Hakutulokset

Finnilco-lehti 4/2020 TEKSTI JA KUVITUS ESSI HIETANEN Ohutsuoliavanteen korvaavaa IPAA-leikkausta on tehty Suomessa jo yli 30 vuoden ajan. Uudessa väitöstutkimuksessa selvisi, että pitkäaikaisseurannassa suurin osa IPAA-leikatuista on tyytyväisiä, mutta noin 10 %:lle IPAA-leikatuista joudutaan tekemään ohutsuoliavanne. IPAA-leikkaus sopii suurimmalle osalle haavaista paksusuolentulehdusta sairastavista. Ainoastaan ulosteen pidätyskyvyn ja sulkijalihasten pitää olla kunnossa. Tämän vuoksi vanhemmilla IPAA-leikatuilla J-pussi ei ole välttämättä niin toimiva ratkaisu kuin nuoremmilla. Jos peräsuolessa on syöpä, J-pussi ei myöskään tule kyseeseen, vaan silloin vaaditaan laajempaa leikkausta. – Kysymme potilaalta, miten suolen pidätyskyky on toiminut. Tutkimuksen yhteydessä tunnustellaan myös sormella sulkijalihasten voima, kertoo lääketieteen lisensiaatti, gastrokirurgi Ilona Helavirta Tampereen yliopistollisesta sairaalasta (TAYS). Helavirta selvitti vasta julkaistussa väitöstutkimuksessaan Tampereen yliopistollisessa sairaalassa IPAA-leikattujen J-pussin toiminnallisia tuloksia, elämänlaatua, leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita sekä pussinpoistoa vaatineita potilastapauksia. Suurin osa IPAA-leikatuista on nuoria. Helavirran väitöstutkimuksen mukaan miehillä sekä haavainen paksusuolentulehdus että IPAA-leikkaus ovat hieman yleisempiä kuin naisilla. IPAA-leikkaus voidaan tehdä tarpeen vaatiessa myös lapsille. – Colitis ulcerosan diagnoosihuippu on 20–35 vuoden iässä eli keski-ikää alempana. Jotkut sairastavat pitkään ennen kuin tarvitsevat leikkausta, toisilla leikkaus voi tulla aiheelliseksi hyvinkin pian diagnoosin jälkeen, Helavirta sanoo. J-pussi puheeksi hyvissä ajoin Helavirta korostaa, että haavaista paksusuolentulehdusta sairastavilla leikkaushoidon mahdollisuus on hyvä ottaa puheeksi jo varhaisessa vaiheessa, vaikka se ei olisikaan sillä hetkellä ajankohtainen. – Sairauden alkuvaiheessa pitää kertoa, että jos lääkehoito ei tehoa, niin kirurginen toimenpide on mahdollinen. Kyse on useimmiten nuorista aikuisista, joille voi tulla useiden leikkausten sarja ja erinäköistä avannetta - yhtäkkinen informaatio tällaisesta voi vaatia totuttelemista. Tieto on helpompi ottaa vastaan jo etukäteen kuin vasta siinä vaiheessa, kun leikkaus on pakko tehdä, Helavirta sanoo. Potilaat tulevat kirurgin vastaanotolle yleensä lähetteellä. Vaikeampia IBD-potilastapauksia käsitellään myös joka toinen viikko pidettävissä IBD-kokouksissa, joihin osallistuvat sekä kirurgit että gastroenterologit. Jos potilas on akuutin koliitin vuoksi osastohoidossa, niin kirurgi ja gastroenterologi voivat mennä yhdessä keskustelemaan potilaan kanssa hoitovaihtoehdoista. – Aika usein jo ennen sitä potilas on käynyt avannehoitajalla, joka kertoo väliaikaisesta avanteesta ja elämästä J-pussin kanssa, Helavirta kertoo. IPAA-leikkaus tehdään potilaan tilanteesta riippuen joko kaksi- tai kolmivaiheisena. Kirurgi tekee päätöksen, kumpi leikkaustapa sopii potilaalle. Kaksivaiheisessa leikkauksessa potilaan paksu- ja peräsuoli poistetaan samalla kertaa ja tehdään J-pussi ja suojaava avanne. Helavirran mukaan kolmivaiheinen IPAA-leikkaus tehdään noin puolelle potilaista TAYS:ssa. – Jos potilas on osastolla akuutin koliitin hoidossa tai riskit IPAA-suolisauman suhteen ovat muuten selvästi kohonneet, niin silloin IPAA-leikkaus tehdään kolmivaiheisena. Esimerkiksi korkea kortisoniannos tai lihavuus ovat suolisaumalle riskejä. Kolmivaiheisessa leikkauksessa ensimmäinen leikkaus on kolektomia eli paksusuoli poistetaan, mutta peräsuoli jätetään. Silloin tehdään pääteavanne. Kun potilas tulee parempaan kuntoon ja pääsee eroon kortisonista, hänelle tehdään J-pussi ja väliaikainen avanne. Kolmannessa vaiheessa väliaikainen avanne suljetaan, se on pienempi leikkaus. Väliaikainen avanne on yleinen käytäntö Monelle tehdään ensimmäisessä leikkauksessa J-pussin lisäksi väliaikainen suojaava avanne. Jos suolisaumaan tulee lekaasi, eli vuoto, niin suojaavan avanteen ajatellaan lieventävän sen seurauksia. Lekaasi aiheuttaa tulehduksen ja jäykistää J-pussin seinämää huonontaen toiminnallista tulosta ja nostaa pussinpoistoriskiä. Helavirran mukaan käytäntö väliaikaisen avanteen tekemisestä on vaihdellut vuosien varrella, mutta nykyään sitä suositellaan tehtäväksi pääsääntöisesti. – Väliaikainen avanne IPAA-leikkauksen yhteydessä on kansainvälisestikin vakiintunut tavaksi. Ajatellaan, että lekaasin sattuessa seuraukset ovat pienemmät potilaalle. – Tulevaisuuden suuntaus on tosin menossa siihen suuntaan, että jos kaikki menee leikkauksessa nappiin ja potilaalla ei ole riskitekijöitä, kuten kortisonilääkitystä, painoindeksi yli 30 tai joitain muita selkeitä riskitekijöitä, väliaikaista avannetta ei tarvitsisi tehdä, gastrokirurgi Ilona Helavirta sanoo. Harvinaisessa tilanteessa jos peräsuoli ei ole kovin tulehtunut, ohutsuolen liitos voidaan tehdä suoraan peräsuoleen. Sellainen tilanne tulee eteen vain harvoin, sillä yleensä colitis ulcerosa käsittää peräsuolen ja jatkuu siitä eriasteisena pidemmälle suoleen. Helavirran mukaan tätä ei käytännössä tehdä Suomessa. – Tässä operaatiossa on ongelmana se, että tautielin eli peräsuoli ei lähde pois, ja siitä voi aiheutua ongelmia ja se vaatii tähystysseurantaa, Helavirta toteaa. Ravintolisiä ei automaattisesti tarvita Ensimmäisen IPAA-leikkauksen jälkeen on noin vuoden kuluttua tähystys, jonka yhteydessä katsotaan myös tietyt laboratoriokokeet. – Mitään ravintolisää J-pussipotilas ei automaattisesti tarvitse. B12-vitamiinin ja D-vitamiinin pitoisuuden voi varmistaa muutaman vuoden välein, Helavirta kertoo. "Hyvin toimivassa J-pussissa ulostuskertoja on noin 5-7 kertaa vuorokaudessa." IPAA-leikatulla uloste poistuu luonnollista reittiä peräaukon kautta, mutta paksusuolen puuttumisen vuoksi uloste on löysempää kuin niillä, joilla paksusuoli on tallella. Hyvin toimivassa J-pussissa ulostuskertoja on noin 5-7 kertaa vuorokaudessa. Ohutsuolierite saattaa ärsyttää peräaukon ympäröivää ihoa, suihkuttelu ulostuksen jälkeen ja ihon rasvaus ennaltaehkäisevät ihon ärtymistä. Muutaman kuukauden kuluessa J-pussi asettuu toiminnallisesti uomiinsa ja uloste kiinteytyy jonkin verran. Ulostetta voi yrittää kiinteyttää myös ruokavaliolla. Ripulilääkkeitä voi tarvittaessa käyttää, eikä niiden säännöllisestä käytöstä ole haittaa. – Loperamidi ja kuituvalmisteet sopivat ulosteen koostumuksen muokkaamiseen, ja niitä voi käyttää vaikka lopun elämää. Tosi moni IPAA-leikattu käyttää jompaakumpaa valmistetta tai molempia, Helavirta sanoo. IPAA-leikatun vointia ei useimmiten seurata erillisillä kontrollikäynneillä, vaan voinnin tarkkailu on pitkälti itse potilaan vastuulla. Halutessaan IPAA-leikattu voi käydä avannehoitajan vastaanotolla, jos erityisesti ihonhoitoon ja hygieniaan liittyvät asiat askarruttavat. Mikäli J-pussin toiminta muuttuu, potilaan