Uuden Inkotuki-hankkeen työntekijät aloittivat työnsä Finnilcon toimistolla 13.5.2024. Kolmivuotinen STEA-rahoitteinen hanke kehittää anaali-inkontinenssin tunnistamista ja hoitopolkua sekä tukipalveluita ihmisille, joilla on ulosteen- ja/tai suolikaasun karkailua.
Inkotuki-hankkeen projektipäällikkö, sosiaalipsykologi Kuura Autere omaa monipuolisen työhistorian ja kokemusta yhdistys- ja kuntoutustyöstä. Hän on työskennellyt niin STEA-hallinnon, häpeän kuin stigman parissa.
– On innostavaa olla luomassa avointa ja voimaannuttavaa puhetapaa, jossa vessakiireestä tai ulostevahingoista voi puhua ilman häpeää, Autere iloitsee.
Hankkeen projektityöntekijä, sairaanhoitaja Zahra Aalto on suorittanut Global Health -maisteriohjelman Göteborgin yliopistossa. Hänellä on pitkä kokemus terveydenhuollosta, muun muassa potilaiden ohjaamisesta vastaanotolla ja moniammatillisesta yhteistyöstä. Tuttuja ovat myös vatsan alueen leikkaukset ja avannehoidon tarpeet.
– Myötätuntoni on niiden puolella, joiden arkea määrittää kiire vessaan tai joiden suolen toiminta haittaa tavallista sosiaalista elämää, Aalto toteaa.
Tavoitteena turvallinen ilmapiiri
Ulosteen ja/tai suolikaasun pidätyskyvyttömyys on yleinen, mutta vaiettu vaiva. Aalto kertookin, että hiljattain toteutettuun kyselyyn vastanneista yli puolet ei ollut hakenut pidätyskyvyttömyyteen apua. Vaikenemisesta kuitenkin seuraa usein kärsimystä ja yksinäisyyttä.
– Ajatella, että aiheesta ei juuri puhuta, vaikka se koskettaa jopa yli kymmentä prosenttia väestöstä! Autere harmittelee.
Aalto korostaa, että hanketyöntekijöiden on tärkeä kuulla kohderyhmää ja selvittää, mitkä asiat heille ovat tärkeitä, ja mitä ihmiset Inkotuki-hankkeelta tarvitsevat.
Autereen mukaan olennaista on myös rakentaa turvallista ilmapiiriä, jossa ulosteen- ja suolikaasun karkailusta puhuminen voisi olla yhtä luonnollista kuin muutkin arjen asiat.
– Kun joku uskaltaa puhua ulosteenkarkailusta, muidenkin arkailu vähenee, hän toteaa.
Lisäksi Autere huomauttaa, että vaikka ulosteinkontinenssia pidetään ikääntyvien vaivana, siitä kärsivät myös lapset, nuoret ja aikuiset. Koska ulosteen- tai suolikaasun karkailusta ei juuri puhuta, emme välttämättä tiedä, keitä läheisiämme asia koskettaa.
– Tulemme tarjoamaan tuki- ja neuvontapuhelinpalvelua sekä vertaistukea etä- ja lähiryhmissä. Oman tarinan jakaminen ja toisten kuuleminen vapauttaa, Autere painottaa.
– Puhelimeen voi soittaa, jos haluaa tietoa tai puhua ymmärtävien ammattilaisten kanssa mistä vain anaali-inkontinenssiin liittyvästä, Aalto kannustaa.
Tietoa ja tukea myös ammattilaisille
Tukipalveluiden ohella hanketyöntekijät kokoavat Inkotuki-verkostoa tietoisuuden lisäämiseksi. Verkoston tarkoitus on jakaa uusinta tutkimus-, asiantuntija- ja kokemustietoa niin inkontinenssia kokeneiden kuin ammattilaisten ja päättäjien tueksi.
Esimerkiksi sote-ammattilaisille on suunnitteilla materiaalipaketti, joka sisältää tietoa, ohjeita ja kysymyksiä, joilla anaali-inkontinenssin voi ottaa luontevasti puheeksi.
– Uskomme kysymysten tulevan rutiiniksi hyvinvointi- ja terveyskyselyissä, -tarkastuksissa ja vastaavissa potilaskontakteissa, Aalto visioi.
Autere kertoo, että hanketta ja sen teemoja esitellään myös päättäjille jo aikaisessa vaiheessa. Hän uskoo aiheen herättävän kiinnostusta, sillä anaali-inkontinenssiin liittyy isoja terveystaloudellisia ja ekologisia vaikutuksia.
– Ihmisten ja ammattilaisten tukemisen ohella meidän on tärkeää saada päättäjien huomio. Esimerkiksi hoidon saatavuus ja laatu ovat rakenteellisia kysymyksiä, joihin päättäjillä on valtaa vaikuttaa, Autere kiteyttää.
Inkotuki-hankkeen työntekijät löydät Finnilcon verkkosivujen Yhteystiedot-osiosta. Lisätietoa hankkeen osa-alueista ja etenemisestä tullaan päivittämään verkkosivuille.
留言