Hakutulokset

Henna Karjalainen ja Eeva Lehtinen ovat ammattilaisia, joilla on pitkä kokemus lasten ja perheiden auttamisesta. Inkotuen ammattilaiswebinaarissa 12.5. he kertovat lasten rakon ja suolen toiminnallisista pulmista. Henna on sairaanhoitaja ja uroterapeutti, joka on koko työuransa työskennellyt lasten osastoilla ja poliklinikoilla enimmäkseen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella. Eeva työskentelee fysioterapeuttina erikoissairaanhoidossa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa lasten ja aikuisten lantionpohjan toimintahäiriöiden poliklinikalla. Molemmat tekevät työtä myös ammatinharjoittajina. Apua ja helpotusta koko perheelle Fysioterapeutti Eeva Lehtisen mukaan kastelu- ja ummetusvaivat ovat voineet kuormittaa lasta ja perhettä jo pitkään ennen vastaanotolle tulemista. Sekä Eeva että Henna kohtaavat työssään lapsia, joilla on erilaisia rakon tai suolen toiminnan häiriöitä esimerkiksi kastelua tai ummetusta. Vastaanotolla autetaan koko perhettä. -Tyypillisesti uroterapian vastaanotolleni tulee 5–6-vuotias kastelija tai ummettaja, jolla on ollut oireilua jo vuosia ilman riittävää apua, Henna kertoo. Hennan mukaan vastaanotolla käy 4–17-vuotiaita lapsia ja nuoria, mutta erityisesti lapsen lähestyessä kouluikää herää huoli sekä kotona että varhaiskasvatuksessa wc-asioiden sujumisesta. Eeva kokee, että vaivat liittyvät monesti juuri suolen toiminnan haasteisiin. - Usein tilanne on jatkunut jo pitkään hankalana ja on kuormittanut niin lasta kuin koko hänen lähiympäristöään. Lasten pissa- ja kakkapulmat hävettävät turhaan Sairaanhoitaja, uroterapeutti Henna Karjalainen kertoo lasten pissa- ja kakkapulmien olevan hyvin yleisiä Henna mainitsee lasten pissa- ja kakkapulmien olevan hyvin yleisiä. Ongelmat ovat hoidettavissa ja mitä nopeammin niihin tartutaan, sitä helpommin ne ratkeavat. Kaikki lapsia kohtaavat ammattilaiset ja arjessa mukana olevat aikuiset voivat auttaa wc-asioiden sujuvoittamisessa. Eeva lisää, että aiheen ympärillä liittyvästä häpeästä ja nolostelusta pitäisi päästä eroon. - Jokaisen lapsen ja nuoren kuuluisi saada iloita omasta, erityisestä kehostaan ilman häpeää ja piilottelua. Tervetuloa kuuntelemaan Eevaa ja Hennaa 12.5.2026 klo 14:30-15:30 Inkotuen järjestämään ammattilaiswebinaariin! Webinaarissa myös Pedihealth esittelee lasten yökasteluun suunnattuja tuotteitaan. Webinaariin pääset ilmoittautumaan tästä Tilaisuus on järjestetty yhdessä LaPisKa ry:n ja Pedihealthin kanssa. LaPisKan toiminta on suunnattu hoitotyön ammattilaisille, lantionpohjan fysioterapeuteiille ja muille ammattilaisille, jotka työskentelevät lasten sekä toiminnallisten että elimellisten rakon ja suolen pulmien kanssa. Koulutustarjontaa suunnitellaan jäsenten toiveita kuunnellen. Lisätietoa löytyy lapiska.fi -sivustolta sekä instagramista ja facebookista.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestö SOSTE järjestää kaikille avoimen mielenosoituksen sote-järjestöleikkauksia vastaan Helsingissä tiistaina 21.4. Kutsumme yhteislähtöön kaikki Finnilcon jäsenet, aktiivit ja vapaaehtoiset sekä toiminnasta kiinnostuneet! Suomen hallitus on jo päättänyt leikata sote-järjestöiltä 140 miljoonaa euroa eli lähes 40 prosenttia valtionavustuksista. Tulevassa kehysriihessä sakset osoittavat taas järjestöjen suuntaan. Sote-järjestöihin kohdistuvat leikkaukset vaikuttavat siihen, millaista tukea ja apua ihmiset saavat ja millaiset mahdollisuudet kansalaisilla on saada äänensä kuuluviin ja osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Haluamme puolustaa elävää kansalaisyhteiskuntaa ja kaikkia niitä ihmisiä, jotka saavat apua ja tukea sosiaali- ja terveysjärjestöiltä. Haluamme torjua uudet leikkaukset sote-järjestöjen avustuksiin. Kerrotaan yhdessä, miksi järjestöjen rahoitus on yhteiskunnan kohtalonkysymys! Mielenosoituksessa on mukana Finnilcon toimiston edustaja, joka kerää halukkaat osallistujat yhteen ennen mielenosoitukseen liittymistä. Kokoontumispaikka ja -aika tiedotetaan lähempänä mielenosoitusta heille, jotka ovat ilmoittaneet kiinnostuksensa Finnilcon järjestämään yhteislähtöön tällä lomakkeella . Tervetuloa mukaan puolustamaan kansalaisyhteiskuntaa!