toivotaan olevan yhteydessä hoitopaikkaansa, jotta pussi voidaan tarvittaessa tähystää. Pussiitti yleisin vaiva Yleisin J-pussin pitkäaikaisongelma on J-pussin tulehdus eli pussiitti. Pussiitin saa jossain vaiheessa elämäänsä jopa puolet IPAA-leikatuista. Pussiitista voivat kertoa äkilliset ulostuskertojen lisääntymiset, veri ja vatsakrampit. – Pussiitti johtuu bakteeriepätasapainosta J-pussissa, eikä sen pitäisi levitä laajemmalle J-pussin yläpuolelle. Harva saa kroonisen pussiitin, useimmiten se menee antibioottikuurilla ohi. Jos pussiitti on ollut aiemmin, uuden antibioottikuurin voi saada lääkäriltä myös puhelimitse. Jos antibioottikuuri ei tehoa tai potilaalla on ollut paljon pussiitteja, silloin tähystetään ja suljetaan muut syyt pois, Helavirta sanoo. Pussiitin voi oireiden puolesta myös sekoittaa stumpin tulehdukseen eli kuffiittiin. Kun J-pussi tehdään niin kutsutulla konesaumatekniikalla, peräsuolen limakalvoa jää vähän jäljelle. Jäljelle jääneeseen limakalvojäänteeseen voi tulla tulehdus. Stumpin tulehdusta esiintyy jopa 15 %:lla IPAA-leikatuista. Kuffiitti rauhoittuu usein mesalatsiiniperäpuikoilla. – Tähystämällä viimeistään selviää, onko kyse pussiitista vai kuffiitista. On tärkeää, että tulehdus diagnosoidaan oikein. Jos kyse on pussiitista, tulehtuneen pussin näkee silmällä. Jos puolestaan limakalvojäänne on ärtynyt ja pussi on siisti, kyse on kuffiitista. Myös koepalat otetaan, joista tulehdus näkyy, Helavirta selventää. Joskus IPAA-leikatuilla komplikaatiot käyvät niin suuriksi, että J-pussi joudutaan purkamaan ja tilalle tehdään ohutsuoliavanne. Helavirran väitöstutkimuksesta ilmenee, että 30 vuoden seurannassa noin 10 prosentilta leikatuista J-pussi joudutaan purkamaan, mikä vastaa aika hyvin kansainvälisiä tuloksia. – Puolet J-pussien poistoista joudutaan tekemään viiden vuoden sisällä leikkauksesta, silloin alkuvaiheessa on ilmennyt jotain ongelmia. Jos joudutaan purkamaan fistelin tai pussin tulehdusongelman vuoksi, ne ovat yleensä myöhäisempiä pussin poistoja, Helavirta sanoo. Uusi tutkimus selvittää J-pussikirurgian kokonaismäärän Suomessa Lääkkeet haavaiseen paksusuolentulehdukseen ovat kehittyneet, ja aika näyttää, millaisia lääkkeitä markkinoille tulee jatkossa. Helavirta ei usko, että lääkkeet lähitulevaisuudessa poistaisivat leikkaushoidon tarpeen. Helavirta on tehnyt mielenkiintoisen havainnonomalla vastaanotollaan. Nuoret nimittäin saattavat haluta avanteen ennemmin kuin J-pussin. – Tämä on vain mutu-tuntuma, mutta näitä tapauksia on ollut enemmän. Liekö syynä digitalisaatio ja tiedon lisääntyminen. Avanteista on paljon tietoa saatavilla, vertaistukikin on netin myötä parempaa kuin ennen. Myös avannetarvikkeet ovat kehittyneet vuosien varrella. IPAA-leikatuista tehdään myös lisää kansallista tutkimusta. Helavirta on aloittanut lääkäri Marja Lahden kanssa tutkimusta, jonka tavoitteena on kerätä kaikkien Suomessa tehtyjen IPAA-leikkausten tiedot yhteen. Kyseinen tutkimus liittyy Lahden tulevaan väitöskirjaan. – Saamme sen myötä yhteen arvokasta tietoa kaikista IPAA-leikatuista, Helavirta sanoo. IPAA-LEIKKAUS JA J-PUSSI IPAA-leikkaus on ohutsuoliavanteen korvaava hoitomuoto haavaista paksusuolentulehdusta eli colitis ulcerosaa sairastaville. IPAA-leikkaus voidaan tehdä myös familiaalista adenomatoottista polypoosia (FAP) sairastaville. FAP on harvinainen, periytyvä suolistosairaus, jossa paksu- ja peräsuolessa ilmenee suuri määrä polyyppeja. Ilman leikkaushoitoa FAP johtaa paksu- tai peräsuolisyöpään keskimäärin 40-vuotiaana. IPAA-leikkauksessa paksu- ja peräsuoli poistetaan, mutta lantiopohjan lihakset, peräaukko ja sen sulkijalihakset säilytetään. Toimenpiteessä ohutsuolen loppuosasta muodostetaan yleensä J:n muotoinen säiliö, ns. J-pussi, joka yhdistetään peräaukon yläpuolelle. IPAA-leikkaus mahdollistaa elämän ilman pysyvää avannetta. IPAA-leikkaus tulee sanoista ileal pouch anal anastomosis. Suomessa on tehty IPAA-leikkauksia 1980-luvulta lähtien. Leikkaus on tehty arviolta yli 2000 henkilölle. Doktorsavhandling: Största delen av IPAA-opererade är nöjda med J-påse och livskvalitet Finnilco-tidningen 4/2020 TEXT ESSI HIETANEN ÖVERSÄTTNING INKA FRIED IPAA-operationer som ersätter tunntarmstomin har utförts i Finland i över 30 år. En ny doktorsavhandling slår fast att vid långtidsuppföljning är de flesta IPAA-opererade nöjda, men c: a 10% måste förses med tunntarmsstomi . IPAA-operation är en bra lösning för de flesta som lider av ulcerös kolit. De enda kraven är fungerande slutmuskel och analkontinensförmåga. Detta gör att J-påse kan fungera sämre hos äldre IPAA-opererade än yngre. Om patienten lider av ändtarmscancer, behövs en större operation. – Vi frågar patienten, hur ändtarmskontinensen har fungerat. Vid undersökningen mäts även slutmuskelkraft med hjälp av touchering, berättar medicine licentiat, gastrokirurg Ilona Helavirta vid Tammerfors universitetssjukhus (TAYS). I sin nypublicerade doktorsavhandling vid Tammerfors universitetssjukhus undersökte Helavirta IPAA-opererades funktionella resultat, livskvalitet, komplikationer efter operationen samt sådana fall där påsen måste avlägsnas. Största delen av IPAA-opererade är unga. Enligt Helavirtas avhandling förekommer ulcerös kolit och IPAA-operation oftare hos män än hos kvinnor. Vid behov kan även barn IPAA-opereras. – Ulcerös kolit diagnosticeras oftast i 20–35 års ålder, dvs. innan medelålder. Vissa är sjuka en längre tid innan operationen, andra opereras väldigt fort efter att de fått diagnosen, säger Helavirta. Diskutera J-påse i god tid Helavirta framhäver att vid ulcerös kolit kan operationen diskuteras i tidigt skede, även om den ännu inte skulle vara aktuell. – I början av sjukdomsförloppet måste man informera patienten om att ifall läkemedelsvård inte fungerar, är ett kirurgiskt ingrepp möjligt. Det är oftast fråga om unga vuxna, som kan genomgå en serie av operationer och olika stomier – sådan plötslig information kan ta tid att smälta. Man är mer mottaglig för informationen på förhand än när operationen redan är nödvändig. Patienterna remitteras till kirurgen. Svårare IBDfall behandlas varannan vecka på ett särskilt IBD-möte, där både kirurger och gastroenterologer deltar. Om patienten vårdas på sjukhus för akut kolit, kan kirurgen och gastroenterologen diskutera vårdalternativen tillsammans med patienten. – Ganska ofta har patienten redan besökt en stomiskötare, som har berättat om tillfällig stomi och livet med J-påse, säger Helavirta. Beroende på patientens situation utförs operationen antingen som två- eller trestegsoperation. Kirurgen fattar beslutet om vilket som är bäst för patienten. I tvåstegsoperationen avlägsnas tjock- och ändtarmen samtidigt och därefter görs J-påse och en skyddande stomi. Enligt Helavirta utförs trestegsoperationen i c: a 50 % av fallen i TAYS. – Om patienten vårdas för akut kolit eller löper en märkbart