Liikunta vakavasta sairaudesta ja vatsan alueen leikkauksesta toipumisen tukena

Säännöllinen liikkuminen tai liikunnan uudelleen aloittaminen voi tuntua haastavalta,

kun elämä on ollut sairastumisen takia myllerryksessä. Fysioterapeutti Terhi Pyykönen kertoo, miksi ja miten liikuntaa kannattaa ylläpitää myös vakavasta sairaudesta toipuessa ja vatsan alueen leikkauksen jälkeen. Artikkeli on alun perin ilmestynyt Finnilco-lehdessä 2/2026.

Teksti: Aino Hokkanen Kuvat: Canva, Kari Pyykönen

Kun ihminen sairastuu vakavasti, arjen kuormitus lisääntyy monella tavalla. Sairaalajaksot, toistuvat poliklinikkakäynnit ja hoidot voivat tehdä viikoista pirstaleisia, ja tuttujen rutiinien

ylläpitäminen hankaloituu.

– Esimerkiksi syöpähoitoihin voi liittyä uupumusta ja alentunutta rasituksen sietoa, mikä heikentää jaksamista. Sytostaatit voivat aiheuttaa pahoinvointia ja sädehoidot ihoreaktioita,

paljon syöpäpotilaiden kanssa työskennellyt fysioterapeutti Terhi Pyykönen kertoo.

Sairastuessa oma tilanne ja tulevaisuus herättävät monenlaisia ajatuksia ja tunteita: Toivunko tästä? Selviänkö hengissä? Onnistuvatko hoidot? Oireiden, tutkimusten ja suuren epävarmuuden

lomassa liikuntaan ei välttämättä ole voimavaroja tai aikaa.

Mikäli oma jaksaminen riittää, jonkinlaista liikuntaa olisi hyvä pitää mukana arjessa myös silloin, kun käy läpi vakavaan sairauteen liittyviä hoitoja. Liikunta tukee toimintakykyä ja auttaa ylläpitämään yleiskuntoa, jolloin hoitoja ei tarvitse keskeyttää.

Lisäksi säännöllinen, kevytkin liikunta voi auttaa jaksamaan hoitoihin liittyviä haittavaikutuksia.

– Vakava sairaus ja mahdollinen leikkaus kuormittavat sekä kehoa että mieltä. Sopivasti annosteltuna liikunta on lääkettä molemmille, Pyykönen toteaa.

Liikunnallisen rutiinin ylläpitäminen voi vähentää vakavasti sairastuneen unettomuutta

ja vahvistaa elämänhallinnan tunnetta. Tiedetään myös, että liikkuminen vähentää masennus- ja ahdistusoireita vaikeiden sairauksien aikana.

Tutkimuskatsausten mukaan liikunta voi tuoda helpotusta esimerkiksi tulehduksellisten

suolistosairauksien väsymysoireisiin ja parantaa IBD-potilaiden jaksamista ja psyykkistä hyvinvointia.

– Pienikin liike voi parantaa mielialaa, vähentää ahdistuksen tunteita tai sairauteen liittyvää stressiä.

Lisäksi säännöllinen, kevytkin liikunta voi auttaa jaksamaan hoitoihin liittyviä haittavaikutuksia. Jos liikuntaa saa pidettyä mukana arjessa, esimerkiksi syöpähoitojen haittavaikutukset, kuten pahoinvointi, uupumus ja neuropatia voivat jopa vähentyä.

Liikunnalla voidaan myös ehkäistä tulehduksellisten suolistosairauksien hoidossa käytettävien kortikosteroidien eli kortisonijohdannaisten haittavaikutuksia. Liikkuminen auttaa muun muassa parantamaan luuston kuntoa, kehon koostumusta ja lihaskuntoa.

Alkuun lempeää liikettä pienin annoksin

Leikkaushoitoa saaneilla liikunnan aloittamista voivat vaikeuttaa leikkauksen jälkioireet, kuten kipu, huimaus tai verenpaineen vaihtelut. Alkuun pääsemistä saattaa myös hidastaa epävarmuus siitä, miten liikkuminen kannattaa aloittaa.

– Moni pelkää esimerkiksi haavan repeytymistä, tyrän saamista ja kipujen pahenemista.