Vuoden 2025 avannepäivän tapahtumassa avannehoitaja Lena Enges-Kettu Vaasan keskussairaalasta kertoi avannetyypeistä ja yleisimmistä haasteista avanteen kanssa. Tämä artikkeli pohjautuu luennon sisältöön. Teksti on alun perin julkaistu Finnilco-lehdessä 4/2025. Teksti: Aino Hokkanen Kuvat: Canva, Lena Enges-ketun kotialbumi, Aino Hokkanen Avanteeseen tottuminen voi viedä paljon aikaa, ja sopeutumisen kannalta oleellista on löytää itselle sopivat tuotteet. Haasteet eivät ole harvinaisia, Enges-Ketun mukaan jopa 70 prosentilla leikatuista on jossain kohtaa ongelmia avanteen tai tuotteiden kanssa. Haasteet voivat vaikuttaa elämänlaatuun sekä vaikeuttaa arkea, sosiaalisia suhteita ja seksuaalisuuden toteuttamista. Monipuolisia hoitokeinoja on kuitenkin saatavilla. Tutkimus osoittaa, että avannehoitajilla on tärkeä rooli avun tarjoamisessa. – Me hoitajat pyrimme auttamaan leikattua niin, ettei ihan joka hetkessä tarvitsisi ajatella avannetta ja pussia. Ettei elämä pyörisi vain avanteen ympärillä. Paksusuoliavanne tehdään vasemmalle Tavallinen paksusuoliavanne tehdään vasemmalle puolelle napaa alavatsalle. Uloste voi olla ensin olla löysää, mutta kiinteytyy alun jälkeen. Moni paksusuoliavanneleikattu käyttää kaksiosaisia, suljettavia avannepusseja. Osa paksusuoliavanteista on transversostoomia. Paksusuolitransversostoomat ovat usein lenkkiavanteita, eli suolen molemmat päät on tuotu iholle. Ne tehdään paljon korkeammalle, navan ylle. Uloste on löysää ja voi ärsyttää ihoa. Näiden kanssa moni käyttää tyhjennettäviä pusseja. Jos paksusuoliavanteen kanssa tulee ummetusta, apuna voi käyttää tavallista ulostuslääkettä. Myös suolen huuhtelemista voi kokeilla, avannehoitajalta saa siihen ohjeet ja tarvikkeet. Jotta huuhtelu tuottaisi tulosta, sitä olisi hyvä tehdä säännöllisesti. – Paksusuoliavanteellisella voi myös olla jäljellä peräsuolen tuppi, joka voi aiheuttaa ongelmia. Myös sitä voi yrittää huuhdella vedellä säännöllisesti. Ohutsuoli- ja virtsa-avanteet tehdään oikealle alavatsalle Ohutsuoliavanne tehdään useimmiten oikealle alavatsalle, ja uloste on löysää sekä ihoa ärsyttävää. Useimmat ohutsuoliavanneleikatut käyttävät tyhjennettäviä pusseja. Jotkut ohutsuoliavanteet tuottavat suuria määriä ulostetta, ja sitä varten on olemassa isompia pusseja. Ohutsuoliavanneleikattu saattaa tarvita myös erillistä yöpussia. – Jos uloste on todella löysää, kannattaa kokeilla suun kautta otettavaa kuituvalmistetta, joka voi auttaa kiinteyttämään ulostetta. Avannetarvikeyrityksillä on myös valikoimassa avannepussin sisään laitettavia tuotteita, jotka kiinteyttävät ulostetta. Lisäksi monet ohutsuoliavanneleikatut käyttävät ripulilääkettä, joka auttaa kontrolloimaan ulosteen määrää. Ohutsuoliavanteellisilla nestetasapaino ja riittävä suolojen saanti on erityisen tärkeää. Jos saa vatsataudin tai suoli ei toimi, kannattaa melko matalalla kynnyksellä hakeutua sairaalaan. Virtsa-avanne tehdään ohutsuolen kappaleesta ja se sijoitetaan oikealle puolelle alavatsaa. Välillä suolen limakalvo voi erittää runsastakin suolilimaa virtsan joukkoon. Virtsa-avanneleikatun kannattaa huolehtia riittävästä juomisesta. – On myös tärkeää huolehtia, että iho pysyy puhtaana ja kuivana. Avannesidos on aina vaihdettava uuteen, jos virtsaa on päässyt pohjalevyn alle. Virtsa-avanteellisille on olemassa erityispusseja, jotka estävät virtsaa valumasta takaisin makuuasennossa. Öisin moni virtsa-avanneleikattu myös käyttää isompaa yöpussia. Avannehoitajat auttavat ja tukevat mahdollisten haasteiden kanssa. Lena Enges-Kettu on leikattujen apuna Vaasan yliopistollisessa sairaalassa. Avanteen sijainti valitaan huolella Kun avanneleikkausta suunnitellaan, on tärkeää valita avanteen paikka huolellisesti. Se helpottaa avanteen hoitoa ja ennaltaehkäisee muun muassa iho-ongelmia. Vaikka avanteelle olisi etukäteen löydetty hyvä paikka, haasteita voi tulla, esimerkiksi jos vatsan koko tai muoto muuttuu. Silloin sopivia tarvikkeita voi olla vaikea löytää. Nykyään sidosvalikoimissa on sekä suoria että kuperia pohjalevyjä, ja niistä sekä pehmeitä että kovia malleja. Monella on tarvetta pehmeälle kuperalle mallille, jos avanne on ihon tason alapuolella. – Pehmeä kupera sidos painaa ihoa avanteen ympärillä alaspäin siten, että avanne nousee paremmin esiin. Sopiva vaihtoväli ehkäisee ongelmia Yksiosaisessa avannesidoksessa pohjalevy ja pussi ovat valmiiksi yhdessä, kaksiosaisessa taas on erikseen levy ja pussi. Valikoimaa on runsaasti, ja alussa oikean sidoksen löytyminen voi viedä aikaa. – Meillä Vaasassa ollaan aika yksinkertaisia, eli käytämme paljon yksiosaisia, Lena naurahtaa. – Mutta ehdottomasti saa käyttää kaksiosaisiakin. Jos kaksiosaista sidosta vaihtaa liian usein, iho voi ärsyyntyä. – Itse suosittelen, että kaksiosainen sidos vaihdettaisiin noin kaksi kertaa viikossa. Jos sidosta toisaalta vaihtaa liian harvoin, haasteeksi tulee hygienia. Jos pystyy, onkin hyvä suihkutella välillä kokonaan ilman sidosta. Pussin suodattimen toiminta voi kärsiä, mikäli samaa sidosta pitää liian pitkään. Suodattimen tarkoitus on, että se päästäisi ulos ilmaa, muttei hajua. Epäkunnossa oleva suodatin ei päästä ilmaa ollenkaan ulos, ja pussista tulee ilmapallo. – Suodattimenkin takia kannattaa siis vaihtaa sidos ja pussi tarpeeksi usein. Ja jos jokin suodatinmalli ei toimi itsellä, kannattaa kokeilla toisen firman tuotetta. Joskus avannepussi voi liimautua ihoon kiinni ”pannukakuksi”. Tätä voi yrittää estää esimerkiksi pudottamalla pussin sisään tipan liukastavaa deodoranttia tai tavallista ruokaöljyä. Pussiin voi myös kokeilla puhaltaa hieman ilmaa ennen sen kiinnittämistä. Avannetuotteiden valikoima on nykyään laaja, eri yritykset tarjoavat paljon erilaisia vaihtoehtoja. Itselle parhaat tuotteet löytyvät usein testaamalla. Ihon ärsytykseen on monia hoitokeinoja Erityisesti ohutsuoliavanne-eritteen osuminen iholle voi aiheuttaa ärsytystä iholle. Jos sidos vuotaa, avannehoitaja voi neuvoa tiivisterenkaiden tai -pastan sekä ihonsuojasuihkeen käyttöön. Avannehoitajan vastaanotolla voidaan myös tutkia, paljastuuko syy vuodoille esimerkiksi jossakin tietyssä asennossa. – Jos iho voi todella huonosti, suosittelemme metyleenisineä. Sitä voi hakea hoitajalta. Joskus avanteelle voi tulla granuloomia eli syylämäistä hyvälaatuista liikakasvua. Avuksi voi hakea laapistustikkuja, joilla hoitamalla nupuista tulee harmaita ja ne kuivuvat pois. – Jos granuloomat ovat suuria ja niitä on paljon, voidaan tarvita Argon-hoitoa tai diatermiaa eli lämpöhoitoa. Avanteen alue on hyvä ajaa karvoista