förhöjd risk för tarmsöm utförs IPAA operationen i tre steg. Till exempel hög kortisondos eller övervikt är riskfaktorer vid tarmsömmen. Vid trestegsoperationen är första steget kolektomi, där tjocktarmen tas bort men ändtarmen sparas. En ändstomi görs. När patienten har återhämtat sig och slutat med kortison, görs J-påse och en tillfällig stomi. I tredje skedet avlägsnas den tillfälliga stomin, denna är en mindre operation. Tillfällig stomi är en allmän praxis Många får i samband med första operationen en tillfällig skyddande stomi. Om det uppstår läckage vid tarmsömmen är tanken att den skyddande stomin lindrar konsekvenserna. Läckage orsakar inflammation och gör J-påsens väggar hårdare, vilket försämrar dess funktionalitet och ökar risken för avlägsnandet av J-påsen. Enligt Helavirta har praxis för tillfälligstomi varierat under åren, men rekommenderas i regel nuförtiden. – Tillfällig stomi vid en IPAA-operation är allmän praxis även internationellt. Man anser att riskerna är mindre för patienten vid läckage. – Framtidsutvecklingen ser ut att minska behovet av tillfällig stomi, förutsatt att inga komplikationer inträffas under operationen och patienten inte har några riskfaktorer, såsom kortisonmedicin, BMI över 30 eller några andra klara riskfaktorer, säger gastrokirurg Ilona Helavirta. I några enstaka fall kan man sy tunntarmen direkt till ändtarmen, förutsatt att ändtarmen inte är inflammerad. Sådana fall är dock sällsynta, för ulcerös kolit drabbar oftast ändtarmen och fortsätter i olika grad längre in i tarmen. Enligt Helavirta utförs denna typ av operation väldigt sällan i Finland. – Risken med en sådan operation är att man inte får bort det drabbade organet, ändtarmen, och det kan orsaka problem som kräver uppföljning med hjälp av endoskopi, konstaterar Helavirta. Kosttillskott är inte automatiskt nödvändiga Den första IPAA-operationen uppföljs med en endoskopi efter ett år. I samband med detta tas även vissa laboratorieprov. – Patienten med J-påse behöver inte automatiskt några kosttillskott. B12- och D-vitaminnivåerna kan man kontrollera ungefär vart fjärde år, säger Helavirta. "Med välfungerande J-påse töms tarmen c:a 5–7 gånger om dagen." För IPAA-opererade avlägsnas avföringen den naturliga rutten genom ändtarmen, men avföringen är lösare än hos dem som fortfarande har kvar tjocktarmen. Med välfungerande J-påse töms tarmen c: a 5–7 gånger om dagen. Tunntarmssekret kan irritera huden runt ändtarmsöppningen, vilket kan lindras och förebyggas med duschning och smörjning efter toabesök. Efter några månader stabiliseras J-påsens funktion och avföringen blir något fastare. Även dieten kan påverka avföringens konsistens. Vid behov kan man använda diarrémediciner, regelbunden användning medför inga risker. – Loperamid och fiberpreparat lämpar sig för att ändra avföringens konsistens, och man kan gott använda dem livet ut. Många IPAA-opererade använder någon av dem eller båda, säger Helavirta. Inga särskilda kontrollbesök krävs för den IPAA-opererade, utan uppföljning ligger i regel på patientens ansvar. Om den opererade så önskar, kan man besöka stomiskötarmottagning om man har några frågor kring hudvård och hygien. Om J-påsens funktion ändras, ska patienten kontakta den vårdande instansen så att en endoskopi kan utföras vid behov. Pouchit det vanligaste besväret Det mest vanliga långtidsproblemet är inflammation av J-påse, pouchit. Till och med hälften av alla IPAA-opererade drabbas i något skede av det. Symtomenär bland annat ökat behov av tarmtömning, blod och magkramper. – Orsaken till pouchit är obalans i J-påsens bakterieflora, och vanligtvis sprider den inte utanför J-påsen. Oftast är pouchit inte kronisk, utan går över med antibiotika. Om man har haft pouchit tidigare, kan man även få recept per telefon. Om antibiotikan inte biter eller pouchit är återkommande, måste man göra en endoskopiundersökning för att utesluta andra möjliga orsaker, säger Helavirta. Pouchit kan ibland förväxlas med cuffitis, inflammation i ändtarmsslemhinnan. När J-påse görs med så kallad maskinsömteknik, kvarstår en liten bit av ändtarmsslemhinnan, som kan inflammeras. Detta kan förekomma hos till och med 15 % av IPAA-opererade. Inflammationen lugnar sig oftast med mesalazinsuppositorier. – Med endoskopi fastställs om det är fråga om pouchit eller cuffitis. Det är viktigt att ställa en korrekt diagnos. Om det är pouchit, syns det med blotta ögat. Om slemhinneresterna är irriterade men påsen ser fin ut, är det cuffitis. Även biopsi avslöjer inflammationen, förklarar Helavirta. Ibland är komplikationerna hos IPAA-opererade så allvarliga att man måste avlägsna J-påsen och ersätta den med ileostomi. Av Helavirtas doktorsavhandling framgår att under 30 års uppföljning är det c: a 10 % av patienterna som man måste förse med stomi, vilket speglar väl de internationella resultaten. – Hälften av J-påsar måste avlägsnas inom fem år efter operationen, då problem har uppstått i initialskedet. Om avlägsnandet beror på fistel eller inflammation i påsen, sker det i ett senare skede, säger Helavirta. Ny forskning kartlägger antalet J-påseopererade i Finland Mediciner mot ulcerös kolit har utvecklats och tiden får utvisa, hurdana mediciner som kommer på marknaden i framtiden. Helavirta tror dock inte att mediciner helt skulle ersätta operationen i nära framtid. Helavirta har gjort en intressant upptäckt på sin mottagning. Nämligen att även unga patienter hellre vill ha stomi än J-påse. – Det här är bara min egen känsla, men sådana fall har ökat. Månne det beror på digitalisering och ökad information. Det finns mycket information om stomi att få, och kamratstöd är också bättre tack vare nätet. Även stomiförband har utvecklats under åren. Mer nationell forskning om IPAA-opererade är på gång. Helavirta har tillsammans med läkare Marja Lahti påbörjat en forskning som ska samla ihop alla uppgifter om alla IPAA-operationer gjorda i Finland. Forskningen utgör en del av Lahtis kommande doktorsavhandling. – I och med det får vi även värdefull statistik på alla IPAA-opererade, säger Helavirta IPAA-OPERATION OCH J-PÅSE IPAA-operation är ett alternativ till stomi för dem som lider av ulcerös kolit. Även familjär adenomatös polypos (FAP) kan behandlas med IPAA-operation. FAP är en sällsynt, ärftlig tarmsjukdom, där en stor mängd polyper uppstår i tjock- och ändtarmen. Utan operation leder FAP till tjock- eller ändtarmscancer i 40-årsåldern. Vid en IPAA-operation avlägsnas tjock- och ändtarmen, men bäckenbottenmuskulatur, ändtarmsöppningen och sfinktermuskler bevaras. Den sista delen av tunntarmen omformas till en J-formad reservoar, så kallad J-påse, som ansluts till analkanalen. IPAA-operationen möjliggör ett liv utan permanent stomi. IPAA-operation kommer från ileal pouch anal anastomosis. I Finland har IPAA-operationer utförts sedan 1980-talet. C: a 2000 personer har opererats.

