Inkoblogi: Äitiysneuvoloista ja inkontinenssista
- 3 päivää sitten
- 2 min käytetty lukemiseen
Kirjoittaja Tuulia Lahtinen on terveydenhoitaja, terveystieteiden maisteri ja väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa terveystieteiden yksikössä. Väitöskirjan aiheena on raskaana olevien ja synnyttäneiden inkontinenssin ennaltaehkäisy ja hoito äitiysneuvolassa. Blogitekstissä on ajatuksia väitöskirjaan kerätystä haastatteluaineistosta.
Neuvolakäytännöt vaihtelevat
Olen päässyt tutkijan roolissa vierailemaan useissa äitiysneuvoloissa eri puolilla Suomea ja olen havainnut alueellisia eroja käytännöissä. Suomessa on olemassa kansallinen ohjeistus, jonka mukaan äitiysneuvolassa tulisi ennaltaehkäistä ja hoitaa sekä virtsa- että ulosteinkontinenssia. Inkontinenssi on raskaana olevilla ja synnyttäneillä
yleistä, vaikka siitä puhutaan vähän. Virtsankarkailuoireita on tutkimuksen
mukaan 33 %:lla ja ulosteenkarkailua 10 %:lla synnyttäneistä.
Esimerkkejä kentältä: toimiva yhteistyö ja sen puute
Vierailin neuvolassa, jossa neuvolalääkäri, terveydenhoitaja ja fysioterapeutti työskentelivät kaikki saman käytävän varrella. Päivittäinen vuorovaikutus ja yhteistyö oli toimivaa. Odottajat ja synnyttäneet saivat ennaltaehkäisevää ohjausta lantionpohjan vaivoihin sekä hoitoa inkontinenssioireisiin. Lähetteitä erikoissairaanhoitoon tehtiin myös aina tarpeen mukaan. Ammattilaisista näkyi, että he työskentelivät päivittäin yhdessä - toisen kuuntelu ja yhteinen huumori välittyi haastatteluissa.
Oli myös toisenlaisia neuvoloita, joissa lääkärin vastaanotto oli eri rakennuksessa, eri puolella kaupunkia. Fysioterapeutteja ei tunnettu nimeltä tai heidän olemassaolostaan ei ollut varmuutta. Inkontinenssia otettiin vähemmän puheeksi odottajien kanssa. Luulen, että yhtenä syynä puheeksi ottamattomuuteen saattaa olla epävarmuus jatkohoidosta. Voi tuntua hankalalta ottaa asiaa puheeksi, jos ei ole aivan varma, miten sen jälkeen toimitaan. Toimimaton hoitopolku voi osaltaan aiheuttaa asian jättämisen kokonaan huomiotta. Yksittäinen ammattilainen voi kokea hoidon jatkon olevan vastuullaan: koska itse on ottanut asian puheeksi, niin itse se on myös ratkaistava. Ellei sitten ole osoittaa selvää jatkohoitopolkua.
Toimintatavat ja -kulttuuri mahdollistajina tai esteinä
Moniammatillinen yhteistyö on odottajan ja synnyttäneen etu. Yksittäinen neuvolan terveydenhoitaja tai lääkäri ei kuitenkaan voi fyysisille tiloille tai toimimattomille hoitopoluille mitään. Jotta rakenteita voidaan muuttaa, tarvitaan esihenkilöiden sitoutumista ja kiinnostusta sekä uudenlaista organisatorista ajattelua, jossa asiakas nähdään keskiössä ja työtä ajatellaan oman osaamissektorin ulkopuolelta. Siinä esihenkilön rooli mahdollistajana on tärkeä.
On kuitenkin asioita, joita jokainen äitiysneuvolan työntekijä voi tehdä, vaikka selkeät toimintapolut tällä hetkellä puuttuisivatkin. Jo alkuraskauden käynnillä kaikilta odottajilta tulisi kysyä, onko ollut virtsan- tai ulosteenkarkailuoireita. Inkontinenssi on sensitiivinen aihe, ja asiakkaalla voi olla vaikeuksia ottaa asia itse puheeksi. Vaikka oireita ei olisi ollut, kysymys viestittää, että raskauteen voi liittyä tämänkaltaisia oireita ja niistä on lupa puhua neuvolassa. Lisäksi jokaiselle voi kertoa, miten inkontinenssia voidaan pyrkiä ennaltaehkäisemään lantionpohjaa vahvistavilla harjoituksilla. Toisilla taas lantionpohja saattaa olla jatkuvasti jännittyneessä tilassa, jolloin sen rentouttaminen on tärkeää. Tietoa on hyvä antaa, vaikka asiakkaalla ei olisi oireita. Ennaltaehkäisy on vaikuttavinta tässäkin asiassa.
Terveydenhoitajan ja lääkärin koulutukseen ei juurikaan sisälly lantionpohjaan liittyviä asioita. Tarvitaan lantionpohjan toimintaan perehtyneen fysioterapeutin osaamista. Monista neuvoloista tämä puuttuu kokonaan. Neuvoloissa on usein kirjallista materiaalia ohjauksen tueksi. Odottajilla voi olla hyvin erilaiset lähtötiedot aiheesta, jolloin on tärkeä tunnistaa ne raskaana olevat, jotka tarvitsevat enemmän tukea ja tietoa.
Lopuksi
Ajattelen, että neuvolassa olisi oltava kokonaisvaltainen ennaltaehkäisevä näkökulma, jolloin kaikilta kävijöiltä kysytään kontinenssiterveyteen liittyvistä asioista. Äitiysneuvoloiden toimintaa tulisi kehittää niin, että yhteistyötä voidaan tehdä yli ammattirajojen ja lantionpohjan oireille olisi selkeät hoitopolut.
YDINASIAT
Inkontinenssioireiden ilmaantuminen on yleistä. Synnyttäneen tulisi kuitenkin saada apua oireisiin eikä jäädä niiden kanssa yksin.
Moniammatillinen yhteistyö on avainasemassa inkontinenssin ehkäisyssä ja hoidossa.
Jokaisella ammattilaisella on mahdollisuus vaikuttaa synnyttäjien kontinenssiterveyteen kysymällä, kuuntelemalla ja antamalla tietoa.
Äidit ansaitsevat tulla kuulluiksi ja autetuiksi.