säännöllisesti, jottei tule karvatupentulehdusta. Jos tulehdukseen on taipumusta, voi olla hyvä käyttää ihonsuojapyyhkeitä tai spraytä. Avanteen ympäristön haavaumat kannattaa käydä näyttämässä. Painehaavoja voi tulla, jos avanteeseen kohdistuu painetta sekä ulkoa että sisältä – eli esimerkiksi jos on tyrä, ja käyttää kovia kuperia sidoksia sekä avannevyötä. Tällöin vaihtaminen pehmeämpään sidokseen auttaa. Harvinainen ihotauti pyoderma gangrenosum taas aiheuttaa kivuliaita ja vaikeahoitoisia haavaumia. Pyoderma-epäilyissä on syytä kääntyä ihotautilääkärin puoleen. Tyrää ja prolapsia harvemmin leikataan Tyrä on avanneleikatuilla valitettavan yleinen haaste. Se ei ole vaarallinen, muttei myöskään mukava. – Jos tyrä on haasteena, niin voi varata ajan avannehoitajalle ja kokeilla tyrävyötä. Tyrän myötä avanteen aukko voi työntyä ulospäin ja ihoreikä venyä. Silloin on tärkeää leikata tarpeeksi iso reikä pohjalevyyn ihoreiän mukaisesti. On myös olemassa tyrää ajatellen suunniteltuja sidoksia. – Joskus tyrä voi olla todella paha, vatsaan voi sattua eikä suoli välttämättä toimi. Silloin on hyvä hakeutua sairaalaan. Myöskään prolapsi eli avanteen ulostyöntyminen ei ole vakavaa. Prolapsi tulee tavallisimmin heille, joilla on poikittaisesta paksusuolesta tehty lenkkiavanne. Jos avanne työntyy ulos, sitä voi itse kokeilla työntää takaisin. Silloin tulee maata sängyllä selällään jalat koukussa ja rentouttaa vatsa. Kylmällä kääreellä voi sitten yrittää painaa suolta sisään. Aina suolta ei onnistu työntämään takaisin itse, ja moni tuleekin prolapsin kanssa päivystykseen. Jos avanne on turvonnut nestetäyteiseksi, lääkäri voi laittaa avanteelle sokeria, joka auttaa turvotukseen. Suoli on sitten helpompi työntää takaisin. – Monelle on ollut hyötyä joustavasta avannevyöstä. Eli jos on taipumusta prolapsiin, kannattaa hakea vyö hoitajalta avuksi. Prolapsi leikataan yleensä vain, jos se on erityisen vaikea tai avanne muuttuu harmaaksi tai mustaksi. Ulostyöntymisen ohella avanne voi myös ahtautua. Ahtautunutta avannetta eli stenoosia voidaan ohjata dilatoimaan eli laajentamaan sormella tai katetrilla, apuna voi käyttää geeliä. – Jos avanteen aukko on todella pieni, on erityisen tärkeää löytää sopiva sidos. Usein pieni reikä on tuotteessa valmiiksi, ja levyksi tarvitsee sitten hieman kovemman ja kuperan mallin. Finnilco ylläpitää listaa Suomen sairaaloissa ja terveyskeskuksissa toimivista avannepoliklinikoista osoitteessa www.finnilco.fi/avannepoliklinika t Klinikoilla työskentelee mm. avannehoitajia ja uroterapeutteja, jotka tarjoavat apua sekä lähivastaanotoilla että puhelimitse. Avannepäivän luentojen tallenteet suomeksi tekstitettyinä löydät verkkosivuiltamme osoitteesta www.finnilco.fi/tallenteet

Juttu on ilmestynyt alunperin Finnilco-lehdessä numero 3/2020. Juttu on päivitetty helmikuussa 2026. Suolitukosoireiden ilmaantuessa kannattaa lähteä herkästi ensiapuun. TEKSTI SIRI MARKULA, ILONA HELAVIRTA KUVA PEXELS Mansikat, porkkanat, pähkinät, pihvi. Yksi avanne- ja vastaavasti leikattujen painajaisista on suolitukos, joka voi viedä herkästi sairaalaan. Siksi monet pyrkivät välttämään ruokia, jotka aiheuttavat helposti tukoksen, ja pureskelemaan ruuan hyvin. Yleisin syy tukoksiin ei kuitenkaan löydy varsinaisesti ruuista, vaan kiinnikkeistä, sanoo gastrokirurgi Ilona Helavirta Tampereen yliopistollisesta keskussairaalasta TAYSista. − Kiinnikkeet aiheuttavat suurimman osan ohutsuolen suolitukoksista, sanoo Helavirta. Kiinnike saattaa painaa suolta ja kaventaa sen niin, ettei suolen läpi kulje enää mikään. Paksusuolitukoksia kiinnikkeet aiheuttavat harvoin. Helavirta kertoo, että tähystyskirurgian yleistymisen myötä kiinnikkeitä muodostuu leikkauksissa vähemmän. Nykyisin myös moni päivystystoimenpide tehdään tähystyskirurgisesti. Tästä huolimatta kiinnikkeet ovat pysyneet suolitukosten yleisimpänä syynä. Muita syitä voivat olla esimerkiksi kureutuneet tyrät ja suoliston kasvaimet. Tukoksen pääoireet ovat oksentelu ja vatsan turpoaminen. Mitä ylempänä eli lähempänä suuta tukos suolessa on, sitä aikaisemmin oksentelu alkaa. Jos taas tukos on alempana suolessa eli lähempänä mahdollista peräaukkoa tai avannetta, sitä myöhäisempi oire oksentelu on, ja vatsa turpoaa ensin. Myös mitä matalammalla tukos on, sitä ulosteenomaisempaa oksentelu voi olla. Vatsakipu on usein lievää ja luonteeltaan aaltomaista. − Kova tai koveneva kipu, joka muuttuu aaltoilevasta jatkuvaksi, voi olla merkki suolen osan verenkierron vaarantumisesta, jolloin leikkausta harkitaan herkemmin, Helavirta sanoo. Tukostilanteessa ei kannata syödä tai juoda mitään Avanneleikattujen vertaisryhmässä monet ovat kertoneet, että Coca-Colan juominen auttaa ainakin lievien tukosten aukaisemiseen. Helavirta ei osaa sanoa, mihin tämä perustuu, ja muistuttaa, että kolajuoma ei ole virallinen hoitokeino. Hänen mukaansa tukostilanteessa ei kannata syödä tai juoda mitään. Jos epäilee suolitukosta ja on siihen sopivia oireita kuten oksentelua, Helavirta suosittelee lähtemään ensiapuun mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Jos kyseessä on tukos, neste seisoo suolessa tai se oksennetaan ulos, jolloin uhkana ovat kuivuma sekä veren suola-arvojen heittely. Lääkärit ja avannehoitajat saattavat tuseerata avanteen eli kokeilla sormella avanteen kautta vatsaontelon puolelle. Näin voidaan saada tietoa esimerkiksi suolikanavan koosta, reitin suoruudesta sekä mahdollisista suolikanavan kapeista kohdista. Tätä ei kannata lähteä kokeilemaan itse kotona. Sairaalassa tukosta voidaan hoitaa esimerkiksi nenämahaletkulla ja suonensisäisellä nesteytyksellä. Nenämahaletkun laittaminen voi tuntua ikävältä, mutta se helpottaa vointia, keventää suolen venytystä ja auttaa sitä palautumaan. Lisäksi nenämahaletkun avulla vältetään oksentaminen, ja siten ehkäistään myös riski saada oksennusta keuhkojen puolelle. Jos letku ei tuota nestettä ja kuvantamisissa näkyy, että mahalaukussa ja ohutsuolen alkuosassa ei ole paljon nestettä, voidaan letku ottaa hyödyttömänä pois. Jos tukoksia usein, voidaan leikkausta harkita Selvästi suurin osa kiinnikkeiden aiheuttamista suolitukoksista parantuu ilman leikkausta. Jos nenämahaletku ja nesteytys eivät kuitenkaan tepsi, yleensä viimeistään kolmen vuorokauden jälkeen aletaan harkita leikkausta. Tämä johtuu siitä, että suolenpuhkeaman riski kasvaa, jos suoleen kohdistuvaa painetta/ venytystä ei saada laukaistua. Jos herää epäily suolen strangulaatiosta eli suolen osan verenkiertovajauksesta, leikkaukseen voidaan päätyä pikaisella aikataululla, jotta suoli