Toipilaana tuleekin erityisesti kiinnittää huomiota liikunnan turvallisuuteen ja omiin voimavaroihin, Pyykönen muistuttaa. Hän korostaa, että toipuminen ei ole kilpailu, vaan yksilöllinen prosessi.

– Jokainen toipuu omaan tahtiin. Sinä ja kehosi olette samassa tiimissä, ette vastustajina, Pyykönen toteaa lempeästi.

Lyhyempi ja säännöllinen harjoittelu on hyödyllisempää kuin harvoin tehdyt pitkät harjoitukset, Pyykönen lisää.

Akuuttivaiheessa heti leikkauksen jälkeen liikunnalliset tavoitteet ovat yksinkertaisia. Jos potilas pystyy kävelemään, harjoitellaan liikkeelle lähtöä ja pyritään saamaan hyvä pystyasento.

Sairaalassa ohjatut hengitysharjoitukset, verenkiertoelimistöä tukevat nilkkojen pumppaukset sekä rauhallinen kävely tukevat toipumista. Harjoituksia on hyvä tehdä lyhyissä jaksoissa useita kertoja päivässä.

Liikkeestä on hyötyä, sillä se parantaa aineenvaihduntaa, edistää verenkiertoa ja tukee kudosten parantumista. Kevyt, säännöllinen liike voi myös vähentää hermoston herkistymistä ja helpottaa kivunhallintaa. Hengitys- ja liikeharjoitukset puolestaan parantavat keuhkojen toimintaa.

– Kotiin päästyä on hyvä jatkaa liikkeellä olemista, mutta on tärkeää aloittaa pienin annoksin. Liikkeen tulee olla aluksi lempeää ja rytmittyä oman jaksamisen mukaan, Pyykönen muistuttaa.

Pyykönen ohjaa usein asiakkaitaan tekemään aluksi ”rengasmatkoja”, eli lyhyitä 5–10 minuutin kävelyjä, mikäli kävely on asiakkaalle mahdollinen laji. Matkoja voi toistaa oman jaksamisen mukaan.

Myös pyöräily on yleisesti turvallinen laji, mutta aloittaessa on hyvä olla maltillinen, varoa haava-aluetta ja välttää turhaa venytystä esimerkiksi avannealueelle. Kuntopyörällä on hyvä aloittaa, sillä se on vakaa eikä polkiessa tule yhtäkkisen pysähdyksen vaaraa. Jos istuminen on hankalaa

tai rasittaa haava-aluetta, Kickbike-potkupyörät voivat tarjota vaihtoehdon.

Pyykönen kannustaa kokeilemaan myös rauhallista kotijumppaa. Se voi sisältää esimerkiksi kevyitä nivelten liikkeitä, lihasten pumppaavia harjoituksia ja kevyttä venyttelyä. Myös tuolilta ylösnousuja voi tehdä pienissä sarjoissa.

– Lyhyempi ja säännöllinen harjoittelu on hyödyllisempää kuin harvoin tehdyt pitkät harjoitukset, Pyykönen lisää.

Kuormitusta kannattaa lisätä vähitellen

Leikkauksen jälkeisinä viikkoina tavoitteena on hiljalleen palauttaa peruskuntoa ja lihasvoimaa. Kevyt rasitus on usein sallittua, mutta leikkaava sairaala antaa yksityiskohtaiset ohjeet aloittamiseen.

– Aloittaessa tulee aina huomioida annetut yksilölliset rajoitukset. Liikunnan lisäämiseen on vaikea antaa yhtä ohjetta, sillä jokaisen paranemisprosessi on yksilöllinen, Pyykönen huomauttaa.

Pyykönen itse ohjaa asiakkaitaan kuuntelemaan omaa kehoaan ja lisäämään kuormitusta vähitellen. Liikuntahetken ja harjoitusten pituutta tai kestoa voi lisätä esimerkiksi viikoittain.

– Mahdollisia kipuja on tärkeä kunnioittaa. Pienet tuntemukset ja kivut ovat kuitenkin ihan normaaleja leikkauksen jälkeen, Pyykönen neuvoo.

Vatsalihaksiin kohdistuva harjoittelu aloitetaan asteittain rasitusta lisäten.

