten liikuntaa kannattaa ylläpitää myös vakavasta sairaudesta toipuessa ja vatsan alueen leikkauksen jälkeen. Artikkeli on alun perin ilmestynyt Finnilco-lehdessä 2/2026. Teksti: Aino Hokkanen Kuvat: Canva, Kari Pyykönen Kun ihminen sairastuu vakavasti, arjen kuormitus lisääntyy monella tavalla. Sairaalajaksot, toistuvat poliklinikkakäynnit ja hoidot voivat tehdä viikoista pirstaleisia, ja tuttujen rutiinien ylläpitäminen hankaloituu. – Esimerkiksi syöpähoitoihin voi liittyä uupumusta ja alentunutta rasituksen sietoa, mikä heikentää jaksamista. Sytostaatit voivat aiheuttaa pahoinvointia ja sädehoidot ihoreaktioita, paljon syöpäpotilaiden kanssa työskennellyt fysioterapeutti Terhi Pyykönen kertoo. Sairastuessa oma tilanne ja tulevaisuus herättävät monenlaisia ajatuksia ja tunteita: Toivunko tästä? Selviänkö hengissä? Onnistuvatko hoidot? Oireiden, tutkimusten ja suuren epävarmuuden lomassa liikuntaan ei välttämättä ole voimavaroja tai aikaa. Mikäli oma jaksaminen riittää, jonkinlaista liikuntaa olisi hyvä pitää mukana arjessa myös silloin, kun käy läpi vakavaan sairauteen liittyviä hoitoja. Liikunta tukee toimintakykyä ja auttaa ylläpitämään yleiskuntoa, jolloin hoitoja ei tarvitse keskeyttää. Lisäksi säännöllinen, kevytkin liikunta voi auttaa jaksamaan hoitoihin liittyviä haittavaikutuksia. – Vakava sairaus ja mahdollinen leikkaus kuormittavat sekä kehoa että mieltä. Sopivasti annosteltuna liikunta on lääkettä molemmille, Pyykönen toteaa. Liikunnallisen rutiinin ylläpitäminen voi vähentää vakavasti sairastuneen unettomuutta ja vahvistaa elämänhallinnan tunnetta. Tiedetään myös, että liikkuminen vähentää masennus- ja ahdistusoireita vaikeiden sairauksien aikana. Tutkimuskatsausten mukaan liikunta voi tuoda helpotusta esimerkiksi tulehduksellisten suolistosairauksien väsymysoireisiin ja parantaa IBD-potilaiden jaksamista ja psyykkistä hyvinvointia. – Pienikin liike voi parantaa mielialaa, vähentää ahdistuksen tunteita tai sairauteen liittyvää stressiä. Lisäksi säännöllinen, kevytkin liikunta voi auttaa jaksamaan hoitoihin liittyviä haittavaikutuksia. Jos liikuntaa saa pidettyä mukana arjessa, esimerkiksi syöpähoitojen haittavaikutukset, kuten pahoinvointi, uupumus ja neuropatia voivat jopa vähentyä. Liikunnalla voidaan myös ehkäistä tulehduksellisten suolistosairauksien hoidossa käytettävien kortikosteroidien eli kortisonijohdannaisten haittavaikutuksia. Liikkuminen auttaa muun muassa parantamaan luuston kuntoa, kehon koostumusta ja lihaskuntoa. Alkuun lempeää liikettä pienin annoksin Leikkaushoitoa saaneilla liikunnan aloittamista voivat vaikeuttaa leikkauksen jälkioireet, kuten kipu, huimaus tai verenpaineen vaihtelut. Alkuun pääsemistä saattaa myös hidastaa epävarmuus siitä, miten liikkuminen kannattaa aloittaa. – Moni pelkää esimerkiksi haavan repeytymistä, tyrän saamista ja kipujen pahenemista. Toipilaana tuleekin erityisesti kiinnittää huomiota liikunnan turvallisuuteen ja omiin voimavaroihin, Pyykönen muistuttaa. Hän korostaa, että toipuminen ei ole kilpailu, vaan yksilöllinen prosessi. – Jokainen toipuu omaan tahtiin. Sinä ja kehosi olette samassa tiimissä, ette vastustajina, Pyykönen toteaa lempeästi. Lyhyempi ja säännöllinen harjoittelu on hyödyllisempää kuin harvoin tehdyt pitkät harjoitukset, Pyykönen lisää. Akuuttivaiheessa heti leikkauksen jälkeen liikunnalliset tavoitteet ovat yksinkertaisia. Jos potilas pystyy kävelemään, harjoitellaan liikkeelle lähtöä ja pyritään saamaan hyvä pystyasento. Sairaalassa ohjatut hengitysharjoitukset, verenkiertoelimistöä tukevat nilkkojen pumppaukset sekä rauhallinen kävely tukevat toipumista. Harjoituksia on hyvä tehdä lyhyissä jaksoissa useita kertoja päivässä. Liikkeestä on hyötyä, sillä se parantaa aineenvaihduntaa, edistää verenkiertoa ja tukee kudosten parantumista. Kevyt, säännöllinen liike voi myös vähentää hermoston herkistymistä ja helpottaa kivunhallintaa. Hengitys- ja liikeharjoitukset puolestaan parantavat keuhkojen toimintaa. – Kotiin päästyä on hyvä jatkaa liikkeellä olemista, mutta on tärkeää aloittaa pienin annoksin. Liikkeen tulee olla aluksi lempeää ja rytmittyä oman jaksamisen mukaan, Pyykönen muistuttaa. Pyykönen ohjaa usein asiakkaitaan tekemään aluksi ”rengasmatkoja”, eli lyhyitä 5–10 minuutin kävelyjä, mikäli kävely on asiakkaalle mahdollinen laji. Matkoja voi toistaa oman jaksamisen mukaan. Myös pyöräily on yleisesti turvallinen laji, mutta aloittaessa on hyvä olla maltillinen, varoa haava-aluetta ja välttää turhaa venytystä esimerkiksi avannealueelle. Kuntopyörällä on hyvä aloittaa, sillä se on vakaa eikä polkiessa tule yhtäkkisen pysähdyksen vaaraa. Jos istuminen on hankalaa tai rasittaa haava-aluetta, Kickbike-potkupyörät voivat tarjota vaihtoehdon. Pyykönen kannustaa kokeilemaan myös rauhallista kotijumppaa. Se voi sisältää esimerkiksi kevyitä nivelten liikkeitä, lihasten pumppaavia harjoituksia ja kevyttä venyttelyä. Myös tuolilta ylösnousuja voi tehdä pienissä sarjoissa. – Lyhyempi ja säännöllinen harjoittelu on hyödyllisempää kuin harvoin tehdyt pitkät harjoitukset, Pyykönen lisää. Kuormitusta kannattaa lisätä vähitellen Leikkauksen jälkeisinä viikkoina tavoitteena on hiljalleen palauttaa peruskuntoa ja lihasvoimaa. Kevyt rasitus on usein sallittua, mutta leikkaava sairaala antaa yksityiskohtaiset ohjeet aloittamiseen. – Aloittaessa tulee aina huomioida annetut yksilölliset rajoitukset. Liikunnan lisäämiseen on vaikea antaa yhtä ohjetta, sillä jokaisen paranemisprosessi on yksilöllinen, Pyykönen huomauttaa. Pyykönen itse ohjaa asiakkaitaan kuuntelemaan omaa kehoaan ja lisäämään kuormitusta vähitellen. Liikuntahetken ja harjoitusten pituutta tai kestoa voi lisätä esimerkiksi viikoittain. – Mahdollisia kipuja on tärkeä kunnioittaa. Pienet tuntemukset ja kivut ovat kuitenkin ihan normaaleja leikkauksen jälkeen, Pyykönen neuvoo. Vatsalihaksiin kohdistuva harjoittelu aloitetaan asteittain rasitusta lisäten. Usein ohje on, että normaaliin liikkumiseen voi palata kahdeksan viikkoa leikkauksen jälkeen. Ensimmäisten 6–8 viikon aikana on hyvä välttää raskaita nostoja ja liikkeitä, jotka