ei ehdi mennä kuolioon ja puhjeta. Kun tukos laukeaa ja suolen eteenpäin vievä liike palautuu, suolen sisältö kulkee taas. Tavanomaiseen ruokavalioon voi tällöin siirtyä voinnin mukaan. Jos tukos ei aukea kokonaan, vaan antaa oiretta silloin tällöin, tai jos potilaalla on tiedossa paljon kiinnikkeitä vatsaontelossa, kannattaa välttää isojen määrien syömistä kerralla ja mahdollisia hankalaksi tiedettyjä ruoka aineita. Jos tukoksia on usein ja kuvantamisessa nähdään selvä ongelmia aiheuttava kohta suolistossa, voidaan harkita leikkausta. Siihen lähdetään kuitenkin vain hyvin tarkasti harkiten, koska ohutsuolitukosten yleisin syy on kiinnikkeet, ja leikkaamalla voi syntyä lisää kiinnikkeitä. Kiinnikkeet ovat arpikudosta Kiinnike on vatsaonteloon leikkauksen jälkeen muodostuvaa arpikudosta. Kiinnike voi olla narumainen juoste, jonka alta suoli pujahtaa ja jää jumiin, tai se voi olla laajempi alue, joka liimaa suolia yhteen ja aiheuttaa esimerkiksi tiukkoja mutkia, joihin suolen sisältö jää jumiin. Kiinnike on siis suolen ulkopuolinen arpikudos, joka voi ahtauttaa suolikäytävää. Kiinnikkeitä syntyy, kun leikkauksessa kudoksia leikataan, jolloin niihin syntyy arpikudosta samaan tapaan kuin muuallakin ihmisen kehossa. Arpikudoksen kovuus ja määrä voivat vaihdella paljonkin eri ihmisillä. Vaikka kiinnikkeistä olisi jonkin verran haittaa, niitä ei kannata lähteä poistamaan leikkauksella, ellei syynä ole selvä tukos. Uudessa leikkauksessa syntyy aina uusia kiinnikkeitä ja mitä isompi toimenpide, sitä enemmän kiinnikkeitä muodostuu. Kiinnikkeisiin ei pysty itse vaikuttamaan esimerkiksi venytyksillä. Jos suolessa on kiinnikkeiden aiheuttamia ahtaita paikkoja, kannattaa välttää huonosti sulavia ja nestettä kerääviä ruokia ja pureskella ruoka hyvin.

Kuvassa Inkoblogin kirjoittaja Tuulia Lahtinen. Kuva: Tuulia Lahtinen Kirjoittaja Tuulia Lahtinen on terveydenhoitaja, terveystieteiden maisteri ja väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa terveystieteiden yksikössä. Väitöskirjan aiheena on raskaana olevien ja synnyttäneiden inkontinenssin ennaltaehkäisy ja hoito äitiysneuvolassa. Blogitekstissä on ajatuksia väitöskirjaan kerätystä haastatteluaineistosta .   Neuvolakäytännöt vaihtelevat    Olen päässyt tutkijan roolissa vierailemaan useissa äitiysneuvoloissa eri puolilla Suomea ja olen havainnut alueellisia eroja käytännöissä. Suomessa on olemassa kansallinen ohjeistus, jonka mukaan äitiysneuvolassa tulisi ennaltaehkäistä ja hoitaa sekä virtsa- että ulosteinkontinenssia. Inkontinenssi on raskaana olevilla ja synnyttäneillä yleistä, vaikka siitä puhutaan vähän. Virtsankarkailuoireita on tutkimuksen mukaan 33 %:lla ja ulosteenkarkailua 10 %:lla synnyttäneistä. Esimerkkejä kentältä: toimiva yhteistyö ja sen puute   Vierailin neuvolassa, jossa neuvolalääkäri, terveydenhoitaja ja fysioterapeutti työskentelivät kaikki saman käytävän varrella. Päivittäinen vuorovaikutus ja yhteistyö oli toimivaa . Odottajat ja synnyttäneet saivat ennaltaehkäisevää ohjausta lantionpohjan vaivoihin sekä hoitoa inkontinenssioireisiin. Lähetteitä erikoissairaanhoitoon tehtiin myös aina tarpeen mukaan. Ammattilaisista näkyi, että he työskentelivät päivittäin yhdessä - toisen kuuntelu ja yhteinen huumori välittyi haastatteluissa.   Oli myös toisenlaisia neuvoloita, joissa lääkärin vastaanotto oli eri rakennuksessa, eri puolella kaupunkia. Fysioterapeutteja ei tunnettu nimeltä tai heidän olemassaolostaan ei ollut varmuutta. Inkontinenssia otettiin vähemmän puheeksi odottajien kanssa.  Luulen, että yhtenä syynä puheeksi ottamattomuuteen saattaa olla epävarmuus jatkohoidosta. Voi tuntua hankalalta ottaa asiaa puheeksi, jos ei ole aivan varma, miten sen jälkeen toimitaan. Toimimaton hoitopolku voi osaltaan aiheuttaa asian jättämisen kokonaan huomiotta. Yksittäinen ammattilainen voi kokea hoidon jatkon olevan vastuullaan: koska itse on ottanut asia n puheeksi, niin itse se on myös ratkaistava. Ellei sitten ole osoittaa selvää jatkohoitopolkua .   Kuva: Wix Toimintatavat ja -kulttuuri mahdollistajina tai esteinä   Moniammatillinen yhteistyö on odottajan ja synnyttäneen etu. Yksittäinen neuvolan terveydenhoitaja tai lääkäri ei kuitenkaan voi fyysisille tiloille tai toimimattomille hoitopoluille mitään. Jotta rakenteita voidaan muuttaa, tarvitaan esihenkilöiden sitoutumista ja kiinnostusta sekä uudenlaista organisatorista ajattelua, jossa asiakas nähdään keskiössä ja työtä ajatellaan oman osaamissektorin ulkopuolelta. Siinä esihenkilön rooli mahdollistajana on tärkeä.   On kuitenkin asioita, joita jokainen äitiysneuvolan työntekijä voi tehdä, vaikka selkeät toimintapolut tällä hetkellä puuttuisivatkin. Jo alkuraskauden käynnillä kaikilta odottajilta tulisi kysyä, onko ollut virtsan- tai ulosteenkarkailuoireita. Inkontinenssi on sensitiivinen aihe, ja asiakkaalla voi olla vaikeuksia ottaa asia itse puheeksi. Vaikka oireita ei olisi ollut, kysymys viestittää, että raskauteen voi liittyä tämänkaltaisia oireita ja niistä on lupa puhua neuvolassa. Lisäksi jokaiselle voi kertoa, miten inkontinenssia voidaan pyrkiä ennaltaehkäisemään lantionpohjaa vahvistavilla harjoituksilla. Toisilla taas lantionpohja saattaa olla jatkuvasti jännittyneessä tilassa, jolloin sen rentouttaminen on tärkeää. Tietoa on hyvä antaa, vaikka asiakkaalla ei olisi oireita. Ennaltaehkäisy on vaikuttavinta tässäkin asiassa.    Terveydenhoitajan ja lääkärin koulutukseen ei juurikaan sisälly lantionpohjaan liittyviä asioita. Tarvitaan lantionpohjan toimintaan perehtyneen fysioterapeutin osaamista. Monista neuvoloista tämä puuttuu kokonaan.  Neuvoloissa on usein kirjallista materiaalia ohjauksen tueksi. Odottajilla voi olla hyvin erilaiset lähtötiedot aiheesta, jolloin on tärkeä tunnistaa ne raskaana olevat, jotka tarvitsevat enemmän tukea ja tietoa.   Lopuksi Ajattelen, että neuvolassa olisi oltava kokonaisvaltainen ennaltaehkäisevä näkökulma, jolloin kaikilta kävijöiltä kysytään kontinenssiterveyteen liittyvistä asioista. Äitiysneuvoloiden toimintaa tulisi kehittää niin, että yhteistyötä voidaan tehdä yli ammattirajojen ja lantionpohjan oireille olisi selkeät hoitopolut.     YDINASIAT  Inkontinenssioireiden ilmaantuminen on yleistä. Synnyttäneen tulisi kuitenkin saada apua oireisiin eikä jäädä niiden kanssa yksin. Moniammatillinen yhteistyö on avainasemassa inkontinenssin ehkäisyssä ja hoidossa.  Jokaisella ammattilaisella on mahdollisuus vaikuttaa synnyttäjien kontinenssiterveyteen kysymällä, kuuntelemalla ja antamalla tietoa. Äidit ansaitsevat tulla kuulluiksi ja autetuiksi.