Usein ohje on, että normaaliin liikkumiseen voi palata kahdeksan viikkoa leikkauksen jälkeen. Ensimmäisten 6–8 viikon aikana on hyvä välttää raskaita nostoja ja liikkeitä, jotka aiheuttavat

kipua tai liiallista vatsan sisäistä painetta tai paineentunnetta vatsan ja mahdollisen avanteen alueelle.

Nostojen välttäminen antaa leikkaushaavalle ja kudoksille mahdollisuuden parantua rauhassa. Näin ennaltaehkäistään vatsa- ja nivustyrän syntyä. Kun leikkauksesta on kulunut kahdeksan

viikkoa, voimaharjoittelun voi ottaa osaksi viikko-ohjelmaa. Harjoittelu auttaa palauttamaan vatsan alueen lihasten hermotusta.

– Vatsalihaksiin kohdistuva harjoittelu aloitetaan asteittain rasitusta lisäten. Näin saadaan vatsalihaksista tukea, mikä osaltaan auttaa vähentämään esimerkiksi tyräriskiä, Pyykönen kertoo.

Leikkauksen jälkeen olisi myös tärkeä purkaa kehosta jännitystä, jota leikkausalueen ja kudoksen kivut voivat aiheuttaa. Hengitysharjoitusten lisäksi myös lannerangan kevyet kiertoliikkeet, hartioiden pyöritykset ja rintakehän avaavat liikkeet vähentävät jännitystä ja lisäävät kehoon

liikkuvuutta.

Leikkaushaavan parannuttua arpea kannattaa hoitaa hellävaraisella arpikäsittelyllä. Käsittelyohjeet saa sairaalasta ja ne löytyvät myös Terveyskylä-verkkosivustolta.

– Arpi tarvitsee liikettä tullakseen joustavaksi, joten kevyet liikkuvuusharjoitukset auttavat vähentämään arven kiristystä. On kuitenkin hyvä välttää äkillisiä ja voimakkaita venytyksiä leikkausalueella.

Jokaisella on yksilöllinen lähtötilanne

Pyykönen korostaa, että kaikilla meistä on erilainen lähtötilanne liikkumisen suhteen. Joku on voinut koko elämänsä harrastaa aktiivisesti liikuntaa, kun toinen on ollut kiinnostunut muista asioista.

Jo aiemmin paljon liikkunut ei välttämättä tarvitse erityistä tukea liikunnan aloittamiseen. Välillä tarve on ennemminkin maltille – että jaksaa ensin rauhassa palautua leikkauksesta ennen omiin rutiineihin palaamista.

– Jos taas liikunnallista rutiinia ei aiemmin ole ollut, ihminen tarvitsee tukea ja kannustusta. Tällöin aloitetaan rauhallisesti ja etsitään motivaatiota liikuntaan.

Pyykönen korostaa, että aloittaessa potilaan oma kokemus liikkumisesta on tärkeä. Tavoitteena on keskittyä liikkumisen tuomiin hyötyihin ja huomata liikunnan jälkeinen hyvä olo.

Jos aloittaminen tuntuu vaikealta, kannattaa alkuunpääsyä suunnitella huolellisesti ja hakea aloittamiseen tukea tarvittaessa.

– Näin voidaan voittaa pelko liikunnan aloittamista kohtaan, ehkäistä loukkaantumisia ja liikkua oman jaksamisen mukaan, Pyykönen toteaa.

Rutiinit vähentävät päätöksen teon vaikeutta

Pyykönen suosittelee yhdistämään liikunnan johonkin tiettyyn arjen hetkeen ja sitoutumaan rutiiniin. Rutiini helpottaa liikkumisen muuttumista tavaksi, mikä taas tukee kunnon pidempiaikaista paranemista. Aluksi rutiinit kannattaa muodostaa pienien, realististen tavoitteiden ympärille.

– Itsensä kanssa voi sopia esimerkiksi, että tekee tuolilta ylösnousuja aina ennen lounasta. Kannattaa myös pyrkiä ajoittamaan liikunta päivän parhaaseen vireystilan hetkeen, Pyykönen lisää.

Hyötyliikunta sopii hyvin päiviin, jolloin isompaa harjoitusta ei jaksa tehdä.

