Etsi

Suolitukoksen syynä ovat useimmiten kiinnikkeet


Finnilco-lehti 3/2020


Suolitukosoireiden ilmaantuessa kannattaa lähteä herkästi ensiapuun.


TEKSTI SIRI MARKULA, ILONA HELAVIRTA KUVA PEXELS


Mansikat, porkkanat, pähkinät, pihvi. Yksi avanne- ja vastaavasti leikattujen painajaisista on

suolitukos, joka voi viedä herkästi sairaalaan. Siksi monet pyrkivät välttämään ruokia, jotka aiheuttavat helposti tukoksen, ja pureskelemaan ruuan hyvin.


Yleisin syy tukoksiin ei kuitenkaan löydy varsinaisesti ruuista, vaan kiinnikkeistä, sanoo gastrokirurgi Ilona Helavirta Tampereen yliopistollisesta keskussairaalasta TAYSista.


− Kiinnikkeet aiheuttavat 75 prosenttia ohutsuolen suolitukoksista, sanoo Helavirta.


Kiinnike saattaa painaa suolta ja kaventaa sen niin, ettei suolen läpi kulje enää mikään. Paksusuolitukoksia kiinnikkeet aiheuttavat hyvin harvoin.


Tukoksen pääoireet ovat oksentelu ja vatsan turpoaminen. Mitä ylempänä eli lähempänä suuta tukos suolessa on, sitä aikaisemmin oksentelu alkaa. Jos taas tukos on alempana suolessa eli lähempänä mahdollista peräaukkoa tai avannetta, sitä myöhäisempi oire oksentelu on, ja vatsa turpoaa ensin. Myös mitä matalammalla tukos on, sitä ulosteenomaisempaa oksentelu voi olla. Vatsakipu on usein lievää ja luonteeltaan aaltomaista.


− Kova tai koveneva kipu, joka muuttuu aaltoilevasta jatkuvaksi, voi olla merkki suolen osan verenkierron vaarantumisesta, jolloin leikkausta harkitaan herkemmin, Helavirta sanoo.


Tukostilanteessa ei kannata syödä tai juoda mitään


Avanneleikattujen vertaisryhmässä monet ovat kertoneet, että Coca-Colan juominen auttaa ainakin lievien tukosten aukaisemiseen. Helavirta ei osaa sanoa, mihin tämä perustuu, ja muistuttaa, että kolajuoma ei ole virallinen hoitokeino. Hänen mukaansa tukostilanteessa

ei kannata syödä tai juoda mitään.


Jos epäilee suolitukosta ja on siihen sopivia oireita kuten oksentelua, Helavirta suosittelee lähtemään ensiapuun mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Jos kyseessä on tukos, neste seisoo suolessa tai se oksennetaan ulos, jolloin uhkana ovat kuivuma sekä veren

suola-arvojen heittely.


Lääkärit ja avannehoitajat saattavat tuseerata avanteen eli kokeilla sormella avanteen kautta vatsaontelon puolelle. Näin voidaan saada tietoa esimerkiksi suolikanavan koosta, reitin suoruudesta sekä mahdollisista suolikanavan kapeista kohdista. Tätä ei kannata lähteä

kokeilemaan itse kotona.


Sairaalassa tukosta voidaan hoitaa esimerkiksi nenämahaletkulla ja suonensisäisellä nesteytyksellä. Nenämahaletkun laittaminen voi tuntua ikävältä, mutta se helpottaa vointia, keventää suolen venytystä ja auttaa sitä palautumaan. Lisäksi nenämahaletkun avulla

vältetään oksentaminen, ja siten ehkäistään myös riski saada oksennusta keuhkojen puolelle. Jos letku ei tuota nestettä ja kuvantamisissa näkyy, että mahalaukussa ja ohutsuolen alkuosassa ei ole paljon nestettä, voidaan letku ottaa hyödyttömänä pois.


Jos tukoksia usein, voidaan leikkausta harkita


Selvästi suurin osa kiinnikkeiden aiheuttamista suolitukoksista parantuu ilman leikkausta. Jos nenämahaletku ja nesteytys eivät kuitenkaan tepsi, yleensä viimeistään kolmen vuorokauden jälkeen aletaan harkita leikkausta. Tämä johtuu siitä, että suolenpuhkeaman riski kasvaa, jos suoleen kohdistuvaa painetta/ venytystä ei saada laukaistua. Jos herää epäily suolen strangulaatiosta eli suolen osan verenkiertovajauksesta, leikkaukseen mennään herkemmin ja nopeammalla aikataululla, jotta kuolioon menevä suoli ei ehtisi puhjeta ja verenkierto olisi vielä palautettavissa.


Kun tukos laukeaa ja suolen eteenpäin vievä liike palautuu, suolen sisältö kulkee taas. Tavanomaiseen ruokavalioon voi tällöin siirtyä voinnin mukaan. Jos tukos ei aukea kokonaan, vaan antaa oiretta silloin tällöin, tai jos potilaalla on tiedossa paljon kiinnikkeitä vatsaontelossa,

kannattaa välttää isojen määrien syömistä kerralla ja mahdollisia hankalaksi tiedettyjä

ruoka aineita. Jos tukoksia on usein ja kuvantamisessa nähdään selvä ongelmia aiheuttava kohta suolistossa, voidaan harkita leikkausta. Siihen lähdetään kuitenkin vain hyvin tarkasti harkiten, koska ohutsuolitukosten yleisin syy on kiinnikkeet, ja leikkaamalla voi syntyä lisää kiinnikkeitä.

 

Kiinnikkeet ovat arpikudosta


Kiinnike on vatsaonteloon leikkauksen jälkeen muodostuvaa arpikudosta. Kiinnike voi olla narumainen juoste, jonka alta suoli pujahtaa ja jää jumiin, tai se voi olla laajempi alue, joka liimaa suolia yhteen ja aiheuttaa esimerkiksi tiukkoja mutkia, joihin suolen sisältö jää jumiin. Kiinnike on siis suolen ulkopuolinen arpikudos, joka voi ahtauttaa suolikäytävää.


Kiinnikkeitä syntyy, kun leikkauksessa kudoksia leikataan, jolloin niihin syntyy arpikudosta samaan

tapaan kuin muuallakin ihmisen kehossa. Arpikudoksen kovuus ja määrä voivat vaihdella paljonkin

eri ihmisillä.


Vaikka kiinnikkeistä olisi jonkin verran haittaa, niitä ei kannata lähteä poistamaan leikkauksella,

ellei syynä ole selvä tukos. Uudessa leikkauksessa syntyy aina uusia kiinnikkeitä ja mitä isompi toimenpide, sitä enemmän kiinnikkeitä muodostuu.


Kiinnikkeisiin ei pysty itse vaikuttamaan esimerkiksi venytyksillä. Jos suolessa on kiinnikkeiden

aiheuttamia ahtaita paikkoja, kannattaa välttää huonosti sulavia ja nestettä kerääviä ruokia ja pureskella ruoka hyvin.