Tutkimuksessa on tarkoitus kuvailla potilaiden kokemuksia resilienssistä ja minäpystyvyydestä noin vuosi suolistosyöpäleikkauksen jälkeen. Tutkimuksen osallistujiksi voivat hakeutua vähintään 18-vuotiaat henkilöt, jotka ovat saaneet suolistosyöpädiagnoosin noin vuosi sitten. Suolistosyöpä on yksi yleisimmistä syövistä maailmassa. Suomessa diagnosoidaan yli 4500 uutta suolistosyöpätapausta joka vuosi. Osalla ihmisistä on parempi kyky selvitä muuttuneista elämäntilanteista. Heillä on periksiantamattomuutta, uskoa omiin kykyihinsä ja tulevaisuuteen: heillä on hyvä resilienssi ja koettu minäpystyvyyden tunne. Resilienssi tarkoittaa omien voimavarojen sekä tarjolla olevien ulkoisten resurssien tunnistamista ja hyödyntämistä vaikeassa elämäntilanteessa. Koettu minäpystyvyys puolestaan tarkoittaa yksilön käsityksiä omasta selviytymiskyvystään tällaisessa tilanteessa. Minäpystyvyys on yhteydessä myös resilienssiin, sillä resilienssi edellyttää minäpystyvyyttä, joka puolestaan on yhteydessä potilaan omahoitotaitoihin. Sekä resilienssi että minäpystyvyys ovat yhteydessä parempaan elämänlaatuun. Tarkoituksena tutkimuksessa on kuvailla potilaiden kokemuksia resilienssistä ja minäpystyvyydestä noin vuosi suolistosyöpäleikkauksen jälkeen. Tutkimuksen osallistujiksi voivat hakeutua vähintään 18-vuotiaat henkilöt, jotka ovat saaneet suolistosyöpädiagnoosin noin vuosi sitten. Tutkimushaastattelut on tarkoitus toteuttaa alkuvuodesta 2026. Mikäli kiinnostuitte tutkimuksesta, pyydämme Teitä lähettämään yhteystietonne sähköpostitse tutkija Saija Sihvolalle lisäinformaation saamiseksi ja tutkimukseen osallistumista koskevaa suostumusprosessia varten. Ilmoittakaa tutkijalle lähettämässänne sähköpostiviestissä seuraavat henkilötietonne: kiinnostuksenne osallistua tutkimukseen nimenne kotiosoitteenne syntymäaikanne puhelinnumeronne sähköpostiosoitteenne Tarvitsemme näitä tietoja ainoastaan suostumusprosessiin, joka pyydetään Teiltä sähköisesti. Tutkimusaineistoon näitä henkilötietojanne ei talleteta. Suostumuksen jälkeen Teidän kanssanne sovitaan haastatteluajasta. Saija Sihvolan sähköpostiosoite: saija.sihvola@uef.fi Tutkimusryhmä: Terveystieteiden tohtori Saija Sihvola // Professori Tarja Kvist // Dosentti Lauri Kuosmanen // Professori Kirsi Honkalampi // Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos // Filosofinen tiedekunta, Kasvatustieteiden ja psykologian osasto

Artikkeli on alun perin ilmestynyt Finnilco-lehdessä 3/2025. Teksti: Aino Hokkanen Kuvat: Pixabay, Maia Pekin kotialbumi Suoliston ja virtsaelinten alueelle kohdistuvat suuret leikkaukset vaikuttavat monin tavoin leikatun arkeen. Kehon ja sen toimintojen muuttuminen voi vaikuttaa niin seksuaalisuuteen, minäkuvaan kuin parisuhteeseen. Apua leikkauksen jälkeisiin haasteisiin voi tuoda esimerkiksi lääkitys, apuvälineet tai seksuaaliterapia. Maia Pekki työskentelee Helsingin yliopistollisessa sairaalassa urologisena sairaanhoitajana ja seksuaaliterapeuttina. Hänellä on kokemusta erityisesti miespotilaista, ja siksi myös tässä artikkelissa keskitytään enemmän miesnäkökulmaan. Pekin mukaan seksuaalisuudesta keskusteleminen on melko luonnollista urologian osastolla, sillä siellä muutenkin hoidetaan intiimialueiden vaivoja. Moni potilas on jo tutkimuksiin hakeutuessaan voittanut häpeän, eikä enää ujostele seksuaalisuudesta puhumista. Osalla potilaista ei ole suuria odotuksia leikkauksen jälkeiselle elämälle, riittää että säilyy hengissä. Elämänlaadulliset seikat ovat kuitenkin varsin oleellisia, mikäli elämää saa jatkaa. Aina ei valitettavasti ole itsestään selvää, että vaikutuksia elämänlaatuun käytäisiin läpi ennen leikkausta. Hoitoneuvotteluissa on pitkään ollut tapana keskittyä paljolti siihen, että itse leikkaus onnistuu. – Meillä kuitenkin pidetään tosi tärkeänä, että tapamme kertoa leikkauksesta olisi myös elämänlaatuun liittyvä. On niin paljon asioita, mitkä vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin, Pekki toteaa. Itse diagnoosi on monille shokki – sen saadessaan ihminen usein käy tunteiden vuoristoradan läpi. Siinä hetkessä potilas ei välttämättä pysty sisäistämään kaikkea kerrottua tietoa. Pekin mukaan urologialla onkin pohdittu, milloin olisi oikea aika puhua seksuaalisuudesta. Hän on myös huomannut, että usein potilaat itse ottavat seksuaalisuuden puheeksi vasta myöhemmin leikkauksen jälkeen, kun suurin fyysinen toipuminen on takana. Osa potilaista taas haluaa puhua asiat perusteellisesti läpi ennen leikkausta. Pekin mukaan entistä useampi potilas myös uskaltaa itse kysyä urologilta seksuaalisuudesta, vaikka se olisi vaikeaa. Monen on kuitenkin helpointa tarttua ammattilaisen esittämään kysymykseen. – Koen, että kysyminen kuuluu meidän ammattilaisten rooliin. Pekin polilla seksuaalisuuteen liittyvistä asioista kysytään myös vanhemmilta ihmisiltä – seksuaalisuudella kun ei ole yläikärajaa. Erektiohermojen toipuminen vie aikaa Miessukupuolisilla suoliston ja virtsatie-elinten alueelle kohdistuvat leikkaukset vaikuttavat seksuaalisuuden näkökulmasta yleisimmin erektion toimintaan. Leikkauksen vaikutukset erektioon riippuvat siitä, miten laaja toimenpide on. Lääkärit pystyvät jossain määrin myös ennustamaan vaikutusten laajuutta. – Hermot toipuvat hitaasti. Vaikka niitä on varottu leikkauksen aikana, ne aina ottavat