Finnilco-lehti 3/2019 Finnilco ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Terveyssosiaalityön yksikkö ovat laatineet ohjeen avanneleikatuille Kelan vammaistuen hakemisesta. Vammaistuen saamisen kriteerit päivitettiin vuonna 2015. Tätä ennen perusvammaistuki myönnettiin käytännössä kaikille pysyvän avanteen saaneille. Nykyiset vammaistuen kriteerit eivät täyty kaikilla avanneleikatuilla. Jokaisen avanneleikatun potilaan tilanne on yksilöllinen – jos avanne toimii hyvin ja siitä ei ole olennaista haittaa, vammaistukea ei myönnetä. Sosiaalityöntekijä Maarit Hynninen antaa vinkkejä vammaistukihakemusta laativalle avanneleikatulle: – Vammaistuen takautuva hakuaika on puoli vuotta, joten älä suotta kiirehdi hakemuksen täyttämisen kanssa. Totuttele ensin elämään pysyvän avanteen kanssa ja tee aina sopivassa välissä muistiinpanoja siitä, miten huomaat arkesi eroavan terveen ihmisen arjesta. Kuvaile hakemuksen avoimessa kohdassa (kysymys 9) mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti kaikkia niitä psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia haasteita, joita olet huomannut avanteen kanssa elämisen tuovan arkeesi ja toimintakykyysi. – Hakemukseen tarvitaan liitteeksi tuore lääkärinlausunto C. Ota lääkärin vastaanotolle mukaan kirjoittamasi kattava kuvaus arjestasi avanteen kanssa, ja pyydä lääkäriä lukemaan se ja huomioimaan lausunnossaan avanteen jokapäiväiseen elämääsi tuomat haasteet ja haitat. Lääkärinlausunnon tukiessa kirjoitustasi omasta tilanteestasi on todennäköisempää, että saat Kelasta myönteisen perusvammaistukipäätöksen, Maarit Hynninen arvioi. On tärkeää, että tietoa vammaistuesta jaetaan, jotta henkilöt, joilla on oikeus vammaistukeen, osaavat hakea sitä. – HUSissa vatsaelinkirurgian osasto M14:n terveyssosiaalityöntekijät tapaavat kaikki pysyvän avanteen saaneet potilaat sairaalajakson aikana ja informoivat heitä heille kuuluvista sosiaalietuuksista, Hynninen kertoo. KELA: ELÄKETTÄ SAAVAN HOITOTUEN SAAJAMÄÄRÄ VÄHENI Eläkettä saavan hoitotukea sai vuoden 2018 lopussa yhteensä 217 500 henkilöä, mikä on 1,4 % vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vuodesta 2015 hoitotuen saajien määrä on vähentynyt 15 600 henkilöllä (6,7 %). – Hoitotuen saajamäärän laskun taustalla ovat vuonna 2015 tehdyt lakimuutokset. Eläkettä saavan hoitotukea ei enää saa pelkästään sairaudesta johtuvien erityiskustannusten perusteella, sanoo suunnittelija Reeta Pösö Kelan analytiikka- ja tilastoryhmästä. Hoitotukea voi saada eläkeläinen, jonka toimintakyky on vamman tai sairauden vuoksi heikentynyt yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan. Oikeus tukeen ja tuen taso arvioidaan lisäksi sen mukaan, kuinka paljon apua, ohjausta ja valvontaa henkilö tarvitsee vamman tai sairauden vuoksi. Yhä harvempi saa tukea tuki- ja liikuntaelinten sairauksien perusteella Yleisin syy hoitotuen saamiselle on muistisairaus eli Alzheimerin tauti tai dementia. Viime vuoden lopulla noin neljännes kaikista saajista, yhteensä 54 800 henkilöä, sai hoitotukea muistisairauden vuoksi. – Eniten hoitotuen saajien määrä on laskenut tukija liikuntaelinten sairauksien ryhmässä. Kolmessa vuodessa saajamäärä on vähentynyt peräti 16 % eli 25 900 saajasta 21 900 saajaan, Pösö kertoo. LÄHTEET JA LISÄTIETOA: Vammaistuen hakuohje löytyy Finnilcon kotisivuilta http://finnilco.fi/tietoa/sosiaaliturva/ Lähde: Kelan tiedote 14.6.2019, https://www.epressi.com/tiedotteet/hallitus-ja-valtio/elakettasaavan-hoitotuen-saajamaara-vaheni.html

Finnilco-lehti 3/2019 TEKSTI, KUVITUS JA KUVA ESSI HIETANEN Hoitotarvikejakelu on tullut tutuksi jokaiselle avanneleikatulle. Mutta se, miten avannetuotteet valitaan hoitotarvikejakelun piiriin ja mitä tuotteita avanneleikattu käyttöönsä saa, voi olla monelle epäselvää. Avaamme tässä laajassa jutussa hoitotarvikkeiden hankintaa säätelevää hankintalakia ja kysyimme hoitotarvikejakelun käytännöistä avannehoitajalta, HUS Logistiikalta sekä Tampereen ja Jyväskylän hoitotarvikepalvelusta. Kuntien hoitotarvikkeiden hankintaa säätelee hankintalaki. Hankintalailla pyritään turvaamaan mahdollisimman tehokas verovarojen käyttö julkisten toimijoiden tekemissä hankinnoissa. Hankintamenettelyn tulee lain mukaan olla avointa. Vaikka asiakas saa hoitotarvikkeensa maksutta, kyse on vuositasolla merkittävästä julkisen sektorin menoerästä. Suomessa kaikkien julkisten hankintojen kokonaisvolyymi on arviolta 35 miljardia euroa vuodessa, mikä lähentelee viidennestä bruttokansantuotteesta. HUS Logistiikan avannehoitotarvikkeiden arvo on vuodessa 4–5 miljoonaa euroa. Nelivuotisen hankintasopimuksen arvo on kaikkinensa noin 16-20 miljoonaa euroa. – Julkisilla hankinnoilla ja niitä koskevilla sopimuksilla on yhteiskunnallisesti vaikutusta meille kaikille, kun kyseessä on verorahat, mitä käytetään, HUS Logistiikan kehittämispäällikkö Annika Turunen huomauttaa. Avannehoitajat usein mukana tuotteiden kilpailutuksessa Hankintalaki säätelee hankintojen toteuttamista eli sitä, miten verovaroilla tehdään hankintoja. Hankintayksikön – tässä tapauksessa kuntien ja kaupunkien terveydenhuoltotoimialan – päätös on se, mitä ostetaan ja millaisilta yrityksiltä. Tämän päätöksen tueksi hankintayksikkö kilpailuttaa hoitotarvikkeet. Kilpailutuksella hinnat saadaan alemmas ja tuotteilta voidaan vaatia tiettyjä laatukriteerejä, mutta se tuo myös tasapuolisuutta tavarantoimittajille. Hankintayksikkö ei voi suosia tiettyä toimittajaa, vaan sen on kohdeltava sopimusehdokkaita tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Kuntien terveydenhuollon yksiköt tai hoitotarvikejakelut päättävät kilpailutetun