aiheuttavat kipua tai liiallista vatsan sisäistä painetta tai paineentunnetta vatsan ja mahdollisen avanteen alueelle. Nostojen välttäminen antaa leikkaushaavalle ja kudoksille mahdollisuuden parantua rauhassa. Näin ennaltaehkäistään vatsa- ja nivustyrän syntyä. Kun leikkauksesta on kulunut kahdeksan viikkoa, voimaharjoittelun voi ottaa osaksi viikko-ohjelmaa. Harjoittelu auttaa palauttamaan vatsan alueen lihasten hermotusta. – Vatsalihaksiin kohdistuva harjoittelu aloitetaan asteittain rasitusta lisäten. Näin saadaan vatsalihaksista tukea, mikä osaltaan auttaa vähentämään esimerkiksi tyräriskiä, Pyykönen kertoo. Leikkauksen jälkeen olisi myös tärkeä purkaa kehosta jännitystä, jota leikkausalueen ja kudoksen kivut voivat aiheuttaa. Hengitysharjoitusten lisäksi myös lannerangan kevyet kiertoliikkeet, hartioiden pyöritykset ja rintakehän avaavat liikkeet vähentävät jännitystä ja lisäävät kehoon liikkuvuutta. Leikkaushaavan parannuttua arpea kannattaa hoitaa hellävaraisella arpikäsittelyllä. Käsittelyohjeet saa sairaalasta ja ne löytyvät myös Terveyskylä-verkkosivustolta. – Arpi tarvitsee liikettä tullakseen joustavaksi, joten kevyet liikkuvuusharjoitukset auttavat vähentämään arven kiristystä. On kuitenkin hyvä välttää äkillisiä ja voimakkaita venytyksiä leikkausalueella. Jokaisella on yksilöllinen lähtötilanne Pyykönen korostaa, että kaikilla meistä on erilainen lähtötilanne liikkumisen suhteen. Joku on voinut koko elämänsä harrastaa aktiivisesti liikuntaa, kun toinen on ollut kiinnostunut muista asioista. Jo aiemmin paljon liikkunut ei välttämättä tarvitse erityistä tukea liikunnan aloittamiseen. Välillä tarve on ennemminkin maltille – että jaksaa ensin rauhassa palautua leikkauksesta ennen omiin rutiineihin palaamista. – Jos taas liikunnallista rutiinia ei aiemmin ole ollut, ihminen tarvitsee tukea ja kannustusta. Tällöin aloitetaan rauhallisesti ja etsitään motivaatiota liikuntaan. Pyykönen korostaa, että aloittaessa potilaan oma kokemus liikkumisesta on tärkeä. Tavoitteena on keskittyä liikkumisen tuomiin hyötyihin ja huomata liikunnan jälkeinen hyvä olo. Jos aloittaminen tuntuu vaikealta, kannattaa alkuunpääsyä suunnitella huolellisesti ja hakea aloittamiseen tukea tarvittaessa. – Näin voidaan voittaa pelko liikunnan aloittamista kohtaan, ehkäistä loukkaantumisia ja liikkua oman jaksamisen mukaan, Pyykönen toteaa. Rutiinit vähentävät päätöksen teon vaikeutta Pyykönen suosittelee yhdistämään liikunnan johonkin tiettyyn arjen hetkeen ja sitoutumaan rutiiniin. Rutiini helpottaa liikkumisen muuttumista tavaksi, mikä taas tukee kunnon pidempiaikaista paranemista. Aluksi rutiinit kannattaa muodostaa pienien, realististen tavoitteiden ympärille. – Itsensä kanssa voi sopia esimerkiksi, että tekee tuolilta ylösnousuja aina ennen lounasta. Kannattaa myös pyrkiä ajoittamaan liikunta päivän parhaaseen vireystilan hetkeen, Pyykönen lisää. Hyötyliikunta sopii hyvin päiviin, jolloin isompaa harjoitusta ei jaksa tehdä. Jos mahdollista, liikunnallisen rutiinin voi myös yhdistää sosiaaliseen kohtaamiseen. Ystävän kanssa voi esimerkiksi sopia, että tiettynä viikonpäivänä käydään yhdessä kävelylenkillä. Pyykönen korostaa, että pysyvien liikuntatottumusten luominen vaatii, että liikunta koetaan miellyttäväksi. Mielekästä liikuntaa tekee myös mieli tehdä. – On hyvä pohtia sellainen liikuntalaji, joka kiinnostaa itseä. Tällöin harjoittelua tulee tehtyä, ja kuormitusta voi ajan mittaan lisätä nousujohteisesti. Liikunnan lisääntyessä voi seurata esimerkiksi jaksamisen parantumista tai kipujen vähenemistä. Pyykönen muistuttaa myös, että arjen hyötyliikunta on yhtä tärkeää kuin varsinainen harjoittelu. Erilaiset kotityöt ja esimerkiksi portaiden nouseminen lisäävät liikettä arkeen. – Kaikki liike lasketaan. Hyötyliikunta sopii hyvin päiviin, jolloin isompaa harjoitusta ei jaksa tehdä. Ammattilainen ohjaa ja tukee tarvittaessa Fysioterapeutin arvioon ja ohjaukseen on Pyykösen mukaan hyvä hakeutua, jos kipu tai jäykkyys eivät hellitä tai arjen toiminnot eivät edisty odotetusti. Ohjausta voi myös hakea, jos itsellä on epävarmuutta siitä, miten voi liikkua turvallisesti. – Jos esimerkiksi itse huomaa tai omainen huomauttaa ryhdin muuttuneen, syy voi olla arvessa, joka kiristää pystyasennossa ollessa. Fysioterapeutti voi arvioida arven parantumista, käsitellä sitä ja ohjata liikkuvuusharjoituksia, Pyykönen kertoo. Vastaanotolla keskivartalon ja erityisesti syvien lihasten aktivointia voidaan arvioida ja harjoitella yhdessä. Tarvittaessa voidaan harjoitella myös turvallisia nostotekniikoita ja arjen ergonomiaa. – Avanneleikattu voi hakeutua fysioterapeutin vastaanotolle myös silloin, jos epäilee tyräriskiä tai tarvitsee arvion tukivyön tarpeellisuudesta. Fysioterapeutti voi myös tehdä kokonaisarvion asiakkaan toimintakyvystä ja tehdä asiakkaalle henkilökohtaisen harjoitusohjelman. Ohjelma suunnitellaan yhdessä asiakkaan kanssa ja hänen mieltymystensä mukaisesti. Se voidaan tehdä paperisena tai digitaalisena, ja asiakkaan kanssa sovitaan myös edistymisen seurannasta. Kuva: Kari Pyykönen Terhi Pyykönen Terhi Pyykönen on fysio- ja lymfaterapeutti, joka on suorittanut myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon terveyden edistämisen koulutusohjelmasta. Lisäksi Pyykönen on opiskellut psykofyysisen fysioterapian täydennyskoulutuksen ja ratkaisukeskeisen valmentajan opinnot. Pyykönen on työskennellyt mm. syöpätautien klinikan fysioterapian poliklinikalla sekä vatsakirurgisten-, hematologisten- ja syöpäpotilaiden vuodeosastotyössä. Viimeiset 4,5 vuotta hän on työskennellyt iho- ja allergiasairaalassa ihopotilaiden turvotusten parissa. Kun Pyykönen opiskeli fysioterapeutiksi, hänen oma isänsä sairastui keuhkosyöpään ja menehtyi sairastettuaan puoli vuotta. Tuolloin Pyykösessä heräsi ajatus ja halu työskennellä syöpäpotilaiden parissa. Ammatinharjoittajana Pyykönen on tehnyt yhteistyötä useiden syöpäyhdistysten kanssa ja ohjannut erilaisia ryhmiä. Pyykönen toimii ohjaajana myös Finnilcon ja Colores – Suomen Suolistosyöpäyhdistys ry:n järjestämässä vatsaleikatuille suunnatussa etäjumpassa.