nokkiinsa siitä, että kudoksia venytetään ja häiritään, Pekki huomauttaa. Noin kahden vuoden päästä leikkauksesta voidaan sanoa, mikä on loppuelämän tilanne erektion suhteen. Jos erektiohermojen toiminta ei silloin ole palautunut, on harvinaista, että se enää palautuisi. Pekin mukaan palautumiseen vaikuttaa paljon myös se, mikä erektion kunto on ollut ennen leikkausta. Yli 60-vuotiailla pelkästään ikä voi aiheuttaa muutoksia erektiossa, sillä vanheneminen vaikuttaa verisuonistoon. Myös perussairaudet, kuten diabetes, verenpaine- ja sepelvaltimotauti vaikuttavat verisuoniin ja siten myös erektioon. – Toki tulokset ovat aina yksilöllisiä. Joskus hermojen toiminta ei palaudu, vaikka potilas olisi ollut perusterve ennen leikkausta. Vaikka hermot palautuisivat hiljalleen, leikkaus usein heikentää erektion voimakkuutta ainakin hetkellisesti. Yleisimmin erektiohäiriötä hoidetaan tablettilääkityksellä, johon voi pyytää reseptin lääkäriltä. – Siinä on tiettyjä rajoituksia, jos on vaikka sydäntapahtumia ollut menneisyydessä. Ja esimerkiksi nitroja ei saisi käyttää samaan aikaan, Pekki muistuttaa. Suun kautta otettavien lääkkeiden lisäksi on olemassa vahvempia erektiolääkkeitä, joita annetaan suoraan paisuvaiskudokseen. Hoitajat ohjaavat niiden käytön vastaanotolla, jotta se toteutuu turvallisesti. Haluja voi tyydyttää myös ilman erektiota Suurelle osalle miehistä erektio on merkittävä osa seksuaalisuutta, osa minäkuvaa. Pekin mukaan onkin hyvin ymmärrettävää, että erektion menetettyään sen myös haluaa saada takaisin. Silti leikkauksesta toipumisen jälkeen tärkeintä olisi pitää mieli avoimena. Myös, vaikka oma genitaalialue ei tuntuisi heti omalta ja esimerkiksi erektio ei toimisi halutulla tavalla. – Jos seksuaalisuuden toteuttaminen on itselle tärkeää, kannattaa etsiä myös uusia tapoja siihen. Se voi vaatia mielikuvitusta ja soveltamista. Pekki tietää, että toimintatapoja voi olla vaikeaa muuttaa, jos on tottunut tekemään asiat tietyllä tavalla. Leikkauksen jälkeen voi kuitenkin joutua tutkimaan uudelleen, mistä pitää ja mitä arvostaa. – On tärkeää tehdä asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Niin että keho muistaisi, miltä tuntuu kiihottua. Ettei odotettaisi kahta vuotta täyttä erektiota kokeilematta mitään. Silloin kehokin on ehtinyt mennä jonkinlaiseen horrokseen. Moni ei myöskään ole tullut ajatelleeksi, että erektion ja siemensyöksyn puuttuminen ei välttämättä tarkoita orgasmeista luopumista. Miehen on mahdollista saada orgasmi, vaikka erektiota ei olisi. – Monen mielestä ajatus on outo. Silti useat ovat kertoneet, että orgasmin voi saada ilman erektiotakin ja että ilman siemensyöksyä orgasmi voi tuntua jopa voimakkaammalta. Pekki kannustaa myös hyödyntämään itselle uusia erogeenisiä alueita seksuaalisen mielihyvän saamisessa. Erogeenisillä alueilla on paljon hermopäätteitä, ja ne ovat siksi erityisen herkkiä kosketukselle. Lisäksi Pekki muistuttaa, että seksuaalisuudessa aivot ovat yksi tärkeä erogeeninen alue. Mahdollisen kumppanin kanssa onkin tärkeää säilyttää keskusteluyhteys ja läheisyys. Silloin on helpompi yhdessä käyttää luovuutta ja etsiä keinoja toteuttaa seksuaalisuutta. Erektioproteesi ja apuvälineet vaihtoehtoina Mikäli penetraatio on itselle tärkeä osa seksiä, voidaan sen onnistumista tukea myös apuvälinein. Avustettu penetraatio voi auttaa tuomaan hyvää mieltä niin itselle kuin mahdolliselle kumppanille. Yksi vaihtoehto on vyötärölle seksin ajaksi kiinnitettävä tekopenis (strap-on). Markkinoilla on tarjolla myös onttoja vaihtoehtoja, joiden sisään oma penis laitetaan. Pekin mukaan hyvää oloa ja kiihotusta voi tuoda yksinkertaisesti se, että tekopeniksen avulla pääsee tekemään samaa liikettä, kuin oman erektiossa olevan peniksen kanssa tekisi. Mikäli erektio on itselle kriittisen tärkeä, lääkärin kanssa voi keskustella myös erektioproteesin mahdollisuudesta. Kaikissa tapauksissa proteesia ei valitettavasti pystytä asentamaan. Erektioproteesi on yleensä viimeinen vaihtoehto. Sitä kokeillaan vasta, jos lääkkeistä tai apuvälineistä ei ole hyötyä. – Erektioproteesia varten oma paisuvaiskudos tuhotaan. Siksi pitää olla testattuna, että lääkehoidolla ei ole tehoa, Pekki selittää. Erektioproteesi on kirurginen toimenpide. Siinä paisuvaisten tilalle laitetaan silikoniputket, vatsaonteloon nestesäiliö ja kivesten seudulle nappi. Kaikki nämä ovat ihon alla, mitään ei näy ulos. Nappia painamalla vatsaontelon säiliössä oleva neste menee putkiin, ja syntyy erektio. Uudestaan nappia painamalla neste menee takaisin säiliöön ja penis laskeutuu. Seksuaaliterapia on ratkaisukeskeistä ja asiakaslähtöistä HUSin urologian poliklinikan asiakkaat voivat halutessaan käydä viisi kertaa seksuaaliterapeutin vastaanotolla. Lääkäriltä ei tarvitse lähetettä, vaan ajan voi varata omalla soitolla. Suurin osa Pekin potilaista käy vastaanotolla kerran tai kahdesti, jotkut taas hyödyntävät kaikki viisi kertaa. Osa haluaa tulla käynneille tiheään tahtiin, osa ripottelee niitä pitkin asiointijaksoa. – Ihmisistä huomaa, että useamman käyntikerran jälkeen he rentoutuvat, ja on helpompi puhua. Seksuaaliterapia on ratkaisukeskeistä, ja vastaanotolla keskitytään usein siihen, millaisia haasteita asiakkaalla on, ja miten niitä haluttaisiin ratkaista. – Esimerkiksi syöpäsairauden hoidon akuuttivaiheessa