sopimuksen perusteella, mitä tuotteita myönnetään potilaille ja ostetaan eri yrityksiltä. Hankintasopimus kattaa laajan valikoiman avannehoitotarvikkeita ja -toimittajia. Useissa kunnissa avannehoitajat on otettu tiiviisti mukaan hoitotarvikkeiden kilpailutusprosessiin. – Meidän työntekijät ovat mukana kilpailutusprosessissa. Avannehoitajat ovat myös mukana, sillä he saavat asiakkailta paljon palautetta ja voivat välittää asiakkaan äänen, terveydenhoitaja Tarja Paavola Tampereen hoitotarvikepalvelusta kertoo. Avannetuotteen valintaan vaikuttaa moni tekijä Yli kaksikymmentä vuotta avannehoitajana työskennellyt Anne Stadig kertoo, että avannetuotteen valintaan vaikuttaa moni asia. Avanteen koko, käsien motoriikka, näkökyky, mahdolliset ihosairaudet sekä teippiallergiat, vartalon muoto, pesutottumukset sekä leikatun harrastukset ja mieltymykset täytyy ottaa huomioon tuotevalinnassa. – Avannesidoksen valintaa mietitään jo ennen leikkausta tapahtuvalla, niin sanotulla avannehoitajan pre-käynnillä. Jatkossa tuotevalintaan vaikuttaa mahdolliset ohivuototilanteet, jolloin usein saatetaan vaihtaa kuperaan levyyn, Vantaan Peijaksen sairaalassa avannehoitajana työskentelevä Stadig kertoo. Avannetuotteiden valikoima on laaja, niin että jokaiselle löytyy sopiva tuote. Hoitotarvikejakeluiden valikoimista löytyy kunnasta riippuen yleensä useampi sata erilaista tuotenimikettä, usealta avannehoitotarvikkeiden toimittajalta. Esimerkiksi HUS Logistiikan valikoimassa on 1300–1400 erilaista avannetuotetta 4–7 eri toimittajalta, Tampereen hoitotarvikepalvelussa erilaisia avannetuotenimikkeitä on 1100, 6–7 eri toimittajalta. – Valikoimasta löytyy jokaiselle jotakin. Kilpailutuksessa tuotteet valitaan hyvin laajalla valikoimalla, kertoo terveydenhoitaja Tarja Paavola Tampereen hoitotarvikepalvelusta. Erikoistuotetta on joskus vaikea saada Avannehoitajan ammattitaitoon kuuluu tietää, millainen tuotevalikoima kunnan hoitotarvikejakelussa on käytössä. Avannehoitajalle tämä voi aiheuttaa haasteita kunnissa, joissa hoitotarvikejakelun tuotteet eivät ole saman kilpailutussopimuksen piirissä. Peijaksen sairaala kuuluu HUS Logistiikan alueeseen, ja Stadig tuntee tuotevalikoiman hyvin. Sairaanhoitopiirillä on kuitenkin iso erityisvastuualue, johon kuuluu avanneleikattuja esimerkiksi Lappeenrannasta, Kotkasta ja Kouvolasta. Heillä on käytössä omat sopimustuotteensa. – Heidän osalta ei ole kuitenkaan tullut kyselyitä tai lähetteitä bumerangina takaisin, Stadig sanoo. Sopimuksen ulkopuolella olevan erikoistuotteen voi useimmissa kunnissa tilata vain ylilääkärin luvalla. Luvan myöntäminen vaatii aina hyvät perustelut. Stadigin kokemuksen mukaan avanneleikatun on joskus perusteluista huolimatta vaikea saada tuotetta, joka ei kuulu tuotesopimuksen piiriin. – Potilaan voi olla hankala saada tuotetta, vaikka avannehoitaja tarpeen perusteleekin. Joskus lähetteitä on tullut takaisin ja on jouduttu vaihtamaan tuote toiseen, kun lähete ei mene läpi monista perusteluista huolimatta. Mitä pienempi paikkakunta kyseessä, sitä paremmin asiakkaat tuntuvat tarvikkeita saavan, avannehoitaja Anne Stadig sanoo. Kuntien hoitotarvikejakelu vastaa omahoitotarvikkeiden toimittamisesta asiakkaille. Avannetarvikkeiden lisäksi hoitotarvikejakelun piiriin kuuluvat muun muassa diabetes-, katetri-, dialyysi- ja haavanhoitotarvikkeet. Avannetuotteet toimitetaan asiakkaalle kolmen kuukauden erissä. Jos avanneleikattu käyttää esimerkiksi urheiluharrastuksen vuoksi tuotteita enemmän, niitä on mahdollista saada lisää hyvillä perusteilla. – Hoidan tällä hetkellä vain virtsa-avanneleikattuja, ja heidän joukossaan on asiakkaita, jotka haluavat vaihtaa yökeräyspussin hajuhaitan vuoksi useammin kuin kerran viikossa. Tällöin olen tehnyt täydennyslähetteen, perustellut tarpeen ja lähete on mennyt läpi. Harva leikattu kuluttaa enemmän kuin mitä jakelusta saa, avannehoitaja Anne Stadig sanoo. Tuotetta ei saa vaihtaa omin päin Finnilcon haastattelemissa kunnissa kerrotaan asiakkaiden olevan pääsääntöisesti tyytyväisiä hoitotarvikejakelun palveluun. Tuotteen loppuminen voi toisinaan kirvoittaa palautetta. – Asiakkaat ovat tyytymättömiä, jos joku pitkään käytetty tuote loppuu valikoimasta. Oheistarvikkeita menee paljon ja joskus ei olla osattu varautua menekkiin, ja tuotteet loppuvat väliaikaisesti. Asiakkaalle ilmoitetaan, kun tuotteita saadaan lisää, Riitta Nalkki ja Tuula Uura Jyväskylän hoitotarvikepalvelusta kertovat. Harmitusta ja hämmennystä ovat aiheuttaneet myös tilanteet, joissa avanneleikattu on kokeillut itsenäisesti uutta avannetuotetta hoitotarvikejakelun ulkopuolelta ja pyytänyt sitä lisää. Omin päin käyttöön otetut tuotteet voivat aiheuttaa esimerkiksi iho-oireita ja olla pahimmassa tapauksessa riski potilasturvallisuudelle. – Tuotteiden kokeileminen ilman sopimista vastuuhoitoyksikön kanssa ei ole hyvä asia. Tämä aiheuttaa ongelmia siinä kohtaa, jos tuote ei olekaan sopimuksessa, HUS Logistiikan Annika Turunen toteaa. Tampereen hoitotarvikepalvelun puolelta korostetaan, ettei asiakkaan avannetuotteita vaihdeta ilman avannehoitajan hyväksyntää. – On voinut olla, että asiakas ei tiedä hoitopolkua ja tulee meiltä suoraan kysymään jotain tuotetta. Jos tuote-edustaja on antanut tuotteen, emme vaihda sitä asiakkaalle. Tuotteen vaihto menee aina avannehoitajan kautta, terveydenhoitaja Tarja Paavola Tampereen hoitotarvikepalvelusta sanoo. Samaan yhtyy myös avannehoitaja Anne Stadig. – Pyydän leikatun poliklinikkakäynnille, jotta näen mahdollisen tarpeen tuotemuutokseen. Mikäli potilas ei ole käynyt vastaanotolla moneen vuoteen ja pyytää uutta lähetettä esimerkiksi pohjalevyyn, pyydän myös silloin vastaanottokäynnille, Stadig kertoo. Hoitotarvikkeilla monta toimitustapaa Hoitotarvikkeiden toimitustapa asiakkaalle on kuntakohtaista. Kunnista riippuen tuotteet toimitetaan lähimmälle terveysasemalle, postin toimipisteeseen, kotijakeluna suoraan asiakkaalle tai noudetaan hoitotarvikejakelun toimipisteestä. Uudenmaan kunnissa on uuden avannehoitotarvikesopimuksen myötä huomioitu myös kotijakelun tarve. Potilaalla on mahdollisuus kotijakeluun, ja tästä voi keskustella kunnan hoitotarvikejakelun kanssa. – Uudenmaan kunnissa myös urologisissa tarvikkeissa ja inko-tuotteissa on kotijakelun mahdollisuus, HUS Logistiikan kehittämispäällikkö Annika Turunen sanoo. Jyväskylän hoitotarvikepalvelussa tehdään asiakkaan suostumuksella kaikista mahdollisista avannetuotteista kotijakelureseptit. – Avannehoitajat pyrkivät laittamaan saman tuoteperheen tuotteita mahdollisimman paljon asiakkaalle, jotta ne saisi samalle kotijakeluohjelmalle. Aina asiakkaalle ei löydy sopivaa tuotetta saman tuoteperheen valikoimista, jolloin osa tuotteista tulee eri toimittajalta, Riitta Nalkki ja Tuula Uura Jyväskylän hoitotarvikepalvelusta kertovat. Tampereella hoitotarvikkeiden kotijakelupalvelu on käytössä ainoastaan katetreissa ja vaipoissa. Innovaatiot syntyvät yhteistyöstä.uutena ominaisuutena käyttöön lokerikkopalvelu. Kauppakeskus Kuninkaankulmassa on 50 lokerikkoa, mistä asiakas voi kauppakeskuksen aukioloajan puitteissa noutaa etukäteen tilaamansa hoitotarvikkeet. – Tämä sopii hyvin esimerkiksi työssäkäyville, kertoo terveydenhoitaja Tarja Paavola Tampereen hoitotarvikepalvelusta. Nykyajan palveluilta vaaditaan mukautumista kiireiseenkin arkeen, siksi paketin noutaminen rajoitetusti auki olevasta hoitotarvikejakelusta ei ole tulevaisuutta. – Kotiinkuljetus on kaikkien huulilla. Käyttäjämäärä pitää harkita tarkkaan, ennen kuin voimme sellaista tarjota. Moni toivoo hoitotarvikkeiden noutopisteen lähemmäksi kotia, vaikkapa lähikauppaan. Sellaiseen toiveeseen kun pystytään tulevaisuudessa vastaamaan, niin se olisi aika täydellistä, Tarja Paavola toteaa. Kuva: HUS Logistiikassa riittää vilskettä, sillä vuosittain logistiikkakeskuksesta lähtee satojatuhansia hoitotarviketilauksia asiakkaille.

Finnilco-lehti 2/2019 TEKSTI ERIIKA SAVONTAUS, ESSI HIETANEN KUVA SHUTTERSTOCK Lääkkeiden imeytyminen voi aiheuttaa avanneleikatulle päänvaivaa. Olemme kuulleet kokemuksia, että kipulääkkeet eivät tunnu imeytyvän, antibioottikuurit eivät ole auttaneet ja myös ehkäisypillereiden teho avanteen kanssa on herättänyt kysymyksiä. Haastattelimme kliinisen farmakologian lääkäri, Turun yliopiston farmakologian ja kliinisen farmakologian professori Eriika Savontausta ja selvitimme asiaa. Lääkevalmisteet sisältävät itse vaikuttavan lääkeaineen lisäksi apuaineita, joiden avulla lääkkeeseen saadaan sopiva koostumus ja parannetaan niiden säilyvyyttä. Suun kautta otetut lääkkeet imeytyvät lähinnä ohutsuolessa, jossa on hyvin laaja imeytymispinta-ala ja hyvä verenkierto. Ohutsuolen osapoisto vähentää imeytymispinta-alaa, ja voi siten vähentää lääkeaineiden imeytymistä. – Asia ei kuitenkaan ole täysin suoraviivainen, vaan suolen seinämässä tapahtuva lääkeaineiden metabolia saattaa myös muuttua ja johtaa lääkkeen lisääntyneeseen imeytymiseen, Savontaus sanoo. Jotta lääkeaine voi imeytyä, sen täytyy vapautua valmisteesta, tabletista tai kapselista. Tavallisesti lääkkeet hajoavat ja liukenevat mahassa, ja vapautunut lääkeaine kulkeutuu ohutsuoleen, josta se imeytyy. – Jos mahan tyhjeneminen on nopeutunut, saattaa lääke jäädä hajoamatta ja lääkeaine liukenematta. Jos avannepussista löytyy kokonainen tabletti, on epätodennäköistä, että siitä juurikaan olisi imeytynyt lääkeainetta. Tällöin uuden lääkkeen ottaminen voi olla tarpeen, Savontaus kertoo. Lääkkeen pintakäsittely pidentää imeytymisaikaa Mahan tyhjenemisen nopeutuminen saattaa vaikuttaa lääkeaineen imeytymiseen myös nopeuttaen sen imeytymistä. Esimerkiksi alkoholi imeytyy nopeasti pääosin ohutsuolen alkuosasta. Mahan tyhjenemisen nopeudella on vaikutusta tähän, esimerkiksi ruokailu ja tupakointi hidastavat alkoholin imeytymistä hidastamalla mahan tyhjenemistä. – Näin ollen mahan tyhjenemisen nopeutuminen voi nopeuttaa alkoholin imeytymistä. Mahan ja suolen tyhjenemiseen voidaan vaikuttaa myös lääkkeillä – tietyillä ripulilääkkeillä voidaan hidastaa ja pahoinvointilääkkeillä nopeuttaa mahan ja suolen tyhjenemistä. Tämä voi johtaa muiden lääkkeiden imeytymisen muutoksiin, Savontaus muistuttaa. Osa lääkkeistä on niin sanottuja säätölääkkeitä eli valmistemuodolla pyritään pidentämään lääkkeen liukenemista ja imeytymistä, jolloin sen vaikutusaika on pidempi. Säätölääkkeitä ovat muun muassa depottabletit, enterotabletit ja säädellysti vapauttavat (extended release) -valmisteet. Nämä valmisteet on muokattu niin, että ne liukenevat vasta suolessa. Tämä voidaan tehdä muun muassa lääkkeen pintakäsittelyllä, jolloin lääke ei liukene mahan happamassa pH:ssa. – Näiden lääkkeiden käyttö ohutsuolen osapoiston jälkeen ei yleensä ole järkevää, koska lääkkeen liukeneminen ja imeytyminen on vaikeasti ennakoitavissa, Savontaus huomauttaa. MUISTA NÄMÄ: Jos mahan tyhjentyminen on nopeutunut, lääke saattaa jäädä liukenematta. Jos avannepussista löytyy kokonainen tabletti, lääkeaine ei ole todennäköisesti imeytynyt. Lääkkeen imeytymistä voi nopeuttaa käyttämällä nopeasti liukenevia valmistemuotoja, esim. suun kautta otettavaa liuosta, pureskelutabletteja tai jauheita. Oksentelu tai ripuli voi heikentää ehkäisyvalmisteiden tehoa. Laastari tai -hormonikierukka voi olla ehkäisypilleriä parempi vaihtoehto, jos ohutsuolta on poistettu tai sairastaa suolistosairautta. Kysy asiantuntijoilta rohkeasti apua! Lääkäri osaa ottaa huomioon lääkkeen imeytymisen arvioinnin ja apteekissa voidaan neuvoa itsehoitolääkkeiden osalta Lääkemuodolla vaikutusta imeytymiseen Lääkkeiden heikosta liukenemisesta johtuvaa lääkkeen huonoa tehoa voi kiertää käyttämällä nopeasti liukenevia valmistemuotoja, kuten suun kautta otettavia liuoksia, pureskelutabletteja tai jauheita. Joitakin tabletteja voi myös murskata, jolloin hajoaminen nopeutuu. Joistakin lääkkeistä on myös valmistemuotoja, joissa imeytyminen tapahtuu muualta kuin suolen limakalvolta. Tällaisia ovat muun muassa ihon läpi imeytyvät geelit ja laastarit, suun limakalvolta imeytyvät lääkeaineet, ihon alle injektiolla vietävät lääkkeet sekä hormonikierukat. Lääkkeiden imeytymisessä on yksilöllistä vaihtelua, ja joillakin lääkkeillä se voi olla hyvinkin suurta. Ohutsuolen osapoiston vaikutuksetkin voivat olla yksilöllisiä. Jäljelle jäävän ohutsuolen pituus voi vaikuttaa lääkkeiden imeytymiseen. Toiseksi osapoistoon johtanut suolistosairaus voi vaikuttaa imeytymiseen. – Muun muassa keliakia ja Crohnin tauti voivat muuttaa ohutsuolen rakennetta ja toimintaa vaikuttaen lääkkeiden imeytymiseen tai metaboliaan suolessa. Kannattaa myös huomioida, että samaa lääkeainetta sisältävät valmisteet voivat käyttäytyä eri tavoin, professori ja kliinisen farmakologian lääkäri Eriika Savontaus kertoo. Ehkäisyvalmisteiden teho voi heikentyä Suun kautta otettavien hormonaalisten ehkäisyvalmisteiden teho raskauden ehkäisyssä ja endometrioosin hoidossa saattaa heikentyä ohutsuolen osapoiston tai itse suoliston sairauden vuoksi. Useilla ehkäisyvalmisteissa käytetyillä lääkeaineilla, mutta ei kaikilla, on huomattavaa ensikierron metaboliaa, joka vähentää sen hyötyosuutta eli vaikuttavan aineen verenkiertoon päässeen määrän suhdetta nautitun lääkeaineen määrään. Niillä on myös niin kutsuttu enterohepaattinen kierto, jolloin maksasta suoleen erittynyt lääke imeytyy uudelleen suolesta. – Tässä on suurta yksilöllistä vaihtelua ja suolistosairaus voi siihen osaltaan vaikuttaa. Lääkärin kanssa kannattaa myös miettiä, olisiko joku muu valmiste kuten laastari tai hormonikierukka hyvä vaihtoehto, kun ohutsuolta on poistettu tai sairastaa ohutsuolen limakalvoon vaikuttavaa sairautta, Savontaus valottaa. Kysy neuvoa apteekista tai lääkäriltä Lääkkeiden valmistemuodot kuuluvat erityisesti farmasian alan osaamiseen ja apteekissa kannattaa kysyä neuvoa itsehoitovalmisteita ostettaessa. Apteekissa osataan esimerkiksi neuvoa voiko lääkkeen murskata ennen nauttimista. – Joidenkin lääkkeiden kohdalla murskaaminen on kiellettyä, koska lääkkeen vapautuminen ennen mahaan kulkeutumista voi olla haitallista, tai lääkkeen on tarkoitus liueta vasta suolessa esimerkiksi mahan happamuuden vuoksi, Savontaus sanoo. Lääkärien osaamiseen kuuluu lääkkeen hyödyn arviointi. Jos lääkkeellä ei saada aikaan toivottua vaikutusta, kannattaa huomioida myös mahdollinen ongelma lääkkeen imeytymisessä. Hyötyä arvioidaan potilaan kokemien oireiden pohjalta, esimerkiksi auttaako kipulääke. Joidenkin lääkkeiden vaikutuksia voidaan mitata, kuten verenpainelääkkeen vaikutusta verenpaineeseen tai diabeteslääkkeen vaikutusta veren sokeriarvoihin. Lääkkeiden imeytymistä voidaan arvioida myös mittaamalla lääkeaineiden pitoisuutta veressä. Tällöin veren lääkeaineen pitoisuutta voidaan verrata viitearvoihin eli siihen, mikä on tehokas ja turvallinen pitoisuus tietyn sairauden hoidossa. Lääkkeen pitoisuuden jäädessä matalaksi voidaan annosta nostaa tai mikäli se ei auta, harkita muun valmisteen käyttöä. – Kannattaa kuitenkin huomioida, että ammattilaisillekaan nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä, sillä tutkittua tietoa aiheesta on varsin vähän. Yksittäisten lääkkeiden ominaisuudet eroavat toisistaan ja tilanteen miettiminen juuri tietyn lääkkeen ja tietyn potilaan osalta vaatii aikaa, ja voi vaatia myös muiden asiantuntijoiden konsultointia, Savontaus huomauttaa. METABOLIA tarkoittaa lääkeaineen aineenvaihduntaa eli muuttumista joko epäaktiiviseksi tai vaikuttavaksi aineeksi metabolia määrää suurelta osin sen, millainen on lääkeaineen käyttäytyminen elimistössä ja sen seurauksena lääkeaineen vaikutuksen vahvuuden ja keston metaboliaan vaikuttaa suuri määrä sekä perinnöllisiä että ympäristötekijöitä ensikierron metabolia tarkoittaa lääkeaineen tai päihteen hyötyosuuden alenemaa ennen aineen kulkeutumista verenkiertoon Lähde: Duodecim, Wikipedia

Vertaisten yhteen koonnut etätapaaminen, Virtuaalikahvila, jatkuu tuttuun tapaan syksyllä! 😊 Virtuaalikahvila on syksyllä avoinna kerran kuussa seuraavasti: ☕️ Ke 24.8. klo 18, pääset tapaamiseen tällä linkillä. ☕️ Ma 19.9. klo 18, pääset tapaamiseen tällä linkillä. ☕️ Ke 26.10. klo 18 ☕️ Ma 14.11. klo 18, pääset tapaamiseen tällä linkillä. ☕️ Ma 12.12. klo 18 Virtuaalikahvilaa vetää kaksi vertaista, ja kahvilassa käydyt keskustelut ovat luottamuksellisia. Jokaiseen tapaamiseen pääsee omalla Google Meet-linkillä, ja jaamme linkin tälle sivulle lähempänä ajankohtaa. Ennakkoilmoittautumisia ei tarvita.

Iloisia uutisia kaikille jumppareille tai teille, jotka pohtivat turvallista liikuntatapaa leikkauksen jälkeen. Etäjumpat jatkuvat nimittäin syksyllä! Fysioterapeutin keväällä vetämät jumpat saivat valtavasti kiitosta ja haluamme jatkaa Suomen Suolistosyöpäyhdistys Colores ry:n kanssa yhteistyössä pidettyjä etäjumppatuokioita. Ilmoitamme myöhemmin tarkemmat jumppapäivät, mutta tällaisen ilouutisen halusimme jo tässä vaiheessa jakaa kanssanne.