Jos mahdollista, liikunnallisen rutiinin voi myös yhdistää sosiaaliseen kohtaamiseen. Ystävän kanssa voi esimerkiksi sopia, että tiettynä viikonpäivänä käydään yhdessä kävelylenkillä.

Pyykönen korostaa, että pysyvien liikuntatottumusten luominen vaatii, että liikunta koetaan miellyttäväksi. Mielekästä liikuntaa tekee myös mieli tehdä.

– On hyvä pohtia sellainen liikuntalaji, joka kiinnostaa itseä. Tällöin harjoittelua tulee tehtyä, ja kuormitusta voi ajan mittaan lisätä nousujohteisesti. Liikunnan lisääntyessä voi seurata esimerkiksi

jaksamisen parantumista tai kipujen vähenemistä.

Pyykönen muistuttaa myös, että arjen hyötyliikunta on yhtä tärkeää kuin varsinainen harjoittelu. Erilaiset kotityöt ja esimerkiksi portaiden nouseminen lisäävät liikettä arkeen.

– Kaikki liike lasketaan. Hyötyliikunta sopii hyvin päiviin, jolloin isompaa harjoitusta ei jaksa tehdä.

Ammattilainen ohjaa ja tukee tarvittaessa

Fysioterapeutin arvioon ja ohjaukseen on Pyykösen mukaan hyvä hakeutua, jos kipu tai jäykkyys eivät hellitä tai arjen toiminnot eivät edisty odotetusti. Ohjausta voi myös hakea, jos itsellä on epävarmuutta siitä, miten voi liikkua turvallisesti.

– Jos esimerkiksi itse huomaa tai omainen huomauttaa ryhdin muuttuneen, syy voi olla arvessa, joka kiristää pystyasennossa ollessa. Fysioterapeutti voi arvioida arven parantumista, käsitellä

sitä ja ohjata liikkuvuusharjoituksia, Pyykönen kertoo.

Vastaanotolla keskivartalon ja erityisesti syvien lihasten aktivointia voidaan arvioida ja harjoitella yhdessä. Tarvittaessa voidaan harjoitella myös turvallisia nostotekniikoita ja arjen ergonomiaa.

– Avanneleikattu voi hakeutua fysioterapeutin vastaanotolle myös silloin, jos epäilee tyräriskiä tai tarvitsee arvion tukivyön tarpeellisuudesta.

Fysioterapeutti voi myös tehdä kokonaisarvion asiakkaan toimintakyvystä ja tehdä asiakkaalle henkilökohtaisen harjoitusohjelman. Ohjelma suunnitellaan yhdessä asiakkaan kanssa ja hänen mieltymystensä mukaisesti. Se voidaan tehdä paperisena tai digitaalisena, ja asiakkaan kanssa sovitaan myös edistymisen seurannasta.

Kuva: Kari Pyykönen

Terhi Pyykönen

• Terhi Pyykönen on fysio- ja lymfaterapeutti, joka on suorittanut myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon terveyden edistämisen koulutusohjelmasta. Lisäksi Pyykönen on opiskellut psykofyysisen fysioterapian täydennyskoulutuksen ja ratkaisukeskeisen valmentajan opinnot.

• Pyykönen on työskennellyt mm. syöpätautien klinikan fysioterapian poliklinikalla sekä vatsakirurgisten-, hematologisten- ja syöpäpotilaiden vuodeosastotyössä. Viimeiset 4,5 vuotta hän on työskennellyt iho- ja allergiasairaalassa ihopotilaiden turvotusten parissa.

• Kun Pyykönen opiskeli fysioterapeutiksi, hänen oma isänsä sairastui keuhkosyöpään ja menehtyi sairastettuaan puoli vuotta. Tuolloin Pyykösessä heräsi ajatus ja halu työskennellä syöpäpotilaiden parissa.

• Ammatinharjoittajana Pyykönen on tehnyt yhteistyötä useiden syöpäyhdistysten kanssa ja ohjannut erilaisia ryhmiä. Pyykönen toimii ohjaajana myös Finnilcon ja Colores – Suomen Suolistosyöpäyhdistys ry:n järjestämässä vatsaleikatuille suunnatussa etäjumpassa.