terapia on aika käytännönläheistä. Annetaan apua toiminnalliseen puoleen, mutta myös jutellaan, Pekki kertoo. Jonkin verran puhutaan myös menneestä, esimerkiksi lapsuuden kokemusten ja parisuhteiden vaikutuksista seksuaalisuuteen. Pääosin keskitytään kuitenkin tulevaisuuteen. Monesti apu on henkistä tukea sairastumisen kanssa. Läpi käydään sairastumisen kriisiin liittyviä menetyksen tunteita, kehon muutoksia ja mahdollisia huolia. Leikkauksen jälkeiset muutokset voivat herättää pettymystä ja jopa vihaa, varsinkin jos niiden laajuudesta ei etukäteen ole kerrottu. – Voidaan puhua menetetyn elimen surutyöstä. Menetyksen tunnetta voi kokea mistä vain kehon osasta, joka on poistettu tai jota on muutettu. Moni avanneleikattu vastaavasti pohtii, kelpaako toiselle ihmiselle avanteen kanssa, ja missä vaiheessa siitä pitäisi kertoa. – Sitten tajutaan, että totta kai mä kelpaan. Rohkaistutaan ja aletaan deittailemaan, mutta silti edelleen pohditaan omaa riittävyyttä. Parisuhde voimavarana Seksuaaliterapeutin vastaanotolle voi tulla myös puolison kanssa. Pekin mukaan puolison osallistuminen on merkki siitä, että suhteessa on osattu kommunikoida haasteista. Silloin niiden ratkaisu on yhteisellä agendalla, ei vain toisen osapuolen taakkana. – Keskustelu ylipäätään on tärkein tukimuoto, mitä kumppanit voivat toisilleen antaa. Olennaista on puhua yhdessä läpi, missä mennään ja miten jatketaan. Esimerkiksi sairauden hoidon akuutissa vaiheessa ja ennen suurta leikkausta seksihalut voivat olla olemattomat, mikä on todella ymmärrettävää. Haaste onkin Pekin mukaan siinä, jos leikkauksen jälkeen kaikkea läheisyyttä aletaan välttämään. Miehet eivät joskus uskalla lähestyä kumppania ollenkaan, jos erektio ei toimi kunnolla. Samaan aikaan kumppani voi toivoa perusläheisyyttä muttei uskalla hakea sitä, koska ei halua toisen olettavan, että läheisyyden pitäisi johtaa seksiin. Jos arkiläheisyys sitten vähenee, vaikeutuu intiimiys entisestään. Pekin mukaan onkin hyvä sopia yhdessä, millainen intiimiyden taso kummallekin osapuolelle sopii missäkin vaiheessa. Kun takana on diagnoosi, hoidot ja mahdollisesti pitkä sairaalareissu, intiimiys voi olla pelottavaa, vaikka vierellä olisi tuttu ja turvallinen kumppani. – Silloin voi mennä vaikka vaatteet päällä vierekkäin makaamaan, pitää kädestä kiinni ja antaa pienet pusut, Pekki vinkkaa. Maia Pekki Maia Pekki työskentelee Helsingin yliopistollisessa sairaalassa urologisena sairaanhoitajana ja seksuaaliterapeuttina. HUSin Meilahden urologian poliklinikalla seksuaalineuvojalle oli tarvetta, ja Pekki sai tehtävään koulutuksen työnantajaltaan. Oman kiinnostuksen myötä hän kouluttautui myös seksuaaliterapeutiksi. Pekin perustamaa seksuaaliterapeutin vastaanottoa on nyt pyöritetty kolme vuotta. Tiimissä on hänen lisäkseen kaksi muuta ammattilaista. Pekin mukaan tärkeintä hänen työssään on kohtaaminen ja uskallus puhua intiimeistäkin vaivoista. On palkitsevaa, kun saa kuunnella ihmisten tarinoita ja olla avuksi. Pekki kannustaa ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon, jos itsellä on seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä tai haasteita. Maia Pekki kannustaa ihmisiä ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon, jos itsellä on seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä tai haasteita.

Sopivat suojat, varmat vaipat? - etätietoilta avaa Inkotuen kevään 2026. Inkontinenssisuojista eri tilanteisiin kertoo asiantuntijasairaanhoitaja, uroterapeutti Mira Inkinen.   ​Mira Inkisellä on pitkä kokemus sekä virtsa- että ulosteinkontinenssipotilaista. Hän kertoo hoitotarvikejakelujen toiminnasta ja niitä säätelevistä asetuksista sekä sopivien suojien valitsemisesta inkontinenssin hoidossa.  Miralle voi esittää kysymyksiä joko jo ennalta nimettömästi tilaisuuden ilmoittautumislomakkeella, tai Zoomissa alustuksen päätteeksi joko Zoomin chatissä tai avaamalla keskusteluyhteyden. Osallistujille lähetetään linkki ja tarkempia ohjeita viimeistään samana päivänä. Inkotuen Kuura ja Ulla neuvovat myös puhelimitse jo ennalta, jos Zoom ei ole entuudestaan tuttu.​  Maksuttomaan etätilaisuuteen ovat tervetulleita niin ihmiset, joilla on ulosteen karkailua kuin läheiset ja ammattilaiset.  Ilmoittautuminen päättyy maanantaina 19.1. klo 19.   ​ P ääset ilmoittautumislomakkeeseen tästä

Onko sinulla oma kokemus avanne- tai J-pussileikkauksesta tai arjesta ulosteen karkailun kanssa? Oletko jo sinut oman kokemuksesi kanssa, ja haluaisit kuunnella ja tukea heitä, joille asia tuntuu uudelta tai vaikealta? Jos tunnistit yllä kuvatuista tilanteista itsesi, olisit erinomainen hakija Finnilcon järjestämään vertaistukihenkilökoulutukseen! Finnilco järjestää maalis-huhtikuussa 2026 verkkovälitteisen koulutuksen heille, jotka haluaisivat toimia vertaistukihenkilönä avanne- ja vastaavasti leikatuille tai anaali-inkontinenssipotilaille. Koulutukseen sisältyy luentoja ja keskusteluja etäyhteyden välityksellä sekä itsenäisiä tehtäviä. Luennot ja keskustelut toteutetaan Microsoft Teams -alustalla, ja lisäksi koulutuksessa hyödynnetään Finnilcon omaa Oivallus-verkkokoulutusalustaa.   Koulutuksen aikataulu ja ohjelma*  Koulutus sisältää viisi yhteistä koulutustapaamista. Neljä ensimmäistä ovat tiistai-iltoja, mutta näistä poiketen viimeinen kerta on torstai.  