Etävertaistapaamiset tulevat taas, mutta nyt uudessa muodossa. Avaamme nimittäin Virtuaalikahvilan! Ennakkoilmoittautumista ei enää tarvita, vaan voit klikata itsesi mukaan matalalla kynnyksellä. Tule vain piipahtamaan ja juomaan kupponen kuumaa kanssamme tai viihdy pidempään. Kahvila on keväällä avoinna seuraavasti: to 31.3. klo 17.30–19.00. Mukaan pääset klikkaamalla tästä. ti 26.4. klo 18.00-19.30. Mukaan pääset klikkaamalla tästä. ke 1.6. klo 18.00-19.30. Mukaan pääset klikkaamalla tästä. Virtuaalikahvilaa vetää kaksi vertaista, ja kahvilassa käydyt keskustelut ovat luottamuksellisia. Kahvilaan ovat lämpimästi tervetulleita kaikki avanne- ja vastaavasti leikatut. Osallistujan ei tarvitse olla Finnilcon jäsen. Jokaiseen kahvilatapaamiseen pääset omalla linkillä. Kevään muiden kahvilatapaamisten linkit julkaistaan tällä sivulla lähempänä tapaamisaikaa.

Pyöräily on loistava tapa parantaa kuntoa sekä nauttia luonnosta ja raikkaasta ulkoilmasta. Leikkimielistä työyhteisöjen, yhdistysten ja muiden porukoiden Kilometrikisaa poljetaan 1.5.–22.9.2022. Luvassa on jälleen kilometrikaupalla hyvää mieltä ja kohonnutta kuntoa – tule sinäkin mukaan liikkumaan ja kannustamaan toisiamme liikunnan pariin. Kaikkien kilometrikisaan osallistujien kesken arvotaan palkintoja. Kilometrikisa on kaikille osallistujille maksuton ja sen järjestävät Pyöräilykuntien verkosto ry ja Suomi Pyöräilee -kampanja. Voit liittyä Finnilcon joukkueeseen mukaan täällä. Joukkueen nimi: Finnilco Osallistumiskoodi: Pyöräkesä22

Finnilco ja Colores järjestävät kevään aikana etäjumppahetkiä, jotka on suunnattu avanne- ja vastaavasti leikatuille sekä suolistosyöpäleikkauksen läpikäyneille. Monia askarruttaa leikkauksen jälkeen, millainen harjoittelu on turvallista, jotta välttyisi esimerkiksi tyrän kehittymiseltä. Tässä jumpassa keskitymme erityisesti siihen, miten keskivartalon lihaksia voi harjoittaa turvallisesti. Jumppa sopii niille, joilla leikkauksesta on kulunut 8 viikkoa. Jumppahetkiä vetää fysioterapeutti Terhi Pyykönen. Jumppatuokiot toteutetaan Teamsin välityksellä parillisina viikkoina torstai-iltaisin klo 18.00–18.30. Aiemmin mainitusta aikataulusta poiketen ensimmäinen kerta on torstaina 10.3..2022. Kevään muut päivämäärät ovat 24.3., 7.4., 21.4., 5.5. ja 19.5. Jokainen jumppakerta sisältää ohjaajan vetämän pienen lämmittelyn ja harjoitteluosion, joka tallennetaan. Kunkin tuokion lopuksi on myös hetki, jolloin osallistujilla on mahdollisuus esittää tarkentavia kysymyksiä fysioterapeutille, tätä kysymysosuutta ei tallenneta. Jumppatallenne on nähtävissä Coloresin YouTube-kanavalla kahden viikon ajan, voit siis hyvin palata harjoitukseen uudestaan ennen seuraavaa jumppakertaa. Jumpat ovat maksuttomia ja niihin ilmoittaudutaan etukäteen. Voit ilmoittautua joko yksittäiselle kerralle tai halutessasi vaikka koko kevään jumppiin kerralla.

Etsimme henkilöä vuoden mittaiseen määräaikaiseen työsuhteeseen avustamaan Finnilcon toimistolla erilaisissa toimisto- ja järjestötehtävissä. Työ alkaa 14.3.2022 tai sopimuksen mukaan. Työpaikka on osa STEA:n Paikka auki II -ohjelmaa, jolla edistetään vaikeasti työllistyvien henkilöiden työllistymistä. Hakijan tulee olla joko 18–29-vuotias työelämän ulkopuolella oleva nuori henkilö, jolla on vain vähän työkokemusta, tai osatyökykyinen henkilö. Osatyökykyisyys tarkoittaa, että työkyky on alentunut esimerkiksi vamman, sairauden tai sosiaalisten syiden vuoksi. Jos hakija on osatyökyinen, hänen ei tarvitse olla alle 30-vuotias tai työelämän ulkopuolella. Lisätietoja ohjelmasta ja kriteereistä www.paikka-auki.fi. Työpaikan kuvaus Järjestömme Finnilco ry toimii avanne- ja vastaavasti leikattujen tukijärjestönä. Järjestöassistenttina toimit osana Finnilcon toimiston tiimiä. Työyhteisömme on pieni ja mukava. Meillä on hyvä henki – olemme sitoutuneita työhömme ja saamme paljon aikaan. Toimistomme sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien päässä Malmilla, mutta koronan myötä olemme siirtyneet osittain etätyöhön. Työskentelemme yleensä arkipäivisin, työ voi kuitenkin joskus sisältää ilta- tai viikonlopputyötä. Järjestöassistentin työsuhde voi olla tilanteesi mukaan joko osa-aikainen tai kokoaikainen. Työsuhteen ollessa osa-aikainen on mahdollista sopia myös vuotta pitemmästä työsuhteesta. Järjestöassistenttina pääset avustamaan erilaisissa toimistotehtävissä. Mahdollisia tehtäviä voivat olla esimerkiksi jäsenrekisterin päivittäminen, muistioiden kirjoittaminen, postitus, tapahtumien järjestelytehtävät ja sisällön tuottaminen jäsenlehteemme ja sosiaalisen median kanaviimme. Tarjoamme sinulle oivan mahdollisuuden kehittää osaamistasi, ammattitaitoasi sekä verkostojasi järjestöalalla. Annamme sinulle perehdytyksen ja tuemme sinua työssäsi. Sinulta toivomme erityisesti kiinnostusta järjestötyöhön ja sosiaali- ja terveydenhuollon teemoihin sekä avointa ja positiivista työotetta. Kerro hakemuksessasi, millaiset työtehtävät kiinnostavat sinua nyt ja tulevaisuudessa. Tarvitset hyviä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, sillä toimimme tiiviissä yhteistyössä järjestömme vapaaehtoisten ja luottamushenkilöiden kanssa. Hyvä suomen kielen taito, kirjoitustaito ja perus IT-taidot ovat työtehtävissä tarpeen. Kerrothan hakemuksessasi kattavasti ominaisuuksistasi, ja myös siitä, miksi sovellut Paikka auki II -ohjelmaan. Mahdollisen osatyökykyisyyden todentamiseksi ei tarvita viranomaisen lausuntoa. Palkkaus Kokoaikaisessa työssä palkkaus on 1950 €/kk. Noudatamme Sosiaalialan järjestöjen TES:iä. Tehtävän palkkaus perustuu vaativuusryhmään 2. Työpaikan sijainti Finnilco ry:n toimisto sijaitsee Malmilla osoitteessa Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki. Hakemukset Lähetä työhakemuksesi ja CV:si yhtenä pdf-liitetiedostona 6.3.2022 mennessä sähköpostilla sini.nykanen@finnilco.fi. Laita viestin otsikoksi ”Järjestöassistentti”. Haastattelut järjestetään viikolla 10. Lisätiedot Sini Nykänen, p. 050 569 9035, sini.nykanen@finnilco.fi. Puhelintiedustelut 23.–24.2. klo 13–15.