Finnilco järjestää Valtakunnallisen avannepäivän tilaisuuden lauantaina 3.10.2026 teemalla "Aktiivinen elämä avanneleikattuna". Kaikille avoin tilaisuus järjestetään Joensuussa Ticorillo-tilassa, joka sijaitsee Amarillo-ravintolan ja Original Sokos Hotel Vaakunan yhteydessä (os. Torikatu 20, Joensuu). ​​ Tilaisuuden aikana pääset mm. kuulemaan puheenvuoroja, tapaamaan vertaisia ja tutustumaan eri yritysten avannetarvikkeisiin. ​ Päivän aikana nautitaan buffetlounas ja päiväkahvit. Tilaisuuden omavastuuosuus osallistujille on 10 euroa. Omavastuuosuus maksetaan ennakkoon, laskun saa ilmoittautumisen yhteydessä. ​ Ilmoittaudu mukaan viimeistään keskiviikkona 16.9. tällä sähköisellä lomakkeella. Tarvittaessa voit olla yhteydessä Finnilcon toimistoon, puh. 040 716 9080 tai sähköpostitse finnilco@finnilco.fi Päivän ohjelma (muutokset mahdollisia) 11.00–12.30 Lounas (buffet, salaattipöytä, keitto, pääruoka liha- ja kasvisvaihtoehdolla, jälkiruoka, kahvi/tee). Samaan aikaan lounaan kanssa pidetään avannetarvikkeiden näyttely Vaakuna-tilassa. Mukana näyttelyssä ovat ainakin avannetarvikeyritykset B.Braun, Coloplast, Convatec, Dansac & Hollister sekä Medfanet.​ Ruuhkan ehkäisemiseksi jaamme osallistujat niin, että osa syö ensin ja osa tutustuu ensin näyttelyyn. 12.30 Tilaisuuden avaus, Sini Nykänen 12.45 Ohjelma tarkentuu 13.45 Tauko: kahvi/tee, pieni suolainen/makea välipala. Samalla voi jatkaa avannetarvikenäyttelyyn tutustumista. 14.15 Asiantuntijaluento: Avannetyrä - tunnista, ehkäise ja pärjää arjessa, avannehoitajat Jonna Koljonen ja Teemu Rauhala, Siun Sote / Carevia Oy 15.00 Avanneleikatun tarina: Keholempeyttä ja kimallusta, burleskitaiteilija Kissi Karamelli / Maikki Miettinen 15.30 Päivän yhteenveto ja lopetus

Lääkäri Birgitta Niemen tavoitteena on tyytyväinen potilas Syksyn 2026 ensimmäisessä etätietoillassa torstaina 10.9. klo 17–18 pääsemme kuulemaan, miten ulosteenkarkailua ja ulostamisvaikeuksia tutkitaan lääkärin vastaanotolla. Alustajana etätietoillassa puhuu lantionpohjaan ja peräaukon vaivoihin eli proktologiaan perehtynyt vatsaelinkirurgi Birgitta Niemi. Kuva: Birgitta Niemen kotialbumi Monenlaisia potilaita Birgitta Niemi on työskennellyt julkisessa terveydenhuollossa yli 20 vuotta. Nykyisin hän toimii myös yksityisellä sektorilla. - Tyypillinen potilas on elänyt vaivansa kanssa jo pitkään ja tuntee häpeää lääkärille tullessaan. Moni luulee olevansa ulosteenkarkailun kanssa yksin ja herkistyy kyyneliin. Birgitan vastaanotoilla käy monen ikäisiä ihmisiä nuorista aikuisista varttuneempiin eläkeläisiin. Ulosteen ja ilman tahattoman karkailun vuoksi lääkärille hakeutuu tyypillisimmillään keski- tai eläkeikäinen nainen. Ulostamisvaikeuksien kanssa elävä voi olla nuorempikin. Jännitys vaihtuu usein hymyyn Ulostamiseen liittyvistä asioista ei puhuta kahvipöydässä tai välttämättä edes läheisten ystävien kanssa. Monia saattaa jännittää myös lääkärille asiasta puhuminen tai vaivata epätietoisuus, miten ulostamiseen liittyviä oireita tutkitaan ja hoidetaan Birgitalle tärkeää on ihmisen kohtaaminen kuunnellen ja tutkien hyvin ja tämän tunteet huomioiden. Tärkeää on myös, että oireita käsitellään "kansankielellä" niin, että ihminen tietää, mistä on kyse, ymmärtää asteittaisen hoitosuunnitelman sekä sen, onko tarvetta lisätutkimuksille. Näin päästään oikeaan diagnoosiin, sopivaan hoitoon ja ihmisen on helpompi sitoutua oireilun helpottamiseksi suunniteltuihin toimiin. Apua ulostamiseen liittyviin oireisiin ja osaavaa hoitoa on saatavilla. Terveydenhuollon ensikontaktissa on hyvä tarkastella esimerkiksi ulostamisrutiineja ja elintapoja, joita hiomalla voi oireisiin saada helpotusta. Etätietoillassa esitellään tyypillisimpiä tutkimuksia, joita oireiden syyn selvittämiseksi ja parhaan mahdollisen hoidon takaamiseksi tehdään. - Parasta työssäni on se, kun ihminen sanoo, ettei käynti tutkimisineen ollutkaan niin paha. Jännitys ja häpeä ovat helpottaneet ja hän lähtee vastaanotolta tyytyväisenä hymyillen. Tervetuloa kuuntelemaan Birgittaa Inkotuen etätietoiltaan torstaina 10.9. klo 17–18. Aiheena on ”Ulosteenkarkailu ja ulostamisvaikeus: mitä lääkärin vastaanotolla tapahtuu?”. Etätietoillassa on mahdollista esittää yleisluontoisia kysymyksiä alustuksen jälkeen. Ilmoittaudu mukaan tästä

Opaslehtisen tekijät kertoivat avannetyrästä ja avanneprolapsista Metropolia Ammattikorkeakoulun koulutustapahtumassa. Tapahtumassa avanteen hoitoon tutustui lähes kolmekymmentä perusterveydenhuollon ammattilaista. Avannehoitajat Anu Aulo, Janita Lehto ja Katja Salokannel koostivat erikoistumisopintojensa päättötyönä opaslehtisen, joka tarjoaa tietoa avanneleikatuille yleisistä komplikaatioista. Opas kokoaa yksiin kansiin tietoa avannetyrästä ja -prolapsista sekä tarjoaa vinkkejä arkeen ja omahoitoon. Avannetyrällä tarkoitetaan avanteen ympärille, vatsanpeitteiden läpi muodostunutta pullistumaa, jossa suolta tai muuta vatsaontelon sisältöä työntyy ihon alle. Tyrä on yleinen ja usein oireeton pitkäaikainen ongelma. Se ilmenee usein avanteen alaisena kohoumana ja voi vaikeuttaa avannesidoksen kiinnitystä. Avanneprolapsilla taas tarkoitetaan vatsan pinnalle tuodun suolen osan esiinluiskahdusta tai pullistumista. Prolapsi on yleinen komplikaatio ja sitä esiintyy erityisesti paksusuolen lenkkiavanteissa. Tietoa, ohjausta sekä vinkkejä omahoitoon Aulon, Lehdon ja Salokanteleen mukaan avannetyrää ja -prolapsia usein sivutaan ohjauksessa ja oppaissa, mutta syvällisemmin niistä ei välttämättä puhuta. Lisäksi omahoidon merkitys komplikaatioiden ehkäisyssä voi jäädä käsittelemättä. – Halusimme tuottaa potilasoppaan, joka tukee avannepotilaan tietämystä ja omahoitoa. Potilasopas sisältää tietoa avannetyrästä ja avanneprolapsista, keinoista niiden riskin pienentämiseen ja ohjeita omahoitoon, sekä ohjaa avun piiriin ongelmatilanteissa, lehtisen tekijät kertovat. Oppaan koostaneesta avannehoitajakolmikosta on erityisen tärkeää, että potilaat saavat asiantuntevaa opastusta ja tietoa sekä ennen leikkausta että sen jälkeen. He myös painottavat, että avanneleikatun hoidossa korostuu avannehoitajan asiantunteva rooli potilaan ohjaustyössä. Tekijät ovat myös havainneet, että tyrävyön käyttö aloitetaan yleensä, kun ongelmat ovat jo ilmaantuneet. Jos käytön ohjaus aloitettaisiin jo heti leikkauksen jälkeen, se pienentäisi tutkitusti avannetyrän muodostumisen riskiä. Elintavoilla, liikunnalla ja painonhallinnalla on vaikutusta Oppaan tekijöiden mukaan tutkimusten perusteella voidaan todeta, että painonhallinnalla, keskivartalolihasten vahvistamisella ja elintavoilla voidaan vaikuttaa avannetyrän ilmaantuvuuteen enemmän kuin ennaltaehkäisevällä verkolla tai leikkaustekniikalla. On nimittäin tutkimuksia, joissa verkon käytöllä tai käyttämättä jättämisellä ei ole todettu merkittäviä eroja avannetyrän ilmaantuvuuteen. Avannetyrän korjausleikkauksissakin tyrän uusiutumisriski on lähes 50 prosenttia. Myös avanneprolapsin muodostumisessa liikunnalla, elintavoilla ja painonhallinnalla on suuri merkitys. Potilaan ja hoitohenkilökunnan ohjaaminen avanteen tarkkailuun ja seurantaan onkin tekijöiden mukaan avainasemassa komplikaatioriskien pienentämisessä. – Suomalaisia tutkimuksia aiheesta on vähän. Tutkimukset ja käytännön työ osoittavat, että avannepotilaan hoitotyön kehittämiselle ja tutkimiselle on tarvetta myös Suomessa. Näin voisimme saada yhtenäiset hoitosuositukset ja käytänteet kaikille hyvinvointialueille, Aulo, Lehto ja Salokannel toteavat. Pääset lataamaan "Avannetyrä ja avanneprolapsi – ohjeita arkeen ja omahoitoon" -opaslehtisen PDF-muodossa tästä: Opas on laadittu yhteistyössä avannehoidon asiantuntijoiden kanssa potilaiden hoidon tueksi. Oppaan sisältö on riippumatonta. Alan yrityksen ovat osallistuneet oppaan painokustannuksiin.

Inkotuen syksyn toiminta käynnistyy jälleen monipuolisella ohjelmalla! Tavoitteena on tarjota tietoa, vertaistukea ja hyvinvointia ympäri Suomen kaikille ulosteen tai suolikaasun karkailun kanssa eläville ihmisille. Projektityöntekijä Ulla esittelemässä Inkotuki-hanketta syksyllä 2025. Tietoa ja vertaistukea Syksyn aikana järjestämme suosittuja etätietoiltoja, joissa asiantuntijat tarjoavat ajankohtaista tietoa oireiden hallinnasta, hoitomahdollisuuksista ja arjesta oireiden kanssa. Ensimmäinen etätietoiltamme on 10.9. ja silloin kuulemme, minkälaisia tutkimuksia lääkärit tarvittaessa tekevät ulosteen ja suolikaasun karkailua tutkiessaan. Lisäksi syksyn ohjelmassa on videovertaisryhmiä ja ryhmächattejä, joissa osallistujat voivat jakaa kokemuksiaan, saada tukea toisilta samankaltaisessa tilanteessa olevilta sekä keskustella luottamuksellisessa ilmapiirissä. Etävertaisryhmät ovat kaikille avoimia, mutta tänä syksynä osa ryhmistä on erityisesti jollekin rajatummalle ryhmälle suunnattuja. Syksyn ensimmäinen ryhmächat järjestetään torstaina 28.8. klo 17-19 ja se on tarkoitettu erityisesti LARS-syndrooman kanssa eläville. LARS (lower anterior resection syndrome) on peräsuolen leikkauksen jälkitila, johon liittyy erilaisia ulostamiseen liittyviä oireita kuten ulosteenkarkailua, ummetusta tai suolen tyhjenemisvaikeutta. Sitä esiintyy noin 20- 40 % peräsuolisyövän vuoksi leikatuista. Etäjumppaa fysioterapeutin ohjaamana Uutena toimintamuotona käynnistyy etäjumppa, joka tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuden liikkumiseen omasta kodista käsin. Kevyt ja saavutettava liikunta tukee hyvinvointia ja kannustaa pitämään huolta omasta terveydestä. Etäjumpassa keskitytään erityisesti keskivartalon ja lantionpohjan yhteistoimintaan. Monelle ulosteen tai suolikaasun karkailu on herkkä aihe, joka voi aiheuttaa yksinäisyyttä ja rajoittaa osallistumista arjen toimintoihin. Yhdessä voimme kuitenkin lisätä tietoa, vähentää häpeää ja vahvistaa kokemusta siitä, ettei kukaan ole tilanteensa kanssa yksin. Inkotuki tarjoaa myös yksilöneuvontaa sekä puhelimitse että sähköpostitse. Voit ottaa meihin yhteyttä myös Tukinetin nimettömän neuvontapalvelun kautta. Tervetuloa mukaan syksyn toimintaan! Lisätietoa löydät Inkotuen verkkosivuilta.

Kaikilla on joskus kiire vessaan - osalla useammin kuin toisilla. Tiesimme tai emme, me kaikki tunnemme ihmisiä, joilla on äkillinen vessakiire tai muu vessarauhan tarve. Auta turvallistamaan ihan jokaisen vessassa käymistä ilman turhaa stressiä - osallistu Inkotuen kesäiseen huussikuvahaasteeseen! Finnilcon toimiston henkilöstöä viimekesäisessä huussikuvassa työhyvinvointipäivän yhteydessä kesäkuussa. Ulosteen tai ilman karkailua on jopa 10 prosentilla aikuisista – ja sitä on myös lapsilla ja nuorilla. Se voi liittyä esimerkiksi neurologisiin tai suolistosairauksiin, lantionpohjan heikentymiseen, laskeumiin, leikkauskomplikaatioihin, synnytyksessä tulleisiin vaurioihin tai kehon synnynnäisiin ominaisuuksiin. Meidät on kasvatettu niin, että aikuisten suolen tai rakon toiminnasta ei sovi puhua, vaikka niiden toiminta on ihan jokaisen arkea tavalla tai toisella. Niinpä asia, joka pienten lasten kohdalla on opettelun ja ylpeyden aihe, muuttuu kasvaessa hävettäväksi. Vessarauhaa ja tietoa kaikille Moni ei ole koskaan kertonut vaivoistaan läheisilleen tai edes terveydenhuollossa, vaikka ne voivat haitata elämää paljonkin. Saatamme siis tietämättämmekin tuntea ihmisiä, joita ajoittaiset tai säännölliset suolen pidätyskyvyn vaikeudet koskettavat omakohtaisesti. Miten voisimme luoda vessarauhaa aivan kaikille – lapsille, nuorille, aikuisille, senioreille, , naisille, miehille ja muille? Lisätään tietoisuutta inkontinenssin yleisyydestä ja ylipäätään vessarauhan tarpeesta ja rakennetaan yhdessä turvallista vessatilaa aivan kaikille! Tule mukaan, osallistu Inkotuen kesäiseen huussikuvahaasteeseen. Osallistu huussikuvahaasteeseen näin: Ota tai piirrä kesän aikana kuva huussista/ vessanovesta / huussipolusta. Kuvassa voi halutessasi olla mukana ihmisiä tai eläimiä vaikka huussipolulla kävelemässä tai huussin ovesta kurkkaamassa. Muistathan varmistaa ihmisiltä luvan kuvaamiseen ja kuvien julkaisuun. Lapsetkin voivat osallistua kuvahaasteeseen esimerkiksi piirtämällä! Lähetä kuva(t) / piirros sähköpostitse osoitteeseen inkotuki@finnilco.fi. Voit myös halutessasi keksiä kuvatekstin. Kuvatekstissä voit esimerkiksi kertoa huussikuvasi sisällöstä, sen tunnelmasta tai kuvanottotilanteesta. Kerrothan viestissäsi, saammeko julkaista kuvasi yhteydessä kuvauspaikkakunnan ja nimesi /nimimerkkisi. Julkaisemme kuvia elokuusta alkaen Inkotuen somekanavilla. Seuraa Inkotuen somekanavia ja bongaa oma kuvasi! Voit jakaa sen ja halutessasi muita postauksiamme omaan somefiidiisi aihetunnisteilla: #KaikillaOnJoskusKiireVessaan #TurvallistaTilaaVessoihin #VessaRauhaaKaikille

Henna Karjalainen ja Eeva Lehtinen ovat ammattilaisia, joilla on pitkä kokemus lasten ja perheiden auttamisesta. Inkotuen ammattilaiswebinaarissa 12.5.2026 he kertovat lasten rakon ja suolen toiminnallisista pulmista. Henna on sairaanhoitaja ja uroterapeutti, joka on koko työuransa työskennellyt lasten osastoilla ja poliklinikoilla enimmäkseen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella. Eeva työskentelee fysioterapeuttina erikoissairaanhoidossa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa lasten ja aikuisten lantionpohjan toimintahäiriöiden poliklinikalla. Molemmat tekevät työtä myös ammatinharjoittajina. Apua ja helpotusta koko perheelle Fysioterapeutti Eeva Lehtisen mukaan kastelu- ja ummetusvaivat ovat voineet kuormittaa lasta ja perhettä jo pitkään ennen vastaanotolle tulemista. Sekä Eeva että Henna kohtaavat työssään lapsia, joilla on erilaisia rakon tai suolen toiminnan häiriöitä esimerkiksi kastelua tai ummetusta. Vastaanotolla autetaan koko perhettä. -Tyypillisesti uroterapian vastaanotolleni tulee 5–6-vuotias kastelija tai ummettaja, jolla on ollut oireilua jo vuosia ilman riittävää apua, Henna kertoo. Hennan mukaan vastaanotolla käy 4–17-vuotiaita lapsia ja nuoria, mutta erityisesti lapsen lähestyessä kouluikää herää huoli sekä kotona että varhaiskasvatuksessa wc-asioiden sujumisesta. Eeva kokee, että vaivat liittyvät monesti juuri suolen toiminnan haasteisiin. - Usein tilanne on jatkunut jo pitkään hankalana ja on kuormittanut niin lasta kuin koko hänen lähiympäristöään. Lasten pissa- ja kakkapulmat hävettävät turhaan Sairaanhoitaja, uroterapeutti Henna Karjalainen kertoo lasten pissa- ja kakkapulmien olevan hyvin yleisiä Henna mainitsee lasten pissa- ja kakkapulmien olevan hyvin yleisiä. Ongelmat ovat hoidettavissa ja mitä nopeammin niihin tartutaan, sitä helpommin ne ratkeavat. Kaikki lapsia kohtaavat ammattilaiset ja arjessa mukana olevat aikuiset voivat auttaa wc-asioiden sujuvoittamisessa. Eeva lisää, että aiheen ympärillä liittyvästä häpeästä ja nolostelusta pitäisi päästä eroon. - Jokaisen lapsen ja nuoren kuuluisi saada iloita omasta, erityisestä kehostaan ilman häpeää ja piilottelua. Tervetuloa kuuntelemaan Eevaa ja Hennaa 12.5.2026 klo 14:30-15:30 Inkotuen järjestämään ammattilaiswebinaariin! Webinaarissa myös Pedihealth esittelee lasten yökasteluun suunnattuja tuotteitaan. Tallenteeseen pääset tästä ja Pedihealthin tuote-esittelyyn tästä! Tilaisuus on järjestetty yhdessä LaPisKa ry:n ja Pedihealthin kanssa. LaPisKan toiminta on suunnattu hoitotyön ammattilaisille, lantionpohjan fysioterapeuteiille ja muille ammattilaisille, jotka työskentelevät lasten sekä toiminnallisten että elimellisten rakon ja suolen pulmien kanssa. Koulutustarjontaa suunnitellaan jäsenten toiveita kuunnellen. Lisätietoa löytyy lapiska.fi -sivustolta sekä instagramista ja facebookista.

Askarruttaako sinua jokin asia avanteeseen, J-pussiin, suolirakkoon tai anaali-inkontinenssiin liittyen? Lähetä kysymyksesi Finnilco-lehteen, ehkäpä joku toinenkin on pohtinut samaa! Asiantuntijat vastaavat kiireettömiin Finnilcon kohderyhmiä pohdituttaviin kysymyksiin Finnilco-lehden Kysy asiantuntijalta -palstalla numerosta 3/2026 alkaen. Kysymyksesi voi liittyä esimerkiksi avanteen, J-pussin, suolirakon tai inkontinenssin hoitoon tai hoitotarvikkeisiin. Kysymys voi myös koskea jotakin arkista asiaa edellä mainittuihin liittyen, esimerkiksi liikuntaa, saunomista, nukkumista, ruokavaliota tai seksuaalisuutta. Kysymyksen pääset lähettämään tällä lomakkeella. Kysymyksesi julkaistaan Finnilco-lehdessä haluamallasi nimimerkillä. Julkaisuaika riippuu saatujen kysymysten määrästä. Mikäli toivot, että kysymyksesi julkaistaan Finnilco-lehden numerossa 3/2026, lähetä kysymyksesi viimeistään 30.6.2026. Kysymykset numeroon 4/2026 tulee lähettää viimeistään 30.9. Palstalla ei pystytä vastaamaan kovin yksityiskohtaisiin kysymyksiin. Mikäli kaipaat kiireellistä apua tai henkilökohtaisempaa tukea, olethan suoraan yhteydessä terveydenhuoltoon. Huolehdithan, ettet kerro kysymyksessä sellaisia tietoja, joista sinut voisi tunnistaa. Älä siis kerro kysymyksessä esimerkiksi nimeäsi, syntymäaikaasi, ammattiasi, paikkakuntaasi tai yksityiskohtaisia terveystietojasi. Poistamme tunnistetiedot tarvittaessa, ennen kuin kysymykset lähetetään asiantuntijoille kommentoitavaksi. Palstan koostavat yhdessä Suomen avannehoitajat ry ja Finnilco ry.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestö SOSTE järjestää kaikille avoimen mielenosoituksen sote-järjestöleikkauksia vastaan Helsingissä tiistaina 21.4. Kutsumme yhteislähtöön kaikki Finnilcon jäsenet, aktiivit ja vapaaehtoiset sekä toiminnasta kiinnostuneet! Suomen hallitus on jo päättänyt leikata sote-järjestöiltä 140 miljoonaa euroa eli lähes 40 prosenttia valtionavustuksista. Tulevassa kehysriihessä sakset osoittavat taas järjestöjen suuntaan. Sote-järjestöihin kohdistuvat leikkaukset vaikuttavat siihen, millaista tukea ja apua ihmiset saavat ja millaiset mahdollisuudet kansalaisilla on saada äänensä kuuluviin ja osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Haluamme puolustaa elävää kansalaisyhteiskuntaa ja kaikkia niitä ihmisiä, jotka saavat apua ja tukea sosiaali- ja terveysjärjestöiltä. Haluamme torjua uudet leikkaukset sote-järjestöjen avustuksiin. Kerrotaan yhdessä, miksi järjestöjen rahoitus on yhteiskunnan kohtalonkysymys! Mielenosoituksessa on mukana Finnilcon toimiston edustaja, joka kerää halukkaat osallistujat yhteen ennen mielenosoitukseen liittymistä. Kokoontumispaikka ja -aika tiedotetaan lähempänä mielenosoitusta heille, jotka ovat ilmoittaneet kiinnostuksensa Finnilcon järjestämään yhteislähtöön tällä lomakkeella . Tervetuloa mukaan puolustamaan kansalaisyhteiskuntaa!

Vuoden 2025 avannepäivän tapahtumassa avannehoitaja Lena Enges-Kettu Vaasan keskussairaalasta kertoi avannetyypeistä ja yleisimmistä haasteista avanteen kanssa. Tämä artikkeli pohjautuu luennon sisältöön. Teksti on alun perin julkaistu Finnilco-lehdessä 4/2025. Teksti: Aino Hokkanen Kuvat: Canva, Lena Enges-ketun kotialbumi, Aino Hokkanen Avanteeseen tottuminen voi viedä paljon aikaa, ja sopeutumisen kannalta oleellista on löytää itselle sopivat tuotteet. Haasteet eivät ole harvinaisia, Enges-Ketun mukaan jopa 70 prosentilla leikatuista on jossain kohtaa ongelmia avanteen tai tuotteiden kanssa. Haasteet voivat vaikuttaa elämänlaatuun sekä vaikeuttaa arkea, sosiaalisia suhteita ja seksuaalisuuden toteuttamista. Monipuolisia hoitokeinoja on kuitenkin saatavilla. Tutkimus osoittaa, että avannehoitajilla on tärkeä rooli avun tarjoamisessa. – Me hoitajat pyrimme auttamaan leikattua niin, ettei ihan joka hetkessä tarvitsisi ajatella avannetta ja pussia. Ettei elämä pyörisi vain avanteen ympärillä. Paksusuoliavanne tehdään vasemmalle Tavallinen paksusuoliavanne tehdään vasemmalle puolelle napaa alavatsalle. Uloste voi olla ensin olla löysää, mutta kiinteytyy alun jälkeen. Moni paksusuoliavanneleikattu käyttää kaksiosaisia, suljettavia avannepusseja. Osa paksusuoliavanteista on transversostoomia. Paksusuolitransversostoomat ovat usein lenkkiavanteita, eli suolen molemmat päät on tuotu iholle. Ne tehdään paljon korkeammalle, navan ylle. Uloste on löysää ja voi ärsyttää ihoa. Näiden kanssa moni käyttää tyhjennettäviä pusseja. Jos paksusuoliavanteen kanssa tulee ummetusta, apuna voi käyttää tavallista ulostuslääkettä. Myös suolen huuhtelemista voi kokeilla, avannehoitajalta saa siihen ohjeet ja tarvikkeet. Jotta huuhtelu tuottaisi tulosta, sitä olisi hyvä tehdä säännöllisesti. – Paksusuoliavanteellisella voi myös olla jäljellä peräsuolen tuppi, joka voi aiheuttaa ongelmia. Myös sitä voi yrittää huuhdella vedellä säännöllisesti. Ohutsuoli- ja virtsa-avanteet tehdään oikealle alavatsalle Ohutsuoliavanne tehdään useimmiten oikealle alavatsalle, ja uloste on löysää sekä ihoa ärsyttävää. Useimmat ohutsuoliavanneleikatut käyttävät tyhjennettäviä pusseja. Jotkut ohutsuoliavanteet tuottavat suuria määriä ulostetta, ja sitä varten on olemassa isompia pusseja. Ohutsuoliavanneleikattu saattaa tarvita myös erillistä yöpussia. – Jos uloste on todella löysää, kannattaa kokeilla suun kautta otettavaa kuituvalmistetta, joka voi auttaa kiinteyttämään ulostetta. Avannetarvikeyrityksillä on myös valikoimassa avannepussin sisään laitettavia tuotteita, jotka kiinteyttävät ulostetta. Lisäksi monet ohutsuoliavanneleikatut käyttävät ripulilääkettä, joka auttaa kontrolloimaan ulosteen määrää. Ohutsuoliavanteellisilla nestetasapaino ja riittävä suolojen saanti on erityisen tärkeää. Jos saa vatsataudin tai suoli ei toimi, kannattaa melko matalalla kynnyksellä hakeutua sairaalaan. Virtsa-avanne tehdään ohutsuolen kappaleesta ja se sijoitetaan oikealle puolelle alavatsaa. Välillä suolen limakalvo voi erittää runsastakin suolilimaa virtsan joukkoon. Virtsa-avanneleikatun kannattaa huolehtia riittävästä juomisesta. – On myös tärkeää huolehtia, että iho pysyy puhtaana ja kuivana. Avannesidos on aina vaihdettava uuteen, jos virtsaa on päässyt pohjalevyn alle. Virtsa-avanteellisille on olemassa erityispusseja, jotka estävät virtsaa valumasta takaisin makuuasennossa. Öisin moni virtsa-avanneleikattu myös käyttää isompaa yöpussia. Avannehoitajat auttavat ja tukevat mahdollisten haasteiden kanssa. Lena Enges-Kettu on leikattujen apuna Vaasan yliopistollisessa sairaalassa. Avanteen sijainti valitaan huolella Kun avanneleikkausta suunnitellaan, on tärkeää valita avanteen paikka huolellisesti. Se helpottaa avanteen hoitoa ja ennaltaehkäisee muun muassa iho-ongelmia. Vaikka avanteelle olisi etukäteen löydetty hyvä paikka, haasteita voi tulla, esimerkiksi jos vatsan koko tai muoto muuttuu. Silloin sopivia tarvikkeita voi olla vaikea löytää. Nykyään sidosvalikoimissa on sekä suoria että kuperia pohjalevyjä, ja niistä sekä pehmeitä että kovia malleja. Monella on tarvetta pehmeälle kuperalle mallille, jos avanne on ihon tason alapuolella. – Pehmeä kupera sidos painaa ihoa avanteen ympärillä alaspäin siten, että avanne nousee paremmin esiin. Sopiva vaihtoväli ehkäisee ongelmia Yksiosaisessa avannesidoksessa pohjalevy ja pussi ovat valmiiksi yhdessä, kaksiosaisessa taas on erikseen levy ja pussi. Valikoimaa on runsaasti, ja alussa oikean sidoksen löytyminen voi viedä aikaa. – Meillä Vaasassa ollaan aika yksinkertaisia, eli käytämme paljon yksiosaisia, Lena naurahtaa. – Mutta ehdottomasti saa käyttää kaksiosaisiakin. Jos kaksiosaista sidosta vaihtaa liian usein, iho voi ärsyyntyä. – Itse suosittelen, että kaksiosainen sidos vaihdettaisiin noin kaksi kertaa viikossa. Jos sidosta toisaalta vaihtaa liian harvoin, haasteeksi tulee hygienia. Jos pystyy, onkin hyvä suihkutella välillä kokonaan ilman sidosta. Pussin suodattimen toiminta voi kärsiä, mikäli samaa sidosta pitää liian pitkään. Suodattimen tarkoitus on, että se päästäisi ulos ilmaa, muttei hajua. Epäkunnossa oleva suodatin ei päästä ilmaa ollenkaan ulos, ja pussista tulee ilmapallo. – Suodattimenkin takia kannattaa siis vaihtaa sidos ja pussi tarpeeksi usein. Ja jos jokin suodatinmalli ei toimi itsellä, kannattaa kokeilla toisen firman tuotetta. Joskus avannepussi voi liimautua ihoon kiinni ”pannukakuksi”. Tätä voi yrittää estää esimerkiksi pudottamalla pussin sisään tipan liukastavaa deodoranttia tai tavallista ruokaöljyä. Pussiin voi myös kokeilla puhaltaa hieman ilmaa ennen sen kiinnittämistä. Avannetuotteiden valikoima on nykyään laaja, eri yritykset tarjoavat paljon erilaisia vaihtoehtoja. Itselle parhaat tuotteet löytyvät usein testaamalla. Ihon ärsytykseen on monia hoitokeinoja Erityisesti ohutsuoliavanne-eritteen osuminen iholle voi aiheuttaa ärsytystä iholle. Jos sidos vuotaa, avannehoitaja voi neuvoa tiivisterenkaiden tai -pastan sekä ihonsuojasuihkeen käyttöön. Avannehoitajan vastaanotolla voidaan myös tutkia, paljastuuko syy vuodoille esimerkiksi jossakin tietyssä asennossa. – Jos iho voi todella huonosti, suosittelemme metyleenisineä. Sitä voi hakea hoitajalta. Joskus avanteelle voi tulla granuloomia eli syylämäistä hyvälaatuista liikakasvua. Avuksi voi hakea laapistustikkuja, joilla hoitamalla nupuista tulee harmaita ja ne kuivuvat pois. – Jos granuloomat ovat suuria ja niitä on paljon, voidaan tarvita Argon-hoitoa tai diatermiaa eli lämpöhoitoa. Avanteen alue on hyvä ajaa karvoista säännöllisesti, jottei tule karvatupentulehdusta. Jos tulehdukseen on taipumusta, voi olla hyvä käyttää ihonsuojapyyhkeitä tai spraytä. Avanteen ympäristön haavaumat kannattaa käydä näyttämässä. Painehaavoja voi tulla, jos avanteeseen kohdistuu painetta sekä ulkoa että sisältä – eli esimerkiksi jos on tyrä, ja käyttää kovia kuperia sidoksia sekä avannevyötä. Tällöin vaihtaminen pehmeämpään sidokseen auttaa. Harvinainen ihotauti pyoderma gangrenosum taas aiheuttaa kivuliaita ja vaikeahoitoisia haavaumia. Pyoderma-epäilyissä on syytä kääntyä ihotautilääkärin puoleen. Tyrää ja prolapsia harvemmin leikataan Tyrä on avanneleikatuilla valitettavan yleinen haaste. Se ei ole vaarallinen, muttei myöskään mukava. – Jos tyrä on haasteena, niin voi varata ajan avannehoitajalle ja kokeilla tyrävyötä. Tyrän myötä avanteen aukko voi työntyä ulospäin ja ihoreikä venyä. Silloin on tärkeää leikata tarpeeksi iso reikä pohjalevyyn ihoreiän mukaisesti. On myös olemassa tyrää ajatellen suunniteltuja sidoksia. – Joskus tyrä voi olla todella paha, vatsaan voi sattua eikä suoli välttämättä toimi. Silloin on hyvä hakeutua sairaalaan. Myöskään prolapsi eli avanteen ulostyöntyminen ei ole vakavaa. Prolapsi tulee tavallisimmin heille, joilla on poikittaisesta paksusuolesta tehty lenkkiavanne. Jos avanne työntyy ulos, sitä voi itse kokeilla työntää takaisin. Silloin tulee maata sängyllä selällään jalat koukussa ja rentouttaa vatsa. Kylmällä kääreellä voi sitten yrittää painaa suolta sisään. Aina suolta ei onnistu työntämään takaisin itse, ja moni tuleekin prolapsin kanssa päivystykseen. Jos avanne on turvonnut nestetäyteiseksi, lääkäri voi laittaa avanteelle sokeria, joka auttaa turvotukseen. Suoli on sitten helpompi työntää takaisin. – Monelle on ollut hyötyä joustavasta avannevyöstä. Eli jos on taipumusta prolapsiin, kannattaa hakea vyö hoitajalta avuksi. Prolapsi leikataan yleensä vain, jos se on erityisen vaikea tai avanne muuttuu harmaaksi tai mustaksi. Ulostyöntymisen ohella avanne voi myös ahtautua. Ahtautunutta avannetta eli stenoosia voidaan ohjata dilatoimaan eli laajentamaan sormella tai katetrilla, apuna voi käyttää geeliä. – Jos avanteen aukko on todella pieni, on erityisen tärkeää löytää sopiva sidos. Usein pieni reikä on tuotteessa valmiiksi, ja levyksi tarvitsee sitten hieman kovemman ja kuperan mallin. Finnilco ylläpitää listaa Suomen sairaaloissa ja terveyskeskuksissa toimivista avannepoliklinikoista osoitteessa www.finnilco.fi/avannepoliklinika t Klinikoilla työskentelee mm. avannehoitajia ja uroterapeutteja, jotka tarjoavat apua sekä lähivastaanotoilla että puhelimitse. Avannepäivän luentojen tallenteet suomeksi tekstitettyinä löydät verkkosivuiltamme osoitteesta www.finnilco.fi/tallenteet

Juttu on ilmestynyt alunperin Finnilco-lehdessä numero 3/2020. Juttu on päivitetty helmikuussa 2026. Suolitukosoireiden ilmaantuessa kannattaa lähteä herkästi ensiapuun. TEKSTI SIRI MARKULA, ILONA HELAVIRTA KUVA PEXELS Mansikat, porkkanat, pähkinät, pihvi. Yksi avanne- ja vastaavasti leikattujen painajaisista on suolitukos, joka voi viedä herkästi sairaalaan. Siksi monet pyrkivät välttämään ruokia, jotka aiheuttavat helposti tukoksen, ja pureskelemaan ruuan hyvin. Yleisin syy tukoksiin ei kuitenkaan löydy varsinaisesti ruuista, vaan kiinnikkeistä, sanoo gastrokirurgi Ilona Helavirta Tampereen yliopistollisesta keskussairaalasta TAYSista. − Kiinnikkeet aiheuttavat suurimman osan ohutsuolen suolitukoksista, sanoo Helavirta. Kiinnike saattaa painaa suolta ja kaventaa sen niin, ettei suolen läpi kulje enää mikään. Paksusuolitukoksia kiinnikkeet aiheuttavat harvoin. Helavirta kertoo, että tähystyskirurgian yleistymisen myötä kiinnikkeitä muodostuu leikkauksissa vähemmän. Nykyisin myös moni päivystystoimenpide tehdään tähystyskirurgisesti. Tästä huolimatta kiinnikkeet ovat pysyneet suolitukosten yleisimpänä syynä. Muita syitä voivat olla esimerkiksi kureutuneet tyrät ja suoliston kasvaimet. Tukoksen pääoireet ovat oksentelu ja vatsan turpoaminen. Mitä ylempänä eli lähempänä suuta tukos suolessa on, sitä aikaisemmin oksentelu alkaa. Jos taas tukos on alempana suolessa eli lähempänä mahdollista peräaukkoa tai avannetta, sitä myöhäisempi oire oksentelu on, ja vatsa turpoaa ensin. Myös mitä matalammalla tukos on, sitä ulosteenomaisempaa oksentelu voi olla. Vatsakipu on usein lievää ja luonteeltaan aaltomaista. − Kova tai koveneva kipu, joka muuttuu aaltoilevasta jatkuvaksi, voi olla merkki suolen osan verenkierron vaarantumisesta, jolloin leikkausta harkitaan herkemmin, Helavirta sanoo. Tukostilanteessa ei kannata syödä tai juoda mitään Avanneleikattujen vertaisryhmässä monet ovat kertoneet, että Coca-Colan juominen auttaa ainakin lievien tukosten aukaisemiseen. Helavirta ei osaa sanoa, mihin tämä perustuu, ja muistuttaa, että kolajuoma ei ole virallinen hoitokeino. Hänen mukaansa tukostilanteessa ei kannata syödä tai juoda mitään. Jos epäilee suolitukosta ja on siihen sopivia oireita kuten oksentelua, Helavirta suosittelee lähtemään ensiapuun mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Jos kyseessä on tukos, neste seisoo suolessa tai se oksennetaan ulos, jolloin uhkana ovat kuivuma sekä veren suola-arvojen heittely. Lääkärit ja avannehoitajat saattavat tuseerata avanteen eli kokeilla sormella avanteen kautta vatsaontelon puolelle. Näin voidaan saada tietoa esimerkiksi suolikanavan koosta, reitin suoruudesta sekä mahdollisista suolikanavan kapeista kohdista. Tätä ei kannata lähteä kokeilemaan itse kotona. Sairaalassa tukosta voidaan hoitaa esimerkiksi nenämahaletkulla ja suonensisäisellä nesteytyksellä. Nenämahaletkun laittaminen voi tuntua ikävältä, mutta se helpottaa vointia, keventää suolen venytystä ja auttaa sitä palautumaan. Lisäksi nenämahaletkun avulla vältetään oksentaminen, ja siten ehkäistään myös riski saada oksennusta keuhkojen puolelle. Jos letku ei tuota nestettä ja kuvantamisissa näkyy, että mahalaukussa ja ohutsuolen alkuosassa ei ole paljon nestettä, voidaan letku ottaa hyödyttömänä pois. Jos tukoksia usein, voidaan leikkausta harkita Selvästi suurin osa kiinnikkeiden aiheuttamista suolitukoksista parantuu ilman leikkausta. Jos nenämahaletku ja nesteytys eivät kuitenkaan tepsi, yleensä viimeistään kolmen vuorokauden jälkeen aletaan harkita leikkausta. Tämä johtuu siitä, että suolenpuhkeaman riski kasvaa, jos suoleen kohdistuvaa painetta/ venytystä ei saada laukaistua. Jos herää epäily suolen strangulaatiosta eli suolen osan verenkiertovajauksesta, leikkaukseen voidaan päätyä pikaisella aikataululla, jotta suoli ei ehdi mennä kuolioon ja puhjeta. Kun tukos laukeaa ja suolen eteenpäin vievä liike palautuu, suolen sisältö kulkee taas. Tavanomaiseen ruokavalioon voi tällöin siirtyä voinnin mukaan. Jos tukos ei aukea kokonaan, vaan antaa oiretta silloin tällöin, tai jos potilaalla on tiedossa paljon kiinnikkeitä vatsaontelossa, kannattaa välttää isojen määrien syömistä kerralla ja mahdollisia hankalaksi tiedettyjä ruoka aineita. Jos tukoksia on usein ja kuvantamisessa nähdään selvä ongelmia aiheuttava kohta suolistossa, voidaan harkita leikkausta. Siihen lähdetään kuitenkin vain hyvin tarkasti harkiten, koska ohutsuolitukosten yleisin syy on kiinnikkeet, ja leikkaamalla voi syntyä lisää kiinnikkeitä. Kiinnikkeet ovat arpikudosta Kiinnike on vatsaonteloon leikkauksen jälkeen muodostuvaa arpikudosta. Kiinnike voi olla narumainen juoste, jonka alta suoli pujahtaa ja jää jumiin, tai se voi olla laajempi alue, joka liimaa suolia yhteen ja aiheuttaa esimerkiksi tiukkoja mutkia, joihin suolen sisältö jää jumiin. Kiinnike on siis suolen ulkopuolinen arpikudos, joka voi ahtauttaa suolikäytävää. Kiinnikkeitä syntyy, kun leikkauksessa kudoksia leikataan, jolloin niihin syntyy arpikudosta samaan tapaan kuin muuallakin ihmisen kehossa. Arpikudoksen kovuus ja määrä voivat vaihdella paljonkin eri ihmisillä. Vaikka kiinnikkeistä olisi jonkin verran haittaa, niitä ei kannata lähteä poistamaan leikkauksella, ellei syynä ole selvä tukos. Uudessa leikkauksessa syntyy aina uusia kiinnikkeitä ja mitä isompi toimenpide, sitä enemmän kiinnikkeitä muodostuu. Kiinnikkeisiin ei pysty itse vaikuttamaan esimerkiksi venytyksillä. Jos suolessa on kiinnikkeiden aiheuttamia ahtaita paikkoja, kannattaa välttää huonosti sulavia ja nestettä kerääviä ruokia ja pureskella ruoka hyvin.

Kuvassa Inkoblogin kirjoittaja Tuulia Lahtinen. Kuva: Tuulia Lahtinen Kirjoittaja Tuulia Lahtinen on terveydenhoitaja, terveystieteiden maisteri ja väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa terveystieteiden yksikössä. Väitöskirjan aiheena on raskaana olevien ja synnyttäneiden inkontinenssin ennaltaehkäisy ja hoito äitiysneuvolassa. Blogitekstissä on ajatuksia väitöskirjaan kerätystä haastatteluaineistosta .   Neuvolakäytännöt vaihtelevat    Olen päässyt tutkijan roolissa vierailemaan useissa äitiysneuvoloissa eri puolilla Suomea ja olen havainnut alueellisia eroja käytännöissä. Suomessa on olemassa kansallinen ohjeistus, jonka mukaan äitiysneuvolassa tulisi ennaltaehkäistä ja hoitaa sekä virtsa- että ulosteinkontinenssia. Inkontinenssi on raskaana olevilla ja synnyttäneillä yleistä, vaikka siitä puhutaan vähän. Virtsankarkailuoireita on tutkimuksen mukaan 33 %:lla ja ulosteenkarkailua 10 %:lla synnyttäneistä. Esimerkkejä kentältä: toimiva yhteistyö ja sen puute   Vierailin neuvolassa, jossa neuvolalääkäri, terveydenhoitaja ja fysioterapeutti työskentelivät kaikki saman käytävän varrella. Päivittäinen vuorovaikutus ja yhteistyö oli toimivaa . Odottajat ja synnyttäneet saivat ennaltaehkäisevää ohjausta lantionpohjan vaivoihin sekä hoitoa inkontinenssioireisiin. Lähetteitä erikoissairaanhoitoon tehtiin myös aina tarpeen mukaan. Ammattilaisista näkyi, että he työskentelivät päivittäin yhdessä - toisen kuuntelu ja yhteinen huumori välittyi haastatteluissa.   Oli myös toisenlaisia neuvoloita, joissa lääkärin vastaanotto oli eri rakennuksessa, eri puolella kaupunkia. Fysioterapeutteja ei tunnettu nimeltä tai heidän olemassaolostaan ei ollut varmuutta. Inkontinenssia otettiin vähemmän puheeksi odottajien kanssa.  Luulen, että yhtenä syynä puheeksi ottamattomuuteen saattaa olla epävarmuus jatkohoidosta. Voi tuntua hankalalta ottaa asiaa puheeksi, jos ei ole aivan varma, miten sen jälkeen toimitaan. Toimimaton hoitopolku voi osaltaan aiheuttaa asian jättämisen kokonaan huomiotta. Yksittäinen ammattilainen voi kokea hoidon jatkon olevan vastuullaan: koska itse on ottanut asia n puheeksi, niin itse se on myös ratkaistava. Ellei sitten ole osoittaa selvää jatkohoitopolkua .   Kuva: Wix Toimintatavat ja -kulttuuri mahdollistajina tai esteinä   Moniammatillinen yhteistyö on odottajan ja synnyttäneen etu. Yksittäinen neuvolan terveydenhoitaja tai lääkäri ei kuitenkaan voi fyysisille tiloille tai toimimattomille hoitopoluille mitään. Jotta rakenteita voidaan muuttaa, tarvitaan esihenkilöiden sitoutumista ja kiinnostusta sekä uudenlaista organisatorista ajattelua, jossa asiakas nähdään keskiössä ja työtä ajatellaan oman osaamissektorin ulkopuolelta. Siinä esihenkilön rooli mahdollistajana on tärkeä.   On kuitenkin asioita, joita jokainen äitiysneuvolan työntekijä voi tehdä, vaikka selkeät toimintapolut tällä hetkellä puuttuisivatkin. Jo alkuraskauden käynnillä kaikilta odottajilta tulisi kysyä, onko ollut virtsan- tai ulosteenkarkailuoireita. Inkontinenssi on sensitiivinen aihe, ja asiakkaalla voi olla vaikeuksia ottaa asia itse puheeksi. Vaikka oireita ei olisi ollut, kysymys viestittää, että raskauteen voi liittyä tämänkaltaisia oireita ja niistä on lupa puhua neuvolassa. Lisäksi jokaiselle voi kertoa, miten inkontinenssia voidaan pyrkiä ennaltaehkäisemään lantionpohjaa vahvistavilla harjoituksilla. Toisilla taas lantionpohja saattaa olla jatkuvasti jännittyneessä tilassa, jolloin sen rentouttaminen on tärkeää. Tietoa on hyvä antaa, vaikka asiakkaalla ei olisi oireita. Ennaltaehkäisy on vaikuttavinta tässäkin asiassa.    Terveydenhoitajan ja lääkärin koulutukseen ei juurikaan sisälly lantionpohjaan liittyviä asioita. Tarvitaan lantionpohjan toimintaan perehtyneen fysioterapeutin osaamista. Monista neuvoloista tämä puuttuu kokonaan.  Neuvoloissa on usein kirjallista materiaalia ohjauksen tueksi. Odottajilla voi olla hyvin erilaiset lähtötiedot aiheesta, jolloin on tärkeä tunnistaa ne raskaana olevat, jotka tarvitsevat enemmän tukea ja tietoa.   Lopuksi Ajattelen, että neuvolassa olisi oltava kokonaisvaltainen ennaltaehkäisevä näkökulma, jolloin kaikilta kävijöiltä kysytään kontinenssiterveyteen liittyvistä asioista. Äitiysneuvoloiden toimintaa tulisi kehittää niin, että yhteistyötä voidaan tehdä yli ammattirajojen ja lantionpohjan oireille olisi selkeät hoitopolut.     YDINASIAT  Inkontinenssioireiden ilmaantuminen on yleistä. Synnyttäneen tulisi kuitenkin saada apua oireisiin eikä jäädä niiden kanssa yksin. Moniammatillinen yhteistyö on avainasemassa inkontinenssin ehkäisyssä ja hoidossa.  Jokaisella ammattilaisella on mahdollisuus vaikuttaa synnyttäjien kontinenssiterveyteen kysymällä, kuuntelemalla ja antamalla tietoa. Äidit ansaitsevat tulla kuulluiksi ja autetuiksi.