Näiden lisäksi koulutukseen sisältyy muutamia itsenäisiä tehtäviä.   Tiistai 10.3. klo 17-19:00. Tutustuminen. Mitä vertaistukihenkilönä oleminen tarkoittaa? Vertaistukihenkilön rooli, vuorovaikutus ja etiikka.   Tiistai 17.3. klo 17-19:30.  Kriisissä olevan kohtaaminen. Luento ja keskustelua. Huom. Hieman pidempi kerta.  Tiistai 24.3. klo 17-19:00.  Kohtaamiset ja toiminta käytännössä. Pohditaan esimerkkitilanteita.   Tiistai 31.3. klo 17-19:30.   Tunnesäätely ja tukihenkilön oma jaksaminen. Luento ja keskustelua. Huom. Hieman pidempi kerta.   Torstai 9.4. klo 17-19:00  Sairaalayhteistyö, mistä tilaukset tulevat. Koulutuksen päätös.   *Ohjelmamuutokset ovat mahdollisia.  Koulutukseen hakeutuminen  Koulutuksen osallistujat valitaan hakemusten ja haastattelujen pohjalta. Haastateltavat valitaan hakemuksen perusteella – täytäthän hakulomakkeen siis ajatuksella. Haastatteluja voidaan tehdä jo hakuaikana. Huomaathan, että voidaksesi toimia tukihenkilönä, sinun on oltava jonkin Finnilcon jäsenyhdistyksen jäsen tai Finnilcon henkilöjäsen.  Voit hakea mukaan täyttämällä t ämän sähköisen lomakkeen . Viimeinen hakupäivä on 25.1. Mikäli koulutuksesta tai siihen osallistumisesta herää kysyttävää, voit olla yhteydessä Finnilcon vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Hanna Kemppaiseen, puh. 050 576 6546 (myös WhatsApp) tai hanna.kemppainen@finnilco.fi .

Itä-Suomen yliopistossa tehdään kyselytutkimusta siitä, mitkä lääketieteellisten tutkimustoimenpiteiden riskit ovat oleellisia kertoa tutkittaville henkilöille, ja mitkä tekijät vaikuttavat näkemyksiin siitä, mitä tutkittaville henkilöille tulisi kertoa.  Tutkimus koostuu kyselylomakkeen täyttämisestä. Lomakkeen ensimmäisellä sivulla on tutkimustiedote, jossa kerrotaan tarkemmin tutkimuksesta ja siihen osallistumisesta. Kyselyn täyttäminen kestää noin 20–30 minuuttia. Kysely on auki 15.6.2024 saakka. Pääset täyttämään kyselyn seuraavasta linkistä tai alla olevan QR-koodin kautta:  https://q.surveypal.com/Riskitutkimus2024    Tutustu halutessasi myös tutkimuksen saatekirjeeseen:

Inkotuen anaali-inkontinenssin hoitoa ja hoitotarvikkeita käsittelevien etätietoiltojen tallenteet ovat nyt vapaasti katsottavissa Inkotuen Tietoa ja materiaalia -sivustolla. Joulukuun ajan tarjolla on myös hoitotarvikeyritysten käytännönläheisiä esittelyjä.   Syksyn 2025 etätietoiltojen tallenteet tarjoavat tietoa ulosteen ja suolikaasun karkailun hoidosta sekä sakraalineuromodulaatiosta yhtenä hoitomuotona.  Syyskuun tilaisuudessa asiantuntijahoitaja Liisa Larvus avasi anaali-inkontinenssin hoitokeinoja. Lisäksi hoitotarvikeyritykset Medfanet , Coloplast ja Wellspect esittelivät tuotteitaan, kuten anaalitamponeja ja suolihuuhtelulaitteistoja.  Marraskuun tilaisuudessa lantionpohjaterapeutti Sinikka Lahtinen kertoi sakraalineuromodulaatiosta – ihon alle asennettavasta laitteesta, joka säätelee hermotusta ja voi helpottaa anaali-inkontinenssia.  Kaikki esitykset ovat käytännönläheisiä ja hyödyllisiä niin oireista kärsiville ja heidän läheisilleen kuin terveydenhuollon ammattilaisille. Tallenteet auttavat ymmärtämään hoitovaihtoehtoja ja ohjaavat avun piiriin.  Tutustu pysyviin tallenteisiin ja joulukuun ajan hoitotarvike-esittelyihin Inkotuen sivuilla ! Hoitotarvike-esittelijät: Coloplast ,   Medfanet , Wellspect

Mitä on vapaaehtoistoiminta Finnilcolla? -infotilaisuus järjestetään etäyhteydellä Google Meet -alustalla tiistaina 16.12. klo 15 –15.30. Tilaisuus on kaikille avoin, lämpimästi tervetuloa mukaan! Keskusjärjestö Finnilco ja sen valtakunnalliset sekä paikalliset jäsenyhdistykset toimivat avanne- ja vastaavasti leikattujen sekä anaali-inkontinenssipotilaiden hyväksi. Finnilcon ja jäsenyhdistysten vertaistoiminta on pääasiallisesti vapaaehtoisten toteuttamaa, ja vapaaehtoisten panos onkin toiminnan kannalta korvaamattoman tärkeä. Vapaaehtoisena voit toimia itsellesi merkityksellisen asian hyväksi, saada uusia ystäviä ja oppia uusia taitoja. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa myös mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millaista vertaistuki- ja virkistystoimintaa yhdistyksissä järjestetään. Vapaaehtoisina Finnilcossa ja jäsenyhdistyksissä toimii enimmäkseen kohderyhmiimme kuuluvia ihmisiä, mutta heidän ohellaan esimerkiksi puolisot, ystävät ja muut läheiset ovat lämpimästi tervetulleita mukaan toimintaan. Tulevassa infotilaisuudessa Finnilcon vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Hanna Kemppainen kertoo, millaisia tehtäviä vapaaehtoiset keskusjärjestö Finnilcossa ja sen jäsenyhdistyksissä tekevät. Samalla saat tietoa siitä, millaista toimintaa Finnilco ja jäsenyhdistykset tarjoavat.   Tilaisuutta voit tulla kuuntelemaan ihan muuten vain ja tutustuaksesi toimintaan. Jos kuitenkin olet itse kiinnostunut vapaaehtoisena toimimisesta, voit jättää yhteydenottopyynnön tapahtuman ilmoittautumislomakkeella. Ilmoittaudu infotilaisuuteen täyttämällä tämä sähköinen lomake  viimeistään sunnuntaina 14.12.  Mitä? Maksuton infotilaisuus teemalla "Mitä on vapaaehtoistoiminta Finnilcossa?" Missä? Etäyhteydellä Google Meet -alustalla. Et tarvitse erillistä sovellusta tai tunnuksia osallistumiseen. Milloin? Tiistaina 16.12. klo 15 –15:30 Kenelle? Tilaisuus on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille.